Korkeakoulututetun työnhaussa merkitsee oikeasti vain kaksi asiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos olet ollut opiskeluaikoina ahdistunut tai masentunut etkä ole pystynyt käymään töissä niin mahdollisuuteesi olivat siinä.

En vain ymmärrä mitä nämä verkostot ja suhteet käytännössä tarkoittaa. Jos on hiljaisempi henkilö, joka viihtyy lähinnä niiden läheisten parissa. Niin pitääkö silti roikottaa opiskeluaikaisia kavereita elämässä ihan vain siitä syystä, että näistä voisi olla joskus hyötyä. Entä miten tämä hyöty sitten otetaan irti? Kyselläänkö näiltä tasaisin väliajoin, että olisiko töitä.

Käytännössä siis, jos olet introvertimpi henkilö, joka ei jaksa pitää yllä laajaa sosiaalista verkostoa niin on turha lähteä opiskelemaan. Jos olet kuitenkin päätynyt opiskelemaan niin voit kärrätä itsesi samantien kaatopaikalle, koska susta ei ole mitään hyötyä.

Jos ei jaksa luoda ja ylläpitää suhteita ja verkostoja, pitäisi valita opiskeluala, jolla saa töitä ilman niitäkin pelkällä tutkinnolla. Ei siis mitään soveltuvaa yliopistotutkintoa vaan tiukasti ammattipätevöivä tutkinto kuten lääkäri, sosiaalityöntekijä, pappi, juristi,

Kaikista ei valitettavasti ole näihin mainitsemiisi huippuammatteihin.

Sitten kannattaa miettiä sitä ei ammattipätevöittävää tutkintoaan tavoitehakuisesti. Millaista työtä sillä tavoittelee ja miten sinne voisi edetä. Jos haluaa opiskella esim. filosofiaa kannattaa pitää mielessä, että jopa tutkijan tehtäviin tarvitaan verkostoja ja sosiaalisia suhteita.

Mitäköhän tämä miettiminen käytännössä tarkoittaa? Tuntuu että monesti näillä suhteiden ja verkostojen tärkeyden painottajilla ei ole välttämättä realismin kanssa hirveästi tekemistä. Kaikkien muiden vaatimusten lisäksi niin yhä enemmän opiskelijoilla on tänä päivänä jaksamisen ja mielenterveyden kanssa ongelmia. Nämä henkilöt ei silti ole mitään kakkosluokan kansalaisia, vaikka eivät ole pystyneetkään kasvattamaan opiskeluaikoina suurta verkostoa. Tällainen ajattelumaailma, vaan entisestään lietsoo sitä kuilua työttömien ja työantajien välillä. 

Tarkoitan sitä, että tutkinto sivuaineineen kannattaa suunnitella unelmatyötään ajatellen eikä haahuta vain sen mukaan mikä tuntuu mielenkiintoiselle. Tällä tavoin jollain estetiikallakin voi saada itselleen työn ja uran.

Jep, just näin mutta eihän sivuaineiden merkitys liity verkostointiin. Kerroit aiemmasi viestissäsi, kuinka jopa tutkijan tehtäviinkin tarvitaan verkostoja ja sosiaalisia suhteita, ja tämä on hyvä pitää mielessä. 

Olis kantsinu mennä amikseen.

Vierailija kirjoitti:

Aika rankkaa tämä elämä nykyisillä korkeakouluopiskelijoilla ja valmistuneilla. Pitäisi päästä nopeasti opiskelemaan, jotta valmistuisi nopeasti. Samalla pitäisi valmistuneena kuitenkin olla oman alan harjotteluita ja työkokemusta takana. Jotta opiskelut saa rahoitettua niin tämä vaatii myös osa-aikatyötä. Samalla täytyy kuitenkin käydä kissanristiäisissä ja ilmoittatua kaikkiin oman alan tapahtumiin, jossa on mahdollista rakentaa verkostoja. Täytyy myös ylläpitää näitä verkostoja ja käydä siis jatkuvasti erilaisissa tapahtumissa.

Samalla täytyy kuitenkin rakentaa opiskeluiden ulkopuolista sosiaalista elämää. Panostaa ystävyyssuhteisiin ja kumppanin etsintään. Parisuhde pitää nopeasti vakavoitua, jonka jälkeen alkaa perustaa perhettä, koska syntyvyys on laskussa. Raskaustoiveet ja mielellään ikäkin täytyy pitää salassa, jotta perheenlisäys ei vaikuta työkuvioihin. Parempi olisi siis käyttää aikaa ja rahaa itsensä ylläpitämiaeen, jottta säilyyy mahdollisimman pitkään nuoren ja hyväkuntoisen näköisenä.

