Lue keskustelun säännöt.
Kysymys laihduttaneille ja/tai laihduttaville
20.06.2018 |
Onko teillä ollut ongelmia uuden kehonkuvan hyväksymisessä?
Olen itse elämäntilanteen muututtua todella radikaalisti laihtunut hurjasti lyhyen ajan sisällä, ja vaikka muutos sinänsä on positiivista: normaalipainoon ei ole enää pitkä matka, ja kuntoni on kohonnut huimasti (laihtumismetodissa sinänsä ei ole mitään kehuttavaa, koska elämänmuutos on yksinkertaisesti vaikuttanut ruokahaluun ja ajanut lenkkipoluille, kun seinät uhkaavat kaatua päälle).
Ongelmani on se, että en kerta kaikkiaan ole tottunut tähän kehoon. Vaikka ero vanhaan on suuri, näen silti peilistä ajoittain ison kehon, vaikka kaiken järjen mukaan lievästi ylipainoinen, lyhyt nainen ei voi olla ihan niin iso. Tuntuu kuin katsoisi ihan vierasta ihmistä peilistä, johtuen toki myös siitä, kuinka koko elämäni on pienen ajan sisässä muuttunut. Ja no, sinkku kun olen, uusien ihmisten kohtaaminen on todella hämmentävää, koska saan kyllä positiivista huomiota miehiltä, mutta silti tunnen itseni ihan järkyttävän epävarmaksi tässä kehossani, josta en tiedä lainkaan, minkä näköinen se jonkun toisen ihmisen silmissä on.
Kokemuksia, neuvoja?
Kommentit (31)
Kumma kun itse en saanut huomiota miehiltä alipainoisena (45 kg) enkä nyt normaalipainon ylärajoilla (65 kg). Kai se johtuu tästä tissittömyydestäni ja rumasta naamastani. Tissit ovat ja pysyvät aa-kupissa vaikka painoa tullut 20 kg lisää. En pysty ymmärtämään miten mulla voi olla näin huonot geenit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun itse en saanut huomiota miehiltä alipainoisena (45 kg) enkä nyt normaalipainon ylärajoilla (65 kg). Kai se johtuu tästä tissittömyydestäni ja rumasta naamastani. Tissit ovat ja pysyvät aa-kupissa vaikka painoa tullut 20 kg lisää. En pysty ymmärtämään miten mulla voi olla näin huonot geenit.
Itselläni tissit ovat kutistuneet, eivätkä välttämättä ihan niin kauniisti (itse pidän pienistä pienistä rinnoista btw :) ), mutta ahteri on ja pysyy. Kaiken järjen mukaan sen nyt ei pitäisi maailman suurin hehtaarilaitos olla, mutta jotenkin peilistä katsoen tuntuu että se on ihan valtava, vaikka logiikan mukaan sen ei pitäisi olla.
Myötätuntoa fiiliksiisi.
Ap
Tuntuu jokseenkin samalta. Silloin, kun olin lihava, tunsin oloni vahvaksi. Fyysisesti ja henkisesti. Isokokoisena on enemmän massaa, joten siitä tuli fyysinen puoli. Henkinen sitten taas... hankala selittää, mutta kun miehet eivät kiinnostuneet, niin siitä ei tullut paha mieli, vaan se sai minut tuntemaan oloni jotenkin koskemattomaksi. Se oli sinänsä ihan hyvä, koska minua on ahdisteltu nuorena. Nyt kun katson peilistä, näen kauniin ja seksikkään tytön. Ja vaikka onhan se toisaalta mukavaa olla haluttu, niin tuntuu, kuin olisin menettänyt osan itsestäni, siis muutenkin kuin ne läskit. Toivottavasti joku ymmärtää, mitä tarkoitan.
Mulla on toisin päin. Vaaka ja bmi sanovat, että ylipainoa on. Se, mitä itse näen peilistä, on hoikka ja seksikäs nainen.
