Korkeakoulututetun työnhaussa merkitsee oikeasti vain kaksi asiaa

Asiaa puhut. Itselläni on kaksi maisteria mutta ei suhteita eikä kokemusta. Ei liene yllätys, että tässä sitä ihmetellään toista vuotta työttömänä. Edes hanttihommia en saa, kun ei ole ajokorttia, ei esim. siivouskokemusta ja olen kuulemma ylikoulutettukin. Myös ikä alkaa selvästi tökkiä jo (40+).

Selvä se. Itselläni ei siis mitään toivoa.

Ja jollain aloilla noista ohi menee>

PORTFOLIO

Eli jos olet ollut opiskeluaikoina ahdistunut tai masentunut etkä ole pystynyt käymään töissä niin mahdollisuuteesi olivat siinä.

En vain ymmärrä mitä nämä verkostot ja suhteet käytännössä tarkoittaa. Jos on hiljaisempi henkilö, joka viihtyy lähinnä niiden läheisten parissa. Niin pitääkö silti roikottaa opiskeluaikaisia kavereita elämässä ihan vain siitä syystä, että näistä voisi olla joskus hyötyä. Entä miten tämä hyöty sitten otetaan irti? Kyselläänkö näiltä tasaisin väliajoin, että olisiko töitä.

Käytännössä siis, jos olet introvertimpi henkilö, joka ei jaksa pitää yllä laajaa sosiaalista verkostoa niin on turha lähteä opiskelemaan. Jos olet kuitenkin päätynyt opiskelemaan niin voit kärrätä itsesi samantien kaatopaikalle, koska susta ei ole mitään hyötyä.

Minä pelkäsin juuri näitä tosiasioita opiskellessani. Olen todella arka ja introvertti, enkä saa sen takia helposti ystäviä. Ne ystävät joita sain, olivat samanlaisia kuin minä, joten ei heistä ole ollut mitään apua työllistymisessä :D En kyllä muutenkaan pidä siitä ajatuksesta, että kaikkea omaa sosiaalista toimintaa tulisi pitää ponnahduslautana menestykseen...

Onneksi päädyin harrastuksen kautta sen verran mukaan erään opiskelayhdistuksen toimintaan, että sain ansioluetteloon edes vähän muutakin täytettä kuin opinnot ja niiden ohella tekemäni porrassiivouksen. Lopulta sain ensimmäisen oman alan työpaikan, kun minut palkkasi henkilö joka nimenomaan halusi antaa mahdollisuuden vastavalmistuneelle. Näkikö minussa sitten itseään nuorempana, en tiedä. Nyt on kokemusta jo sen verran että uskallan toivoa että voisin saada muitakin työpaikkoja. Sosiaalinen en ole vieläkään, ja toivon syvästi että työmarkkinoilla on vielä tilaa hiljaisille puurtajille, jotka eivät ehkä viihdytä koko porukkaa ja esiinny luontevasti, mutta jotka tekevät työnsä pomminvarmasti ja ovat muutenkin mukavia työkavereita.

Vierailija kirjoitti:

Eli jos olet ollut opiskeluaikoina ahdistunut tai masentunut etkä ole pystynyt käymään töissä niin mahdollisuuteesi olivat siinä.

En vain ymmärrä mitä nämä verkostot ja suhteet käytännössä tarkoittaa. Jos on hiljaisempi henkilö, joka viihtyy lähinnä niiden läheisten parissa. Niin pitääkö silti roikottaa opiskeluaikaisia kavereita elämässä ihan vain siitä syystä, että näistä voisi olla joskus hyötyä. Entä miten tämä hyöty sitten otetaan irti? Kyselläänkö näiltä tasaisin väliajoin, että olisiko töitä.

Käytännössä siis, jos olet introvertimpi henkilö, joka ei jaksa pitää yllä laajaa sosiaalista verkostoa niin on turha lähteä opiskelemaan. Jos olet kuitenkin päätynyt opiskelemaan niin voit kärrätä itsesi samantien kaatopaikalle, koska susta ei ole mitään hyötyä.

