En kestä tätä oloa enää
Jatkuvasti tuskainen ja levoton olo. Kuitenkaan en oikein jaksa tehdä mitään muuta kuin maata sängyssä. Koiraa lenkitän 1-2 kertaa päivässä (muut perheenjäsenet hoitavat muut lenkit). Koko ajan itsemurha-ajatuksia. Kuolema houkuttaa. En pysty ajattelemaan yhtään järkevästi. Pitää kuolla mahdollisimman pian.
Kommentit (14)
Niin ja sairaalaan en halua enää mennä. Olin siellä n. kuukauden keväällä ja laitettiin pois, vaikka itsetuhoiset ajatukset olivat edelleen jatkuvia. Ajatus sairaalahoidosta kyllä tuntuu helpottavalta ja siellä olisi turvallista, mutta ekat päivät + sitten lopulta se kotiutuminen ovat niin rankkoja etten jaksa enää. Kuolema on ainut vaihtoehto.
Ap
Kuolema tulee varmasti houkutti eli ei.
Et sä kuolemaa täältä keskustelupalstalta löydä.
Paitsi älykkyyden kuoleman.
Vierailija kirjoitti:
Kuolema tulee varmasti houkutti eli ei.
Mutta luultavasti se tulee nopeammin, jos se houkuttaa ja itse tekee asioita sen eteen.
Mitä sä täällä valitat. Tapa itsesi, jos sitä haluat, mutta älä vingu netissä.
Onko sinulla ap jotain lääkitystä? Voisi helpottaa oloa kummasti jos sopiva lääkitys löytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap jotain lääkitystä? Voisi helpottaa oloa kummasti jos sopiva lääkitys löytyisi.
Ei ole sopivaa lääkitystä löytynyt, vaikka varmaan viittä on jo kokeiltu.
Miksi haluat kuolla? Sen sijaan, että toivoisit kuolemaa, voisitko tehdä elämässäsi sellaisia muutoksia, ettet haluaisikaan kuolla?
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat kuolla? Sen sijaan, että toivoisit kuolemaa, voisitko tehdä elämässäsi sellaisia muutoksia, ettet haluaisikaan kuolla?
Nyt päällimmäisenä on tämä surkea olo mielessä. Lisäksi on paljon pelkoja. Tulevaisuudesta en myöskään keksi mitään asiaa, mitä odottaa... Mikään ei oikein kiinnosta. Paitsi tietty se kuolema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat kuolla? Sen sijaan, että toivoisit kuolemaa, voisitko tehdä elämässäsi sellaisia muutoksia, ettet haluaisikaan kuolla?
Nyt päällimmäisenä on tämä surkea olo mielessä. Lisäksi on paljon pelkoja. Tulevaisuudesta en myöskään keksi mitään asiaa, mitä odottaa... Mikään ei oikein kiinnosta. Paitsi tietty se kuolema.
Mikään seuraamus peloistasi ei ole yhtä vakava kuin kuolema.
Se mikä ei tapa, vahvistaa, ei ole pelkkää tyhjää sanahelinää.
Odottaa voi vaikka seuraavaa päivää, jolloin pääsee taas rapsuttamaan koiraan ja syömään suklaata ja jäätelöä.
Kun on kuollut, ei voi tehdä enää sitäkään.
Sä olet vielä keskenkasvuinen muistaakseni, voisitko nyt vain ajatella lopettavasi tämän kuoleman kanssa flirttailun ja keskittyä elämään vaikeimpien vuosien yli. Elämä ei ole yhtään vähemmän pelottava asia perse edellä elettynä, vaikka se voikin tuntua nerokkaalta ratkaisulta kun eteensä ei uskalla katsoa. Mutta kun ei näe mihin menee, pelottaa kahta kauheammin.
Et vielä osaa nähdä pelkojen ja pahan olon yli. Sekin päivä tulee, ja sitten opit suhteuttamaan asioita. Ja alat ymmärtää, mistä pelkosi ovat alun perin kotoisin. Nyt olet iässä, jossa ihminen luottaa pelkoihinsa ja muihin tuntemuksiinsa aivan liikaa. Sen sijaan, että luottaisi muihin ihmisiin. Esimerkiksi meihin, jotka kerromme tietävämme jotain parikymppisen angsteista.
Mene psykiatriseen päivystykseen.