Korkeakoulututetun työnhaussa merkitsee oikeasti vain kaksi asiaa

Kyllä  - pelkkä korkeakoulutus ei riitä Suomessa mihinkään, toisin kuin monissa muissa maissa.

Suomessa työkokemus on tärkeämpi kuin koulutus.

Juuri näin. Satojen hakemusten kokemuksella voin kertoa, että hakemalla ei töitä saa. Ajan haaskausta. Pitää olla suhteita ja vähintään 5v kokemusta.

Oikesti merkitseviä asioita ovat:

1. nuori ikä

2. ulkonäkö

Minulla on 20 v työkokemus enkä pääse edes haastatteluihin, kosa olenhan jo 51 eli eläkkeelle valmis.

Eli älkää valittako, että kokemus olisi autuaaksi tekevä!

Juuri tästä syystä en tajua, mikseivät ihmiset ota irti kaikkea mahdollista opiskeluajastaan. Monesti kehoitetaan vaan "keskittymään opiskeluun" tms. 

Ei, ei ja ei. Osa-aikatöitä heti kun lukujärjestys sallii. Ei tarvitse edes olla täysin omaa alaa, kunhan etäisesti edes sivuaa. Kaikkiin mahdollisiin järjestöihin ja kissanristiäisiin verkostoitumaan. Ei mitään "tentin kaiken mahdollisen etänä ja välttelen ihmisiä"-menoa.

Unohdat kaksi asiaa:

3) Työtöntä ei palkata, jos on saatavilla jo töissä oleva vaihtoehto.

4) Ikä. Korkeakoulutettu ei ehkä kohtaa ihan niin paljon ikäsyrjintää kuin vähemmän koulutetut, mutta kohtaa kuitenkin. Firmaan palkataan mielellään enintään samanikäistä väkeä kuin siellä jo on.

Viidentenä vielä se, että yksityiset firmat eivät mielellään palkkaa julkisen sektorin "suojatyöpaikoissa" työskennelleitä. Mutta tämä on alakohtaista, ei päde kaikkialla.

Siinä olet oikeassa, että suhteet merkitsevät todella paljon. 

Juuri ryhdyn kirjoittamaan taas hakemusta. Ex-pomoni on lupautunut suosittelemaan, mutta harmikseni lähtee juhannukselta lomalle, jolloin häntä ei tavoita mistään. Olisi voinut kertoa, miten pärjäsin tehtävissä, jotka vastaavat aika hyvin sitä mihin nyt olen hakemassa. Se siitä suhteesta sitten.

Olen aika lailla eri mieltä. Suhteet ei merkitse yhtään mitään, jos ei ole oikeanlaisia verkostoja ja määritelmäsi kokemuksestakin on aika kummallinen. Harvoin ajatellaan, että tämä projektimme on tismalleen samanlainen kuin kilpailevassa yrityksessä on ollut.

Eniten merkitsee se, että on hyvä tyyppi ja tuo tullessaan asiakkaita/verkostoja.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä en tajua, mikseivät ihmiset ota irti kaikkea mahdollista opiskeluajastaan. Monesti kehoitetaan vaan "keskittymään opiskeluun" tms. 

Ei, ei ja ei. Osa-aikatöitä heti kun lukujärjestys sallii. Ei tarvitse edes olla täysin omaa alaa, kunhan etäisesti edes sivuaa. Kaikkiin mahdollisiin järjestöihin ja kissanristiäisiin verkostoitumaan. Ei mitään "tentin kaiken mahdollisen etänä ja välttelen ihmisiä"-menoa.

Juuri näin. Ne samat tyypit, joiden kanssa järjestää vaikka bileitä, voivat olla valmistumisen jälkeen päättämässä rekryistä. Opiskelukaverit ovat ensimmäisiä oman alan kontakteja eikä heitä kannata väheksyä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä en tajua, mikseivät ihmiset ota irti kaikkea mahdollista opiskeluajastaan. Monesti kehoitetaan vaan "keskittymään opiskeluun" tms. 

Ei, ei ja ei. Osa-aikatöitä heti kun lukujärjestys sallii. Ei tarvitse edes olla täysin omaa alaa, kunhan etäisesti edes sivuaa. Kaikkiin mahdollisiin järjestöihin ja kissanristiäisiin verkostoitumaan. Ei mitään "tentin kaiken mahdollisen etänä ja välttelen ihmisiä"-menoa.

Niinpä. Myös opiskelijoille työnhaun annetaan monesti ymmärtää olevan kiinni vain sivuainevalinnoista, kirjoitustaidosta ja haastattelussa menestymisestä -miten muuten kaiken maailman rekrykonsultit työllistäisivät itsensä?

Karmea totuus paljastui minulle siinä vaiheessa, kun opintoihin kuuluvaan harjoitteluun palkattiin se opiskelija, jolla oli enemmän kokemusta vastaavista tehtävistä. Siis harjoitteluun!