Jos ei jaksa luoda ja ylläpitää suhteita ja verkostoja, pitäisi valita opiskeluala, jolla saa töitä ilman niitäkin pelkällä tutkinnolla. Ei siis mitään soveltuvaa yliopistotutkintoa vaan tiukasti ammattipätevöivä tutkinto kuten lääkäri, sosiaalityöntekijä, pappi, juristi,

Vierailija kirjoitti:

Kun siis puhutaan aloista, joilla on kymmeniä tai satoja hakijoita paikkaa kohden ja joilla ei ole merkittävää työvoimapulaa - unohdetaan tästä siis lääkärit ja vastaavat.

Tämä aloitus perustuu puhtaasti omaan ja lähipiirin kokemuksiin valmistumisen jälkeisestä työnhausta. Ja nämä merkitsevät asiat eivät liity millään tavalla erottuvaan CV:hen, hyvin kirjoitettuun hakemukseen, piilotyöpaikkojen etsimiseen tai muuhun rekrytoijien tavallisimpiin vinkkeihin.

Korkeakoulutetun työnhaussa merkitsevät nimittäin vain nämä kaksi:

1) SUHTEET

ja

2) KOKEMUS

"Suhteilla" en tarkoita pelkästään LinkedIn-kontakteja vaan ihmisiä, joiden kanssa olet jo aiemmin työskennellyt. Jos olet osoittanut osaamisesi käytännössä aiemmin, sinut halutaan ottaa töihin tulevaisuudessakin sopivan tehtävän osuessa kohdalle.

"Kokemus" taas viittaa oikeasti aiempaan käytännön kokemukseen tehtävästä - ja sen täytyy osua tismalleen kohdalleen. Jos olet toteuttanut samanlaisen projektin aiemmin, saat paikan. Jos et ole, mutta olet opintojesi pohjalta pätevä tehtävään ja kovin kiinnostunut työstä, niin voi voi - hakijajoukosta löytyy taatusti joku sinua kokeneempi.

Jos siis tehtävää laitetaan avoimeen hakuun ollenkaan (ks. kohta 1).

Käytännössä siis ilman aiempaa kokemusta ja oikeanlaista verkostoa on melkeinpä mahdotonta päästä töihin. On aivan sama, millainen työnhakija olet tai millaiset paperit sinulla on - vain oikeanlainen kokemus ja oikeiden ihmisten tunteminen voivat tuottaa sinulle työpaikan, ja ilman niitä olet vain yksi FM, KTM tai tradenomi niiden satojen muiden hakijoiden joukossa.

Opiskelijan kannattaakin panostaa harjoitteluihin, osa-aikatöihin sekä yritys- tai muiden kontaktien luomiseen jo opintojen aikana. Valmistumisen jälkeen olet nimittäin pulassa eikä töihin ole pääsyä kuin ilmaisten harjoitteluiden tai vastaavien kautta.

Mitä muut olette mieltä?

Ikä vaikuttaa myös vai kumpi saa työpaikan 1 vuosi oman alan työkokemusta ja ikää a) 24-vuotta b) 45-vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika lailla eri mieltä. Suhteet ei merkitse yhtään mitään, jos ei ole oikeanlaisia verkostoja ja määritelmäsi kokemuksestakin on aika kummallinen. Harvoin ajatellaan, että tämä projektimme on tismalleen samanlainen kuin kilpailevassa yrityksessä on ollut.

Eniten merkitsee se, että on hyvä tyyppi ja tuo tullessaan asiakkaita/verkostoja.

Ei projektien tarvitse olla tismalleen samanlaisia. Olennaista on, että on osoittanut kykenevänsä tällaiseen työhön. Verkostoissa merkitsee kyllä laatu, mutta nekin rakennetaan pitkällä työllä alkaen sieltä opinnoista ja jatkuen läpi koko uran.

Ap itse kirjoitti näin ""Kokemus" taas viittaa oikeasti aiempaan käytännön kokemukseen tehtävästä - ja sen täytyy osua tismalleen kohdalleen. Jos olet toteuttanut samanlaisen projektin aiemmin, saat paikan." Eli kyllä hän haki täsmäosaamista, ei pelkkää kykyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun siis puhutaan aloista, joilla on kymmeniä tai satoja hakijoita paikkaa kohden ja joilla ei ole merkittävää työvoimapulaa - unohdetaan tästä siis lääkärit ja vastaavat.

