!! Nyt KOKEMUKSIA ja NEUVOJA kohta 1vuotiaan nukuttamiseen!!!

ja siihen että yöunien ja päikkärien välissä on tarpeeksi aikaa.



Saahan lapsi lisäksi tarpeeksi liikuntaa ja raitista ilmaa?

Meillä auttoi kun ihan väsytin lapsen puistossa juoksemalla, eli pelattiin pallopelejä, " hippaa" tms

ja ulkona oltiin ainakin 1,5h x 2.



Ei telkkaria tms ainakaan tuntia ennen nukahtamista,

paljon sylittelyä ja " lukemista" .



Ja jos nämä ei auta niin muista että on ohimenevää... Viimeistään murrosikäisenä nukkuu jo liikaakin:)

Ensimmäiset nukkuu 12 jälkeen tunnin pari. Joskus illalla klo 17 toiset lyhemmät ja silloin menee nukkumaan klo 21. Ellei toisia päiviksiä nukuta niin sitten nukkumaan klo 20 maissa viimeistään. Ehkä lapsi purkaa käytöksellään stressaavan päivän? Se on ikään kuin hänen unirituaalinsa? Siis en tarkoita stressaavalla nyt mitään sellaista, vaan ihan tavallista lapsen stressiä, kun elämä pienelle on vielä niin jännittävää! Onko teillä säännöllinen rytmi? Entäs iltarutiinit? Auttaisiko kylvetys tai suihku illalla rentoutumaan tai joku kirjan katselu tai hellimishetki ennen nukahtamista? Meillä kaksi lasta. Ensimmäinen oli juuri tuossa iässä ihan samanlainen sängyssä pyörijä, mutta lopulta sinne aina nukahti kuitenkin. Toinen taas kiipeää sängystä pois ja lähtee kiitämään. Otan kiinni ja kannan takaisin, kunnes nukahtaa lopulta ;)

teidät paikalle, ja kun ette mene, alkaa pikkuhiljaa kyllästymään kun ette huomioi.

monetko päiväunet ja kuinka pitkät unet teillä nukutaan/nukuttiin 1v. iässä?

On nukkunut vain yhdet päiväunet jo 4kk jotka ovat n. klo 13-15. Eli meillä jos päiväunet menee yli kolmeen niin on jo hankaluuksia nukahtamisen kanssa. Yöunille ruetaan touhuamaan klo 20 eli rasvaus (hieman atooppinen iho), vaippa, yöppäri, hampaiden harjaus ja sänkyyn. Iltasatu, unilaulu ja annan maidon (joo, ei pitäisi antaa hampaiden pesun jälkeen mitään mutta kyllä me tuosta vielä hankkiudutaan eroon, hampaitakin on vasta kaksi, vaikkei mikään selitys ole..). Pimeä huone, " nalle soimaan" ja maidon jälkeen tyttö laittaa tutin suuhunsa, kääntyy mahalleen ja alkaa nukkumaan, nukahtaa yleensä välittömästi. Muuten en nukuttaisi samassa huoneessa olemalla mutta esikoinen tuli valitettavasti opetettua siihen niin nyt on tämän tilanteen kanssa elettävä kunnes on sen verran isompi että saa selitettyä ymmärrettävästi et pitää nukahtaa itsekseen. Lapset siis nukkuvat lastenhuoneessa keskenään.

-Laita lapsi n. 30 minuuttia MYÖHEMMIN nukkumaan!

-Lämmin kylpy/suihku voisi auttaa.

-Säännölliset iltarutiinit, jotka toistuu joka päivä samana.

eli taputtelin peppusta noin 5min, laulelin samalla unilaulua ja siihen hyytyi



nyt jo iso koululainen, eikä oo tarttenu taputella vuosiin, mutta nukahtaa edelleen nopeasti =)

Ja tosiaan, tuon ikäisen " saa" vielä silitellä uneen, älkää jättäkö yksin huutamaan.

Nukahtaa kyllä yksinkin sitten kun on siihen valmis. Joskus auttaa kun on ensin lähellä, että saa tankata läheisyyttä ja sitten voi jäädä yksin. Jos muutenkin eroahdistaa niin onko pakko käydä yksin nukkumaan?

Mutta unentarpeessa lapset tosiaan erilaisia. Ensimmäinen nukkui 1v. vain yhdet pitkät päiväunet parikolme tuntia.

Iltanukutus menee parhaiten selkeillä rutiineilla, joista lapsi osaa ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu. Soitetaan tuttua levyä, puuro, yöppärin vaihto ja hampaiden pesu. Sitten iltasatu, iltamaito ja unten maille. Kun lapsi alkaa hieroa silmiä ja haukotella, annan maitoa ja simahtaa yleensä 10-20 minuutissa. Tai sitten ei... ;-)

...kun laitatte sänkyyn. Touhutkaa vielä se puoli tuntia. Ympäristö rauhallisemmaksi tietenkin.

vähitellen hän kyllästyy siihen ja huomaa ettei saakaan tahtoaan läpi..