Raskauden aikana muista edelleen tehdä pitkään töitä ja myös synnytyksen jälkeenkin, jotta et tipu kelkasta. Kouluttaudu myös jatkuvasti lisää, koska elinikäistä oppimista katsotaan hyvällä. Muista myös vapaa-ajalla alkaa juoksemaan vähintään puolimaratoneja, koska tämä kertoo motivaatiosta. Muista myös töissä antaa itsestäsi 110% koska jos jäät työttömäksi et tule saamaan enää ikinä mitään työtä, koska työttömiä ei palkata.

Missä tällaisia yli- ihmisiä on?

!. Samaa olen miettinyt :(

N6 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika rankkaa tämä elämä nykyisillä korkeakouluopiskelijoilla ja valmistuneilla. Pitäisi päästä nopeasti opiskelemaan, jotta valmistuisi nopeasti. Samalla pitäisi valmistuneena kuitenkin olla oman alan harjotteluita ja työkokemusta takana. Jotta opiskelut saa rahoitettua niin tämä vaatii myös osa-aikatyötä. Samalla täytyy kuitenkin käydä kissanristiäisissä ja ilmoittatua kaikkiin oman alan tapahtumiin, jossa on mahdollista rakentaa verkostoja. Täytyy myös ylläpitää näitä verkostoja ja käydä siis jatkuvasti erilaisissa tapahtumissa.

Samalla täytyy kuitenkin rakentaa opiskeluiden ulkopuolista sosiaalista elämää. Panostaa ystävyyssuhteisiin ja kumppanin etsintään. Parisuhde pitää nopeasti vakavoitua, jonka jälkeen alkaa perustaa perhettä, koska syntyvyys on laskussa. Raskaustoiveet ja mielellään ikäkin täytyy pitää salassa, jotta perheenlisäys ei vaikuta työkuvioihin. Parempi olisi siis käyttää aikaa ja rahaa itsensä ylläpitämiaeen, jottta säilyyy mahdollisimman pitkään nuoren ja hyväkuntoisen näköisenä.

Raskauden aikana muista edelleen tehdä pitkään töitä ja myös synnytyksen jälkeenkin, jotta et tipu kelkasta. Kouluttaudu myös jatkuvasti lisää, koska elinikäistä oppimista katsotaan hyvällä. Muista myös vapaa-ajalla alkaa juoksemaan vähintään puolimaratoneja, koska tämä kertoo motivaatiosta. Muista myös töissä antaa itsestäsi 110% koska jos jäät työttömäksi et tule saamaan enää ikinä mitään työtä, koska työttömiä ei palkata.

Missä tällaisia yli- ihmisiä on?

!. Samaa olen miettinyt :(

Sitten on näitä poliitikoita, jotka ovat monet itse eläneet sitä aikaa, kun töihin on päästy kävelemällä työpaikalle. Niin näiltä sitten voi olettaa näitä lausuntoja "synnytystalkoista", kun ei ole aidosti käsitystä siitä millaista se monen elämäntilanne tänä päivänä on. Mielestäni suhteita ja verkostoja korostetaan liikaa. Eikö sosiaalisuudeksi riitä se, että tulee toimeen muiden työntekijöiden kanssa ja hoitaa työtehtävät hyvin.  En yhtään ihmettele, että monet syrjäytyvät, kun työnhaussa pitäisi muuttua täysin muuksi ihmiseksi mitä oikeasti on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos olet ollut opiskeluaikoina ahdistunut tai masentunut etkä ole pystynyt käymään töissä niin mahdollisuuteesi olivat siinä.

En vain ymmärrä mitä nämä verkostot ja suhteet käytännössä tarkoittaa. Jos on hiljaisempi henkilö, joka viihtyy lähinnä niiden läheisten parissa. Niin pitääkö silti roikottaa opiskeluaikaisia kavereita elämässä ihan vain siitä syystä, että näistä voisi olla joskus hyötyä. Entä miten tämä hyöty sitten otetaan irti? Kyselläänkö näiltä tasaisin väliajoin, että olisiko töitä.