Tämä aloitus perustuu puhtaasti omaan ja lähipiirin kokemuksiin valmistumisen jälkeisestä työnhausta. Ja nämä merkitsevät asiat eivät liity millään tavalla erottuvaan CV:hen, hyvin kirjoitettuun hakemukseen, piilotyöpaikkojen etsimiseen tai muuhun rekrytoijien tavallisimpiin vinkkeihin.

Korkeakoulutetun työnhaussa merkitsevät nimittäin vain nämä kaksi:

1) SUHTEET

ja

2) KOKEMUS

"Suhteilla" en tarkoita pelkästään LinkedIn-kontakteja vaan ihmisiä, joiden kanssa olet jo aiemmin työskennellyt. Jos olet osoittanut osaamisesi käytännössä aiemmin, sinut halutaan ottaa töihin tulevaisuudessakin sopivan tehtävän osuessa kohdalle.

"Kokemus" taas viittaa oikeasti aiempaan käytännön kokemukseen tehtävästä - ja sen täytyy osua tismalleen kohdalleen. Jos olet toteuttanut samanlaisen projektin aiemmin, saat paikan. Jos et ole, mutta olet opintojesi pohjalta pätevä tehtävään ja kovin kiinnostunut työstä, niin voi voi - hakijajoukosta löytyy taatusti joku sinua kokeneempi.

Jos siis tehtävää laitetaan avoimeen hakuun ollenkaan (ks. kohta 1).

Käytännössä siis ilman aiempaa kokemusta ja oikeanlaista verkostoa on melkeinpä mahdotonta päästä töihin. On aivan sama, millainen työnhakija olet tai millaiset paperit sinulla on - vain oikeanlainen kokemus ja oikeiden ihmisten tunteminen voivat tuottaa sinulle työpaikan, ja ilman niitä olet vain yksi FM, KTM tai tradenomi niiden satojen muiden hakijoiden joukossa.

Opiskelijan kannattaakin panostaa harjoitteluihin, osa-aikatöihin sekä yritys- tai muiden kontaktien luomiseen jo opintojen aikana. Valmistumisen jälkeen olet nimittäin pulassa eikä töihin ole pääsyä kuin ilmaisten harjoitteluiden tai vastaavien kautta.

Mitä muut olette mieltä?

Ikä vaikuttaa myös vai kumpi saa työpaikan 1 vuosi oman alan työkokemusta ja ikää a) 24-vuotta b) 45-vuotta.

Olin poikkeus eli sain 44v iässä 1 vuoden alan työkokemuksella hyvän työpaikan. Asiaan vaikutti se, että lapset oli tehty ja työkokemusta (eri alalla) yli 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos olet ollut opiskeluaikoina ahdistunut tai masentunut etkä ole pystynyt käymään töissä niin mahdollisuuteesi olivat siinä.

En vain ymmärrä mitä nämä verkostot ja suhteet käytännössä tarkoittaa. Jos on hiljaisempi henkilö, joka viihtyy lähinnä niiden läheisten parissa. Niin pitääkö silti roikottaa opiskeluaikaisia kavereita elämässä ihan vain siitä syystä, että näistä voisi olla joskus hyötyä. Entä miten tämä hyöty sitten otetaan irti? Kyselläänkö näiltä tasaisin väliajoin, että olisiko töitä.

Käytännössä siis, jos olet introvertimpi henkilö, joka ei jaksa pitää yllä laajaa sosiaalista verkostoa niin on turha lähteä opiskelemaan. Jos olet kuitenkin päätynyt opiskelemaan niin voit kärrätä itsesi samantien kaatopaikalle, koska susta ei ole mitään hyötyä.

Jos ei jaksa luoda ja ylläpitää suhteita ja verkostoja, pitäisi valita opiskeluala, jolla saa töitä ilman niitäkin pelkällä tutkinnolla. Ei siis mitään soveltuvaa yliopistotutkintoa vaan tiukasti ammattipätevöivä tutkinto kuten lääkäri, sosiaalityöntekijä, pappi, juristi,

Kaikista ei valitettavasti ole näihin mainitsemiisi huippuammatteihin.