52 kiloon laihtunut. Mutta näen peilistä läskin. Peili huutaa: laihduta läski!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa (jos vaikka keskustelua viriäisi...).
Tällä hetkellä kun tosiaan katson kehoani peilistä, tuntuu tosiaan että laihtumisesta huolimatta etenkin ahteri ja maha ovat ihan jäätävän näköisiä (leveyttä, selluliittia ja valitettavasti myös raskausarpia on), samoin rinnat ovat kutistuttuaan löystyneet ja niissäkin on raskausarpia, ja näyttävät aika kamalilta joissakin asennoissa. :/ Ja kun en tosiaan tiedä, onko kehoni oikeasti niin kauhea, vai olenko itse jumiutunut jonnekin takavuosien ruumiinkuvaan kun olin selkeästi isompi. Ja toisaalta tuntuu oudolta olla nyt itsetunnon kanssa pohjamudissa, vaikka olen oikeasti mitä parhaimmassa kunnossa pitkiin aikoihin, ja olen voittanut lukuisia liikunnallisia tavoitteita. Minun pitäisi olla ihan rautaa kohtaamaan uusia ihmisiä ja, noh, sinkkuna ehkä siippaehdokkaita, ja silti tuntuu että jokainen minut kohdannut pitää minua ihan mastodonttina. Vaikka en (?) ole.
Tätä ei välttämättä edes korjata sillä, että laihduttaa vielä vähän lisää ja treenaa vielä vähän enemmän, koska tällä hetkellä päiviini ei käytännössä muuta mahdukaan kuin liikuntaa liikunnan päälle.
Olen laihtunut paljon ja nopeasti, mutta kehonkuva on tullut mukana. Ei ole ongelmaa.
Se sitten, miltä iho näyttää mahassa jne on toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toisin päin. Vaaka ja bmi sanovat, että ylipainoa on. Se, mitä itse näen peilistä, on hoikka ja seksikäs nainen.
Tuohan on aivan optimaalista, ja on ihanaa että voi ajatella itsestään tuolla tavoin. :) Keep it up!
Ap
Ota itsestäsi valokuvia (muiden ihmisten seurassa), peili huijaa suuntaan jos toiseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jokseenkin samalta. Silloin, kun olin lihava, tunsin oloni vahvaksi. Fyysisesti ja henkisesti. Isokokoisena on enemmän massaa, joten siitä tuli fyysinen puoli. Henkinen sitten taas... hankala selittää, mutta kun miehet eivät kiinnostuneet, niin siitä ei tullut paha mieli, vaan se sai minut tuntemaan oloni jotenkin koskemattomaksi. Se oli sinänsä ihan hyvä, koska minua on ahdisteltu nuorena. Nyt kun katson peilistä, näen kauniin ja seksikkään tytön. Ja vaikka onhan se toisaalta mukavaa olla haluttu, niin tuntuu, kuin olisin menettänyt osan itsestäni, siis muutenkin kuin ne läskit. Toivottavasti joku ymmärtää, mitä tarkoitan.
Kiitos kokemuksestasi. :) Tuo tunne siitä, että on menettänyt osan itsestään, on niin tuttu tällä hetkellä. Tuntuu kuin katsoo ihan ventovierasta peilistä (ja toki elämänmuutos on ollut muutenkin niin iso, että koko ihminen tuntuu tällä hetkellä vieraalta).
Ja joo, onhan se hämmentävää, että saa positiivista ja...öh, eroottista huomiota miehiltä, kun on niin kauan elänyt asenteella, että ei minua kukaan halua. Toisaalta se on tosi uusi ja ihana kokemus, mutta toisaalta taas todella pelottava, koska pelkää että hetkenä minä hyvänsä totuus rävähtää silmille ja miehet kehuvat jne. vain säälistä. :/
Ap
Mä o on tottunut helposti. Lihonneenakin kilot oli oikeissa kohdissa, mutta nyt hoikkana on ihanaa kun on vyötärö ja rinnatkin seksikkään isot vielä:) Peppu on pieni, mutta en koskaan mitään isoa ahteria tahtoiskaan:) Peilistä näkyy kaunis ja onnellinen nainen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota itsestäsi valokuvia (muiden ihmisten seurassa), peili huijaa suuntaan jos toiseenkin.