Käytännössä siis, jos olet introvertimpi henkilö, joka ei jaksa pitää yllä laajaa sosiaalista verkostoa niin on turha lähteä opiskelemaan. Jos olet kuitenkin päätynyt opiskelemaan niin voit kärrätä itsesi samantien kaatopaikalle, koska susta ei ole mitään hyötyä.

Jos ei jaksa luoda ja ylläpitää suhteita ja verkostoja, pitäisi valita opiskeluala, jolla saa töitä ilman niitäkin pelkällä tutkinnolla. Ei siis mitään soveltuvaa yliopistotutkintoa vaan tiukasti ammattipätevöivä tutkinto kuten lääkäri, sosiaalityöntekijä, pappi, juristi,

Kaikista ei valitettavasti ole näihin mainitsemiisi huippuammatteihin.

Sitten kannattaa miettiä sitä ei ammattipätevöittävää tutkintoaan tavoitehakuisesti. Millaista työtä sillä tavoittelee ja miten sinne voisi edetä. Jos haluaa opiskella esim. filosofiaa kannattaa pitää mielessä, että jopa tutkijan tehtäviin tarvitaan verkostoja ja sosiaalisia suhteita.

Mitäköhän tämä miettiminen käytännössä tarkoittaa? Tuntuu että monesti näillä suhteiden ja verkostojen tärkeyden painottajilla ei ole välttämättä realismin kanssa hirveästi tekemistä. Kaikkien muiden vaatimusten lisäksi niin yhä enemmän opiskelijoilla on tänä päivänä jaksamisen ja mielenterveyden kanssa ongelmia. Nämä henkilöt ei silti ole mitään kakkosluokan kansalaisia, vaikka eivät ole pystyneetkään kasvattamaan opiskeluaikoina suurta verkostoa. Tällainen ajattelumaailma, vaan entisestään lietsoo sitä kuilua työttömien ja työantajien välillä. 

Tarkoitan sitä, että tutkinto sivuaineineen kannattaa suunnitella unelmatyötään ajatellen eikä haahuta vain sen mukaan mikä tuntuu mielenkiintoiselle. Tällä tavoin jollain estetiikallakin voi saada itselleen työn ja uran.

Niinhän sitä luulisi. Vaan kun niillä sivuaineilla ei oikeastaan ole väliä, jos ei ole kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ikuisesti kiitollinen, että ensimmäinen proffamme TKK:lla tämän asian teki selväksi. Opintomenestys on tärkeää, mutta toissijaista. Tärkeintä on luoda itselleen verkosto ja se onnistuu parhaiten vaikkapa opiskelijapolitiikassa, ainejärjestöissä, erilaisissa vapaaehtoisjutuissa... menihän niihin aikaa ja introvertilla oli hankalaa välillä, mutta on se vaan kantanut hedelmää. 

Eikö verkoston luominen onnistu myös työelämässä? Mietin omaa lastani, joka on aloittamassa opiskelut syksyllä Aallossa (IT-ala) eikä varmaankaan tule kovastikaan missään opiskelijariennoissa viihtymään. Mutta hän on nyt saanut ensimmäisen oman alan kesätyöpaikan ja ihan hyvästä firmasta (F-Secure). Oman arvioni mukaan hänen tilanne on hyvä, kun pääsi suoraan lukiosta oman alan töihin. Opiskelijaverkostot hänellä on lähinnä oman nörttipainotteisen lukion kautta, en osaa arvioida minkä verran mahtaa verkostoitua muihin. Mutta nyt jäi mietityttämään, eikö osa-aikatyö opintojen ohessa riitä verkostoitumiseen?

It-alalla tilanne on ihan toinen, eli aika luottavaisin mielin voit lapsesi suhteen olla.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä en tajua, mikseivät ihmiset ota irti kaikkea mahdollista opiskeluajastaan. Monesti kehoitetaan vaan "keskittymään opiskeluun" tms. 

Ei, ei ja ei. Osa-aikatöitä heti kun lukujärjestys sallii. Ei tarvitse edes olla täysin omaa alaa, kunhan etäisesti edes sivuaa. Kaikkiin mahdollisiin järjestöihin ja kissanristiäisiin verkostoitumaan. Ei mitään "tentin kaiken mahdollisen etänä ja välttelen ihmisiä"-menoa.

Juurikin näin.

Siinä on vaan se, että opinnot viivästyvät ainakin vuodella kun tekee muutakin. Kaikkea ei vaan yksinkertaisesti jaksa samaan aikaan.