Ota aikaa lapsille kunnolla jo päivällä. Älä roiku liikaa netissä, leiki lapsien kanssa niin ei tartte enää sängyssä pälistä sulle ja saa remuta ajoissa energiansa.



Tee joku simppeli rytmi, vaikka: ruoka, pesut ja pisut, yövaatteet, lukemista sohvalla. Ei telkkaa viimeseen pariin tuntiin päällä! Rauhota tila, vähennä valoja. Menkää sänkyyn, valoja pois, istu viereen, anna käsi lapselle. Ei enää juttelua. Vähennä hyssyttelyjä myös. Älä laula tai katso lapseen suoraan ettei lapsi innostu.

Olen huomannu että kun lapsi alkaa rauhottuun (hengitys tasaantuu, silmät lumpsii ja lopettelee liikkumisen) että kun mielessä laskee rauhallisesti pariinkymmeneen voi poistua rauhallisesti huoneesta.

Opettele lukeen lastasi, jos säpsähtaa, haluaa yhä sinut viereesi niin palaa takasin rauhassa ja odottele kunnes voit taas laskea 20. een.



Musta on ihan normaalia että lapsi opettelee nukahtaan 1- vuotiaana. Kyllä se siitä menee! Jos lapsi kiipeilee, haluaa pois sängystä, tulla syliin niin rauhota tilannetta ja auta lapsi takasin nukkumaan. Pidä vaikka vähän kiinni. Kyllä se siitä.

Esikoisella auttoi pinniksestä siirtäminen nuorisosänkyyn! Tykkäsi paljon kun sai " isojen poikien" juttuja ja kun kehutaan että onpa se iso poika!



Jos lapsi ei ole valmis niin älä tuskastu! Kaikki ei mene aina niinkuin SINÄ haluat. Sillä on alkanu tuleen uhmaa, omaa tahtoa.. Seuraa sua ja muuta perhettä.

Itse koitan keksiä positiivisia puolia kun ei jaksa. Sun omat voimat kannattaa päivittää.

Toki asiaan liittyy se pidemmän kaavan rituaali: iltapala, iltapesu, yöpaita, iltasatu, sänkyyn, vaikka hyräily.



Viereltä voi lähteä, mutta ensin se tehdään niin, että palataan aika pian ja lähtiessä sanotaan, että tulet takasin ihan kohta. Sitten pidennät aikaa.



Nuoremman joskin vanhempana kohdalla olemme taas saaneet neuvon ja sillä eteenpäin pääseet, että esim. jutustelu ENNEN iltasatua ja iltasadun jälkeen sitten vaan lyhyt hyvä yötä, pusu ja valot pois. Lisäksi, koska yksin oli vaikea jäädä, niin turvallisuudentunnetta neuvottiin lisäämään sillä, että häärään lähellä. ENsin vaikka lapsen huoeessa - huokaa: järjestelemässä - ja sittemmin viereisessä huoneessa. Samaisen kuopuksen kohdalla tepsi myös hyvin aikanaan tuo, että lähdin huoneesta ja sanoin vaikka meneväni vessaan ja tulevani akaisin - ja tulin, mutta aina vaan hitaammin, kunnes kerran alkoi se että nukkin jo ennen kuin palasin.



Sitten mikä meidän kuopuksen kohdalla yklipäänsä meni pieleen: päiväkodissa vaihtui lähes kaikki hoitajat keän kynnykellä, samoin toukokesäkuu oltiin toisessa pk:ssä (yhdistettiin 2) ja varmaan sielläkin unirutiinit sekosi - siihen asti oli koko pienen ikänsä laitettu vaan omaan sänkyyn ja toivotettu kauniita unia ja sinne oli jäänyt jokeltelemaan ja simahtamaan. Oli tuolloin 1,5v. Sitten päätin vielä riistää tutin kesälomalla, vaihtaa pinnasängyn tilalle jatkettavan ja reunattoman sängyn ja kun tutin riistosta seurasi ensin vain se, että heitteli unirasua sängystä lattialle ja minä menin sanomaan, että jos heität veilä, niin rasu lähtee ja tyhmä kun olin, niin sen sitten teinkin aivan kuin 1,5 sen olisi voinut järkeillä. Sekotin siis koko kuopuksen elämän sen lisäksi mitä pk oli jo tehnyt. Normaaliin elämää palaaminen vei vuosia - nukutin siis tuntikausia joka ilta pari vuotta, kunnes kerran kuopus löysi kaapista rasunsa ja aloitti uuden rasuelämän - uskon, että hänelle silloin palasi pala turvallisuuden tunnettakin.