Uhriutuminen ei saa minussa aikaan empatiaa, päinvastoin ...

Olenko ainoa? Jos esim. tietty vähemmistö uhriutuu nykyään joka viikko lehdessä jonkinlaisesta syrjinnästä mutta yleisesti ottaen he aiheuttavat mittavia taloudellisia tappioita yrityksille (niin pienille kuin suurillekin), mielipahaa asiakkaille ja työntekijöille ja käyttäytyvät törkeästi julkisilla paikoilla "taviksia" kohtaan.

Omalla kohdallani koen sympatiaa yrityksiä, työntekijöitä ja muita asiakkaita kohtaan, en näitä uhriutujia. Toki uhriutujien lapset harmittavat mutta toisaalta ... nämä lapsetkin ovat aika järkyttäviä käytökseltään jo pienestä pitäen.