Aika rankkaa tämä elämä nykyisillä korkeakouluopiskelijoilla ja valmistuneilla. Pitäisi päästä nopeasti opiskelemaan, jotta valmistuisi nopeasti. Samalla pitäisi valmistuneena kuitenkin olla oman alan harjotteluita ja työkokemusta takana. Jotta opiskelut saa rahoitettua niin tämä vaatii myös osa-aikatyötä. Samalla täytyy kuitenkin käydä kissanristiäisissä ja ilmoittatua kaikkiin oman alan tapahtumiin, jossa on mahdollista rakentaa verkostoja. Täytyy myös ylläpitää näitä verkostoja ja käydä siis jatkuvasti erilaisissa tapahtumissa.

Samalla täytyy kuitenkin rakentaa opiskeluiden ulkopuolista sosiaalista elämää. Panostaa ystävyyssuhteisiin ja kumppanin etsintään. Parisuhde pitää nopeasti vakavoitua, jonka jälkeen alkaa perustaa perhettä, koska syntyvyys on laskussa. Raskaustoiveet ja mielellään ikäkin täytyy pitää salassa, jotta perheenlisäys ei vaikuta työkuvioihin. Parempi olisi siis käyttää aikaa ja rahaa itsensä ylläpitämiaeen, jottta säilyyy mahdollisimman pitkään nuoren ja hyväkuntoisen näköisenä.

Raskauden aikana muista edelleen tehdä pitkään töitä ja myös synnytyksen jälkeenkin, jotta et tipu kelkasta. Kouluttaudu myös jatkuvasti lisää, koska elinikäistä oppimista katsotaan hyvällä. Muista myös vapaa-ajalla alkaa juoksemaan vähintään puolimaratoneja, koska tämä kertoo motivaatiosta. Muista myös töissä antaa itsestäsi 110% koska jos jäät työttömäksi et tule saamaan enää ikinä mitään työtä, koska työttömiä ei palkata.

Missä tällaisia yli- ihmisiä on?

Vierailija kirjoitti:

Oikesti merkitseviä asioita ovat:

1. nuori ikä

2. ulkonäkö

En väitä etteikö noilla olisi joissakin tilanteissa vaikutusta, mutta ei niilläkään niin vaan saada kunnon töitä.

Terv. nuori ja ainakin omasta mielestä hyvännäköinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos olet ollut opiskeluaikoina ahdistunut tai masentunut etkä ole pystynyt käymään töissä niin mahdollisuuteesi olivat siinä.

En vain ymmärrä mitä nämä verkostot ja suhteet käytännössä tarkoittaa. Jos on hiljaisempi henkilö, joka viihtyy lähinnä niiden läheisten parissa. Niin pitääkö silti roikottaa opiskeluaikaisia kavereita elämässä ihan vain siitä syystä, että näistä voisi olla joskus hyötyä. Entä miten tämä hyöty sitten otetaan irti? Kyselläänkö näiltä tasaisin väliajoin, että olisiko töitä.

Käytännössä siis, jos olet introvertimpi henkilö, joka ei jaksa pitää yllä laajaa sosiaalista verkostoa niin on turha lähteä opiskelemaan. Jos olet kuitenkin päätynyt opiskelemaan niin voit kärrätä itsesi samantien kaatopaikalle, koska susta ei ole mitään hyötyä.

Jos ei jaksa luoda ja ylläpitää suhteita ja verkostoja, pitäisi valita opiskeluala, jolla saa töitä ilman niitäkin pelkällä tutkinnolla. Ei siis mitään soveltuvaa yliopistotutkintoa vaan tiukasti ammattipätevöivä tutkinto kuten lääkäri, sosiaalityöntekijä, pappi, juristi,

Kaikista ei valitettavasti ole näihin mainitsemiisi huippuammatteihin.

Sitten kannattaa miettiä sitä ei ammattipätevöittävää tutkintoaan tavoitehakuisesti. Millaista työtä sillä tavoittelee ja miten sinne voisi edetä. Jos haluaa opiskella esim. filosofiaa kannattaa pitää mielessä, että jopa tutkijan tehtäviin tarvitaan verkostoja ja sosiaalisia suhteita.

Nuori ikä ja ulkonäkö astuvat erityisesti kuvaan silloin kun rekryn alkukarsintaa suorittaa nuori ja varsin kokematon rekrykonsultti. Nykyäänhän monet rekrykonsultit ovat todella nuoria.