Myös ns. pärstäkerroin eli se, miten kova myyntitykki on itsensä markkinoinnissa, on keskeistä. Pitää olla sopivasti hauska, rento ja aktiivinen, jutella olematta tyrkky tai feikki, hymyillä luontevasti ja kysellä ja osata vastata oikein kysymyksiin. Työnhausta on pahimmillaan tullut parinmuodostukseen verrattavia pelejä, joissa pitää osata nähdä haastattelijan kysymysten taakse ja parhaiten pelin säännöt tunteva ja taitavimmin niillä pelaava voittaa. Usein rekrytointiin vielä palkataan joku ulkopuolinen konsultti pyörittämään em. sirkusta.

En tiedä, kaipaisinko itse manipuloinnissa ja häikäilemätömässä oman edun tavoittelussa menetyneitä työntekijöitä firmaani, sillä nähdäkseni nykyiset valintamenettelyt suosivat usein hakijoita, joilla on runsaasti sen tyyppisiä ominaisuuksia. Sen sijaan todellisista valmiuksista hoitaa vaadittua tehtävää tai sopivuudesta osaksi jotain tiimiä tai yhteisöä nämä haastattelut antavat usein vain niukasti ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla eri mieltä. Suhteet ei merkitse yhtään mitään, jos ei ole oikeanlaisia verkostoja ja määritelmäsi kokemuksestakin on aika kummallinen. Harvoin ajatellaan, että tämä projektimme on tismalleen samanlainen kuin kilpailevassa yrityksessä on ollut.

Eniten merkitsee se, että on hyvä tyyppi ja tuo tullessaan asiakkaita/verkostoja.

Oletko rekrytoija?

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla eri mieltä. Suhteet ei merkitse yhtään mitään, jos ei ole oikeanlaisia verkostoja ja määritelmäsi kokemuksestakin on aika kummallinen. Harvoin ajatellaan, että tämä projektimme on tismalleen samanlainen kuin kilpailevassa yrityksessä on ollut.

Eniten merkitsee se, että on hyvä tyyppi ja tuo tullessaan asiakkaita/verkostoja.

Ei projektien tarvitse olla tismalleen samanlaisia. Olennaista on, että on osoittanut kykenevänsä tällaiseen työhön. Verkostoissa merkitsee kyllä laatu, mutta nekin rakennetaan pitkällä työllä alkaen sieltä opinnoista ja jatkuen läpi koko uran.

Vierailija kirjoitti:

Myös ns. pärstäkerroin eli se, miten kova myyntitykki on itsensä markkinoinnissa, on keskeistä. Pitää olla sopivasti hauska, rento ja aktiivinen, jutella olematta tyrkky tai feikki, hymyillä luontevasti ja kysellä ja osata vastata oikein kysymyksiin. Työnhausta on pahimmillaan tullut parinmuodostukseen verrattavia pelejä, joissa pitää osata nähdä haastattelijan kysymysten taakse ja parhaiten pelin säännöt tunteva ja taitavimmin niillä pelaava voittaa. Usein rekrytointiin vielä palkataan joku ulkopuolinen konsultti pyörittämään em. sirkusta.

En tiedä, kaipaisinko itse manipuloinnissa ja häikäilemätömässä oman edun tavoittelussa menetyneitä työntekijöitä firmaani, sillä nähdäkseni nykyiset valintamenettelyt suosivat usein hakijoita, joilla on runsaasti sen tyyppisiä ominaisuuksia. Sen sijaan todellisista valmiuksista hoitaa vaadittua tehtävää tai sopivuudesta osaksi jotain tiimiä tai yhteisöä nämä haastattelut antavat usein vain niukasti ymmärrystä.

Kaikissa vähänkään valistuneissa firmoissa viimeisen haastattelukierroksen hoitavat tuleva pomo apunaan joku tiimistä tai jopa koko tiimi. Konsultit tekevät vaan sen esikarsinnan.

Vierailija kirjoitti:

Oikesti merkitseviä asioita ovat:

1. nuori ikä

2. ulkonäkö

Totta.

Työkokemus on pitkä, mutta palkkaamiseen vaikuttaa pitkän sairausloman jälkeen korkea ikäni ja rappeutunut ulkomuotoni. Ei minun pääni ole rappetunut, vaikka sairastinkin syövän.

Vierailija kirjoitti:

Myös ns. pärstäkerroin eli se, miten kova myyntitykki on itsensä markkinoinnissa, on keskeistä. Pitää olla sopivasti hauska, rento ja aktiivinen, jutella olematta tyrkky tai feikki, hymyillä luontevasti ja kysellä ja osata vastata oikein kysymyksiin. Työnhausta on pahimmillaan tullut parinmuodostukseen verrattavia pelejä, joissa pitää osata nähdä haastattelijan kysymysten taakse ja parhaiten pelin säännöt tunteva ja taitavimmin niillä pelaava voittaa. Usein rekrytointiin vielä palkataan joku ulkopuolinen konsultti pyörittämään em. sirkusta.