(ainakaan insinööriopinnoissa ei ehtinyt tehdä mitään muuta. Olen huomannut, että tradenomille osa-aikatyö on helpompi toteuttaa)

Mutta on se lisävuosi sen väärti, että on saanut kokemusta.

Eihän siitä tykätä yleisesti että opinnot viivästyy. Koulut saavat rahaa ajoissa valmistuvista. Puhumattakaan, että itsellä on mahdollisuus stipendeihin ja opintolainojen osittaiseen mitätöintiin, VAIN kun valmistuu ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa masentunut olo tästä aloituksesta. Olen sosiaalisesti vähän kömpelö ja arka korkeakouluopiskelija. Opinnoissa ollut useita vuosia taukoa masennuksen takia. Työllistyminen huolettaa kovasti, kun ei niitä verkostoja juuri ole. Onko mitään mahdollisuuksia parantaa omia osakkeitaan työmarkkinoilla, kun tilanne on jo näinkin paha? Olen saanut vähän voimaa ja lohtua ajatuksesta, että tärkeintä on se että jaksaa kuitenkin yrittää, vaikka ne omat kädessä olevat kortit eivät mitkään maailman parhaat olisikaan ja vaikka onnistuminen tuleekin olemaan vaikeaa. Ajoittain pystyn myös hyväksymään ajatuksen tulevaisuuden työttömyydestä ja siitä, että opinnot menevät hukkaan. En nyt vain ole tämän parempaan pystynyt näillä resursseilla, ja se on ihan ok. Silti tuntuu, että olisi tärkeää myös pystyä ylläpitämään toivoa työllistymisestä.

Jos olet valmis muuttamaan minne puolelle Suomea tahansa milloin vaan, sulla ei ole niin huolta tässä asiassa.

Kaverit, jotka ovat muuttaneet rohkeasti työn perässä pikkupaikkakunnille, ovat edenneet urallaan mukavasti. Näihin paikkoihin ei ole yhtä paljon hakijoita, kokemus on silti yhtä hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Satojen hakemusten kokemuksella voin kertoa, että hakemalla ei töitä saa. Ajan haaskausta. Pitää olla suhteita ja vähintään 5v kokemusta.

Kerro tämä hallitukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos olet ollut opiskeluaikoina ahdistunut tai masentunut etkä ole pystynyt käymään töissä niin mahdollisuuteesi olivat siinä.

En vain ymmärrä mitä nämä verkostot ja suhteet käytännössä tarkoittaa. Jos on hiljaisempi henkilö, joka viihtyy lähinnä niiden läheisten parissa. Niin pitääkö silti roikottaa opiskeluaikaisia kavereita elämässä ihan vain siitä syystä, että näistä voisi olla joskus hyötyä. Entä miten tämä hyöty sitten otetaan irti? Kyselläänkö näiltä tasaisin väliajoin, että olisiko töitä.

Käytännössä siis, jos olet introvertimpi henkilö, joka ei jaksa pitää yllä laajaa sosiaalista verkostoa niin on turha lähteä opiskelemaan. Jos olet kuitenkin päätynyt opiskelemaan niin voit kärrätä itsesi samantien kaatopaikalle, koska susta ei ole mitään hyötyä.

Jos ei jaksa luoda ja ylläpitää suhteita ja verkostoja, pitäisi valita opiskeluala, jolla saa töitä ilman niitäkin pelkällä tutkinnolla. Ei siis mitään soveltuvaa yliopistotutkintoa vaan tiukasti ammattipätevöivä tutkinto kuten lääkäri, sosiaalityöntekijä, pappi, juristi,

Noista kyllä mikään ei oikein sovi introvertille, joka haluaa tehdä töitä yksin, ilman ihmiskontakteja tai sosiaalisuutta. Etenkin papin ja sosiaalityöntekijän on oltava oikeasti kiinnostuneita ihmisistä ja valmiita puhumaan vaikka itsemurhakandidaatti pois ikkunalaudalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa masentunut olo tästä aloituksesta. Olen sosiaalisesti vähän kömpelö ja arka korkeakouluopiskelija. Opinnoissa ollut useita vuosia taukoa masennuksen takia. Työllistyminen huolettaa kovasti, kun ei niitä verkostoja juuri ole. Onko mitään mahdollisuuksia parantaa omia osakkeitaan työmarkkinoilla, kun tilanne on jo näinkin paha? Olen saanut vähän voimaa ja lohtua ajatuksesta, että tärkeintä on se että jaksaa kuitenkin yrittää, vaikka ne omat kädessä olevat kortit eivät mitkään maailman parhaat olisikaan ja vaikka onnistuminen tuleekin olemaan vaikeaa. Ajoittain pystyn myös hyväksymään ajatuksen tulevaisuuden työttömyydestä ja siitä, että opinnot menevät hukkaan. En nyt vain ole tämän parempaan pystynyt näillä resursseilla, ja se on ihan ok. Silti tuntuu, että olisi tärkeää myös pystyä ylläpitämään toivoa työllistymisestä.