Jos haetaan esim. teknistä osaamista osaavaa henkilöä, niin eihän tällä HR-koulutetulla rekrykonsultilla ole minkäänlaista hajua, millainen hakija olisi oikeasti pätevä. Kun ei itsellään ole mitään teknistä taustaa, että tietäisi mitä on oikeasti hakemassa. Rekrytoitava yritys on antanut raamit, jotka on ulkoa opetellut

Niinpä rekrykonsultti hakeaa itsensä kaltaista - nuorta ja nättiä, koska elämänkokemus eikä työkokemus riitä näkemään asioita pinnan alta.

Vierailija kirjoitti:

Nuori ikä ja ulkonäkö astuvat erityisesti kuvaan silloin kun rekryn alkukarsintaa suorittaa nuori ja varsin kokematon rekrykonsultti. Nykyäänhän monet rekrykonsultit ovat todella nuoria.

Jos haetaan esim. teknistä osaamista osaavaa henkilöä, niin eihän tällä HR-koulutetulla rekrykonsultilla ole minkäänlaista hajua, millainen hakija olisi oikeasti pätevä. Kun ei itsellään ole mitään teknistä taustaa, että tietäisi mitä on oikeasti hakemassa. Rekrytoitava yritys on antanut raamit, jotka on ulkoa opetellut

Niinpä rekrykonsultti hakeaa itsensä kaltaista - nuorta ja nättiä, koska elämänkokemus eikä työkokemus riitä näkemään asioita pinnan alta.

Ja tähän lisäyksenä nuorta, nättiä, hyvää ja vakuuttavaa puhujaa. Mitään oikeaa substanssia ei tarvitse olla, koska kokematon rekrykonsultti ei osaa erottaa p...kan puhumista oikeasta asiasta

Niin ja miehen kohdalla myös pituus, kaikki tuntemani hyvännäköiset, miellyttävät ja pitkät miehet ovat edenneet urallaan raketin lailla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos olet ollut opiskeluaikoina ahdistunut tai masentunut etkä ole pystynyt käymään töissä niin mahdollisuuteesi olivat siinä.

En vain ymmärrä mitä nämä verkostot ja suhteet käytännössä tarkoittaa. Jos on hiljaisempi henkilö, joka viihtyy lähinnä niiden läheisten parissa. Niin pitääkö silti roikottaa opiskeluaikaisia kavereita elämässä ihan vain siitä syystä, että näistä voisi olla joskus hyötyä. Entä miten tämä hyöty sitten otetaan irti? Kyselläänkö näiltä tasaisin väliajoin, että olisiko töitä.

Käytännössä siis, jos olet introvertimpi henkilö, joka ei jaksa pitää yllä laajaa sosiaalista verkostoa niin on turha lähteä opiskelemaan. Jos olet kuitenkin päätynyt opiskelemaan niin voit kärrätä itsesi samantien kaatopaikalle, koska susta ei ole mitään hyötyä.

Jos ei jaksa luoda ja ylläpitää suhteita ja verkostoja, pitäisi valita opiskeluala, jolla saa töitä ilman niitäkin pelkällä tutkinnolla. Ei siis mitään soveltuvaa yliopistotutkintoa vaan tiukasti ammattipätevöivä tutkinto kuten lääkäri, sosiaalityöntekijä, pappi, juristi,

Kaikista ei valitettavasti ole näihin mainitsemiisi huippuammatteihin.

Sitten kannattaa miettiä sitä ei ammattipätevöittävää tutkintoaan tavoitehakuisesti. Millaista työtä sillä tavoittelee ja miten sinne voisi edetä. Jos haluaa opiskella esim. filosofiaa kannattaa pitää mielessä, että jopa tutkijan tehtäviin tarvitaan verkostoja ja sosiaalisia suhteita.

Mitäköhän tämä miettiminen käytännössä tarkoittaa? Tuntuu että monesti näillä suhteiden ja verkostojen tärkeyden painottajilla ei ole välttämättä realismin kanssa hirveästi tekemistä. Kaikkien muiden vaatimusten lisäksi niin yhä enemmän opiskelijoilla on tänä päivänä jaksamisen ja mielenterveyden kanssa ongelmia. Nämä henkilöt ei silti ole mitään kakkosluokan kansalaisia, vaikka eivät ole pystyneetkään kasvattamaan opiskeluaikoina suurta verkostoa. Tällainen ajattelumaailma, vaan entisestään lietsoo sitä kuilua työttömien ja työantajien välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ikuisesti kiitollinen, että ensimmäinen proffamme TKK:lla tämän asian teki selväksi. Opintomenestys on tärkeää, mutta toissijaista. Tärkeintä on luoda itselleen verkosto ja se onnistuu parhaiten vaikkapa opiskelijapolitiikassa, ainejärjestöissä, erilaisissa vapaaehtoisjutuissa... menihän niihin aikaa ja introvertilla oli hankalaa välillä, mutta on se vaan kantanut hedelmää. 