En tiedä, kaipaisinko itse manipuloinnissa ja häikäilemätömässä oman edun tavoittelussa menetyneitä työntekijöitä firmaani, sillä nähdäkseni nykyiset valintamenettelyt suosivat usein hakijoita, joilla on runsaasti sen tyyppisiä ominaisuuksia. Sen sijaan todellisista valmiuksista hoitaa vaadittua tehtävää tai sopivuudesta osaksi jotain tiimiä tai yhteisöä nämä haastattelut antavat usein vain niukasti ymmärrystä.

Minä en pidä huomionkipeistä rintaanpaukuttajista LinkedInissä.

Tärkeintä on mielestäni asiakas, hyvin tehty työ ja työkaverien huomioiminen.

t. Ikäloppu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä en tajua, mikseivät ihmiset ota irti kaikkea mahdollista opiskeluajastaan. Monesti kehoitetaan vaan "keskittymään opiskeluun" tms. 

Ei, ei ja ei. Osa-aikatöitä heti kun lukujärjestys sallii. Ei tarvitse edes olla täysin omaa alaa, kunhan etäisesti edes sivuaa. Kaikkiin mahdollisiin järjestöihin ja kissanristiäisiin verkostoitumaan. Ei mitään "tentin kaiken mahdollisen etänä ja välttelen ihmisiä"-menoa.

Juuri näin. Ne samat tyypit, joiden kanssa järjestää vaikka bileitä, voivat olla valmistumisen jälkeen päättämässä rekryistä. Opiskelukaverit ovat ensimmäisiä oman alan kontakteja eikä heitä kannata väheksyä yhtään.

Olen ikuisesti kiitollinen, että ensimmäinen proffamme TKK:lla tämän asian teki selväksi. Opintomenestys on tärkeää, mutta toissijaista. Tärkeintä on luoda itselleen verkosto ja se onnistuu parhaiten vaikkapa opiskelijapolitiikassa, ainejärjestöissä, erilaisissa vapaaehtoisjutuissa... menihän niihin aikaa ja introvertilla oli hankalaa välillä, mutta on se vaan kantanut hedelmää. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä en tajua, mikseivät ihmiset ota irti kaikkea mahdollista opiskeluajastaan. Monesti kehoitetaan vaan "keskittymään opiskeluun" tms. 

Ei, ei ja ei. Osa-aikatöitä heti kun lukujärjestys sallii. Ei tarvitse edes olla täysin omaa alaa, kunhan etäisesti edes sivuaa. Kaikkiin mahdollisiin järjestöihin ja kissanristiäisiin verkostoitumaan. Ei mitään "tentin kaiken mahdollisen etänä ja välttelen ihmisiä"-menoa.

Juuri näin, ja tämä on se, mitä sanon kaikille opiskelijoille ja opiskelemaan lähteville. Ihan sama miten ne tentit menevät, aika keskinkertaisilla opiskelupapereilla päädytään Suomessa huippupaikoille ja -palkoille. Tärkeintä on se, kenet tuntee.

Tuossa mokasin itse. Olisi pitänyt vain pakottautua mukaan opiskelijajärjestöjen toimintaan, vaikka opiskeltavat asiat kiinnostivat niitä enemmän.

Tulipa masentunut olo tästä aloituksesta. Olen sosiaalisesti vähän kömpelö ja arka korkeakouluopiskelija. Opinnoissa ollut useita vuosia taukoa masennuksen takia. Työllistyminen huolettaa kovasti, kun ei niitä verkostoja juuri ole. Onko mitään mahdollisuuksia parantaa omia osakkeitaan työmarkkinoilla, kun tilanne on jo näinkin paha? Olen saanut vähän voimaa ja lohtua ajatuksesta, että tärkeintä on se että jaksaa kuitenkin yrittää, vaikka ne omat kädessä olevat kortit eivät mitkään maailman parhaat olisikaan ja vaikka onnistuminen tuleekin olemaan vaikeaa. Ajoittain pystyn myös hyväksymään ajatuksen tulevaisuuden työttömyydestä ja siitä, että opinnot menevät hukkaan. En nyt vain ole tämän parempaan pystynyt näillä resursseilla, ja se on ihan ok. Silti tuntuu, että olisi tärkeää myös pystyä ylläpitämään toivoa työllistymisestä.

Omat kokemukset:

-"hyvä tyyppi"

-ulosannin pitää olla erinomainen ja selvä

-pieni koppavuus vaikka kuvittelisikin että nöyryys veisi maaliin

Ei tarvita mitään tuollaista, ja pääseehän sitä työhön vaikka rollaattorilla liikkuva keuhkoahtaumataudista, fibromyalgiasta ja muista sairauksista kärsivä ikääntynyt nainen, kysykää vaikka av:n besserwissereiltä.