Jos olet valmis muuttamaan minne puolelle Suomea tahansa milloin vaan, sulla ei ole niin huolta tässä asiassa.

Kaverit, jotka ovat muuttaneet rohkeasti työn perässä pikkupaikkakunnille, ovat edenneet urallaan mukavasti. Näihin paikkoihin ei ole yhtä paljon hakijoita, kokemus on silti yhtä hyvää.

'

Tämä. Itse kyllästyin siihen, että pääkaupunkiseudun tai länsirannikon työpaikkoihin oli aina 20-200 hakijaa enkä koskaan saanut oman alan töitä, vaikka yritin kolmen vuoden ajan. Pistin sitten hakemuksia kauemmas, pienempiin kaupunkeihin - ja hyvin pian tärppäsikin. Korkeakoulutetut haluavat jäädä etelään kuten kaikki muutkin, mutta jos on vähänkin mahdollista pakata kamat ja muuttaa muutaman sadan kilometrin päähän, se kannattaa monesti.

Minulla ainakin suurin yksittäinen vaikuttaja työllistymiseen oli sivuainevalinta. Periaatteessa se määritteli oman alani, joka on sellainen ettei sillä ihan hirveästi ole oikeasti alalle erikoistuneita tekijöitä. Tällä hetkellä hyvät työmarkkinat. Toki harjoittelupaikkani oli todella hyvä, mutta muita suhteita minulla ei sitten ollutkaan ja opiskeluaikana en tehnyt mitään etäisestikään alan töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun siis puhutaan aloista, joilla on kymmeniä tai satoja hakijoita paikkaa kohden ja joilla ei ole merkittävää työvoimapulaa - unohdetaan tästä siis lääkärit ja vastaavat.

Tämä aloitus perustuu puhtaasti omaan ja lähipiirin kokemuksiin valmistumisen jälkeisestä työnhausta. Ja nämä merkitsevät asiat eivät liity millään tavalla erottuvaan CV:hen, hyvin kirjoitettuun hakemukseen, piilotyöpaikkojen etsimiseen tai muuhun rekrytoijien tavallisimpiin vinkkeihin.

Korkeakoulutetun työnhaussa merkitsevät nimittäin vain nämä kaksi:

1) SUHTEET

ja

2) KOKEMUS

"Suhteilla" en tarkoita pelkästään LinkedIn-kontakteja vaan ihmisiä, joiden kanssa olet jo aiemmin työskennellyt. Jos olet osoittanut osaamisesi käytännössä aiemmin, sinut halutaan ottaa töihin tulevaisuudessakin sopivan tehtävän osuessa kohdalle.

"Kokemus" taas viittaa oikeasti aiempaan käytännön kokemukseen tehtävästä - ja sen täytyy osua tismalleen kohdalleen. Jos olet toteuttanut samanlaisen projektin aiemmin, saat paikan. Jos et ole, mutta olet opintojesi pohjalta pätevä tehtävään ja kovin kiinnostunut työstä, niin voi voi - hakijajoukosta löytyy taatusti joku sinua kokeneempi.

Jos siis tehtävää laitetaan avoimeen hakuun ollenkaan (ks. kohta 1).

Käytännössä siis ilman aiempaa kokemusta ja oikeanlaista verkostoa on melkeinpä mahdotonta päästä töihin. On aivan sama, millainen työnhakija olet tai millaiset paperit sinulla on - vain oikeanlainen kokemus ja oikeiden ihmisten tunteminen voivat tuottaa sinulle työpaikan, ja ilman niitä olet vain yksi FM, KTM tai tradenomi niiden satojen muiden hakijoiden joukossa.

Opiskelijan kannattaakin panostaa harjoitteluihin, osa-aikatöihin sekä yritys- tai muiden kontaktien luomiseen jo opintojen aikana. Valmistumisen jälkeen olet nimittäin pulassa eikä töihin ole pääsyä kuin ilmaisten harjoitteluiden tai vastaavien kautta.