Olen ottanut aika paljon valokuvia, toisten ihmisten kanssa ja muiden ottamana en kuitenkaan. Se voisi olla ihan hyvä neuvo, kiitos. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä o on tottunut helposti. Lihonneenakin kilot oli oikeissa kohdissa, mutta nyt hoikkana on ihanaa kun on vyötärö ja rinnatkin seksikkään isot vielä:) Peppu on pieni, mutta en koskaan mitään isoa ahteria tahtoiskaan:) Peilistä näkyy kaunis ja onnellinen nainen:)
Tuo on oikeasti ihana kuulla, että osaa ajatella itsestään noin kauniisti. Toivottavasti itsekin pystyn vielä. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toisin päin. Vaaka ja bmi sanovat, että ylipainoa on. Se, mitä itse näen peilistä, on hoikka ja seksikäs nainen.
Tuohan on aivan optimaalista, ja on ihanaa että voi ajatella itsestään tuolla tavoin. :) Keep it up!
Ap
Ei se ihan niinkään ole, kun terveydentilan takia pitäisi laihtua. Motivaatiota vaan ei löydy, kun olen tyytyväinen ulkonäkööni.
Lisäksi puolisoani häiritsee ylipainoni. On sanonut sen suoraan. Minä en vain näe sitä.
Tälle ilmiölle on nimi: fatoreksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toisin päin. Vaaka ja bmi sanovat, että ylipainoa on. Se, mitä itse näen peilistä, on hoikka ja seksikäs nainen.
Tuohan on aivan optimaalista, ja on ihanaa että voi ajatella itsestään tuolla tavoin. :) Keep it up!
Ap
Ei se ihan niinkään ole, kun terveydentilan takia pitäisi laihtua. Motivaatiota vaan ei löydy, kun olen tyytyväinen ulkonäkööni.
Lisäksi puolisoani häiritsee ylipainoni. On sanonut sen suoraan. Minä en vain näe sitä.
Tälle ilmiölle on nimi: fatoreksia.
Paljonko sinulla on ylipainoa...? :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
52 kiloon laihtunut. Mutta näen peilistä läskin. Peili huutaa: laihduta läski!
Mimmoisiin asioihin silmäsi takertuu, mistä pitäisi laihduttaa? Ei sillä että pitäisi, lähinnä vertaistuen kannalta kysyn. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa (jos vaikka keskustelua viriäisi...).
Tällä hetkellä kun tosiaan katson kehoani peilistä, tuntuu tosiaan että laihtumisesta huolimatta etenkin ahteri ja maha ovat ihan jäätävän näköisiä (leveyttä, selluliittia ja valitettavasti myös raskausarpia on), samoin rinnat ovat kutistuttuaan löystyneet ja niissäkin on raskausarpia, ja näyttävät aika kamalilta joissakin asennoissa. :/ Ja kun en tosiaan tiedä, onko kehoni oikeasti niin kauhea, vai olenko itse jumiutunut jonnekin takavuosien ruumiinkuvaan kun olin selkeästi isompi. Ja toisaalta tuntuu oudolta olla nyt itsetunnon kanssa pohjamudissa, vaikka olen oikeasti mitä parhaimmassa kunnossa pitkiin aikoihin, ja olen voittanut lukuisia liikunnallisia tavoitteita. Minun pitäisi olla ihan rautaa kohtaamaan uusia ihmisiä ja, noh, sinkkuna ehkä siippaehdokkaita, ja silti tuntuu että jokainen minut kohdannut pitää minua ihan mastodonttina. Vaikka en (?) ole.