Eikö verkoston luominen onnistu myös työelämässä? Mietin omaa lastani, joka on aloittamassa opiskelut syksyllä Aallossa (IT-ala) eikä varmaankaan tule kovastikaan missään opiskelijariennoissa viihtymään. Mutta hän on nyt saanut ensimmäisen oman alan kesätyöpaikan ja ihan hyvästä firmasta (F-Secure). Oman arvioni mukaan hänen tilanne on hyvä, kun pääsi suoraan lukiosta oman alan töihin. Opiskelijaverkostot hänellä on lähinnä oman nörttipainotteisen lukion kautta, en osaa arvioida minkä verran mahtaa verkostoitua muihin. Mutta nyt jäi mietityttämään, eikö osa-aikatyö opintojen ohessa riitä verkostoitumiseen?

Ap puhuu asiaa, näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos olet ollut opiskeluaikoina ahdistunut tai masentunut etkä ole pystynyt käymään töissä niin mahdollisuuteesi olivat siinä.

En vain ymmärrä mitä nämä verkostot ja suhteet käytännössä tarkoittaa. Jos on hiljaisempi henkilö, joka viihtyy lähinnä niiden läheisten parissa. Niin pitääkö silti roikottaa opiskeluaikaisia kavereita elämässä ihan vain siitä syystä, että näistä voisi olla joskus hyötyä. Entä miten tämä hyöty sitten otetaan irti? Kyselläänkö näiltä tasaisin väliajoin, että olisiko töitä.

Käytännössä siis, jos olet introvertimpi henkilö, joka ei jaksa pitää yllä laajaa sosiaalista verkostoa niin on turha lähteä opiskelemaan. Jos olet kuitenkin päätynyt opiskelemaan niin voit kärrätä itsesi samantien kaatopaikalle, koska susta ei ole mitään hyötyä.

Jos ei jaksa luoda ja ylläpitää suhteita ja verkostoja, pitäisi valita opiskeluala, jolla saa töitä ilman niitäkin pelkällä tutkinnolla. Ei siis mitään soveltuvaa yliopistotutkintoa vaan tiukasti ammattipätevöivä tutkinto kuten lääkäri, sosiaalityöntekijä, pappi, juristi,

Kaikista ei valitettavasti ole näihin mainitsemiisi huippuammatteihin.

Sitten kannattaa miettiä sitä ei ammattipätevöittävää tutkintoaan tavoitehakuisesti. Millaista työtä sillä tavoittelee ja miten sinne voisi edetä. Jos haluaa opiskella esim. filosofiaa kannattaa pitää mielessä, että jopa tutkijan tehtäviin tarvitaan verkostoja ja sosiaalisia suhteita.

Mitäköhän tämä miettiminen käytännössä tarkoittaa? Tuntuu että monesti näillä suhteiden ja verkostojen tärkeyden painottajilla ei ole välttämättä realismin kanssa hirveästi tekemistä. Kaikkien muiden vaatimusten lisäksi niin yhä enemmän opiskelijoilla on tänä päivänä jaksamisen ja mielenterveyden kanssa ongelmia. Nämä henkilöt ei silti ole mitään kakkosluokan kansalaisia, vaikka eivät ole pystyneetkään kasvattamaan opiskeluaikoina suurta verkostoa. Tällainen ajattelumaailma, vaan entisestään lietsoo sitä kuilua työttömien ja työantajien välillä. 

Tarkoitan sitä, että tutkinto sivuaineineen kannattaa suunnitella unelmatyötään ajatellen eikä haahuta vain sen mukaan mikä tuntuu mielenkiintoiselle. Tällä tavoin jollain estetiikallakin voi saada itselleen työn ja uran.