Mitä muut olette mieltä?

Ikä vaikuttaa myös vai kumpi saa työpaikan 1 vuosi oman alan työkokemusta ja ikää a) 24-vuotta b) 45-vuotta.

Minä sain töitä, koska osaan kirjoittaa: 24 vuotta ja 45 vuotta.

Työkokemus ja sitä kautta konkreettinen näyttö projektien kanssa onnistumisesta yhdistettynä sosiaalisiin verkostoihin hakkaa koulutuksen ihan sata nolla.

Monella alalla vaikka ei olisi sitä yliopistokoulutusta ollenkaan niin saa työpaikan vaikka hakijoina olisi tuplamaistereita jonoksi asti. Tietysti alasta riippuen. Kaikkia hommia ei voi tehdä ilman virallista pätevyyttä. Sitten kanssa se koulutus on tosi tärkeä sen ensimmäisen työpaikan saamiseksi.

Paljon vaan työelämässä on urallaan edenneitä ilman mitään kunnon koulutusta. Joskus vuosikymmeniä sitten aloittaneet alemman tason työtehtävistä ja siitä käytännön pätevyytensä ansiosta kiivenneet hierarkiassa ylöspäin.

Oikeassa olet, ap. Tästä hakuvaiheesta sitten vielä vähän eteenpäin; uraa luovat ne ihmiset, jotka osaavat markkinoida itseään. Eli se ei ole niinkään tärkeää, miten työsi hoidat, vaan ketä kaikkia olet oppinut tuntemaan (yrityksen sisällä) ja miten puhut omasta työpanoksestasi. Nämä ihmiset esittelevät innoissaan ideoita, jotka omasta mielestä tuntuvat niin itsestään selviltä tai yksinkertaisilta, että ei olisi tullut mieleenkään niistä hehkuttaa, mutta olisi ehkä kannattanut.

Itse olen juuri sellainen tunnollinen puurtaja, joka olettaa, että muutkin huomaavat, miten hyvin työni teen ilman, että teen siitä sen kummempaa numeroa. Sitä odotellessa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ikuisesti kiitollinen, että ensimmäinen proffamme TKK:lla tämän asian teki selväksi. Opintomenestys on tärkeää, mutta toissijaista. Tärkeintä on luoda itselleen verkosto ja se onnistuu parhaiten vaikkapa opiskelijapolitiikassa, ainejärjestöissä, erilaisissa vapaaehtoisjutuissa... menihän niihin aikaa ja introvertilla oli hankalaa välillä, mutta on se vaan kantanut hedelmää. 

Eikö verkoston luominen onnistu myös työelämässä? Mietin omaa lastani, joka on aloittamassa opiskelut syksyllä Aallossa (IT-ala) eikä varmaankaan tule kovastikaan missään opiskelijariennoissa viihtymään. Mutta hän on nyt saanut ensimmäisen oman alan kesätyöpaikan ja ihan hyvästä firmasta (F-Secure). Oman arvioni mukaan hänen tilanne on hyvä, kun pääsi suoraan lukiosta oman alan töihin. Opiskelijaverkostot hänellä on lähinnä oman nörttipainotteisen lukion kautta, en osaa arvioida minkä verran mahtaa verkostoitua muihin. Mutta nyt jäi mietityttämään, eikö osa-aikatyö opintojen ohessa riitä verkostoitumiseen?

It-alalla tilanne on ihan toinen, eli aika luottavaisin mielin voit lapsesi suhteen olla.

Ei todellakaan ole mikään sivuseikka. Verkostoituminen on äärimmäisen tärkeää. Lähes poikkeuksetta ne kaikki hyvät homman menee aina jollain tapaa suositusten kautta. Pitää tuntea joku tai olla jollain tavalla tunnettu päästäkseen edes mahdollisesti valittavien joukkoon.

Eri asia sitten jos tyytyy jotain koodiapinan hommaa tekemään ison firman tusinatyöntekijänä. Kai silläkin itsensä elättää...

Osaa valehdella ja esittää roolia sujuvasti. Iso plussa jos psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Myös ns. pärstäkerroin eli se, miten kova myyntitykki on itsensä markkinoinnissa, on keskeistä. Pitää olla sopivasti hauska, rento ja aktiivinen, jutella olematta tyrkky tai feikki, hymyillä luontevasti ja kysellä ja osata vastata oikein kysymyksiin.

Ensin pitäisi päästä haastatteluun.