Tätä ei välttämättä edes korjata sillä, että laihduttaa vielä vähän lisää ja treenaa vielä vähän enemmän, koska tällä hetkellä päiviini ei käytännössä muuta mahdukaan kuin liikuntaa liikunnan päälle.
Toivottavasti et ole luovuttamassa, nimittäin aika moni luovuttaa siihen paikkaan kun näkee, että laihtuminen aiheuttaa vain paikkojen löystymistä. Treenaaminen auttaa siihen aikanaan, jos ei, niin kirurgisia toimenpiteitä saa suomestakin yllättävän halvalla. Kyllä se unelmavartalo sieltä tulee, ja vaikka se ei tuntuisi omalta vielä, niin sekin ottaa aikansa. Kohta huomaat, miten paljon parempi terveessä vartalossa on elää. Eikä ne raskausarvet jne. ole niin kamalia, kuin mitä saattaisi ajatella. Ne kuitenkin kertovat jostain tärkeästä... Kyllä se itsetuntokin sieltä nousee, kunhan muistat arvostaa vartaloasi. Asiaa saattaa hyvinkin auttaa, jos hankit vaatteita, jotka korostavat uusia, upeita muotojasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jokseenkin samalta. Silloin, kun olin lihava, tunsin oloni vahvaksi. Fyysisesti ja henkisesti. Isokokoisena on enemmän massaa, joten siitä tuli fyysinen puoli. Henkinen sitten taas... hankala selittää, mutta kun miehet eivät kiinnostuneet, niin siitä ei tullut paha mieli, vaan se sai minut tuntemaan oloni jotenkin koskemattomaksi. Se oli sinänsä ihan hyvä, koska minua on ahdisteltu nuorena. Nyt kun katson peilistä, näen kauniin ja seksikkään tytön. Ja vaikka onhan se toisaalta mukavaa olla haluttu, niin tuntuu, kuin olisin menettänyt osan itsestäni, siis muutenkin kuin ne läskit. Toivottavasti joku ymmärtää, mitä tarkoitan.
Kiitos kokemuksestasi. :) Tuo tunne siitä, että on menettänyt osan itsestään, on niin tuttu tällä hetkellä. Tuntuu kuin katsoo ihan ventovierasta peilistä (ja toki elämänmuutos on ollut muutenkin niin iso, että koko ihminen tuntuu tällä hetkellä vieraalta).
Ja joo, onhan se hämmentävää, että saa positiivista ja...öh, eroottista huomiota miehiltä, kun on niin kauan elänyt asenteella, että ei minua kukaan halua. Toisaalta se on tosi uusi ja ihana kokemus, mutta toisaalta taas todella pelottava, koska pelkää että hetkenä minä hyvänsä totuus rävähtää silmille ja miehet kehuvat jne. vain säälistä. :/
Ap
Noh, jos mies vaivautuu kehumaan, niin kyllä sillä on vähintään yksi asia mielessä. Eiköhän sekin todista jotain :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toisin päin. Vaaka ja bmi sanovat, että ylipainoa on. Se, mitä itse näen peilistä, on hoikka ja seksikäs nainen.
Tuohan on aivan optimaalista, ja on ihanaa että voi ajatella itsestään tuolla tavoin. :) Keep it up!
Ap
Ei se ihan niinkään ole, kun terveydentilan takia pitäisi laihtua. Motivaatiota vaan ei löydy, kun olen tyytyväinen ulkonäkööni.
Lisäksi puolisoani häiritsee ylipainoni. On sanonut sen suoraan. Minä en vain näe sitä.
Tälle ilmiölle on nimi: fatoreksia.
Paljonko sinulla on ylipainoa...? :)
Ap
Olen 16 kg ylipainon puolella.
Sori sekavasta aloituksesta, mutta toivottavasti joku sai kiinni ideasta.
Ap