Lue keskustelun säännöt.
En voi sille mitään etten kiinnostu/pidä muista
18.06.2018 |
Sen olen huomannut nyt 26 vuotiaana.
En väitä olevani pyhmiys ja täydellinen, mutta olen ilmeisesti sinisilmäisen ja kiltin ulosantini johdosta nähnyt ja kokenut niin paljon sellaista käytöstä ja kieroilua, että en kaipaa muiden ihmisten seuraa.
Puolisoni seura kelpaa kyllä ja onneksi voi nauttia muista elämän asioista ihan vaikka itsekseen. Oon hengaillut ennen paljonkin ihmisten kanssa, mutta omalla kohdallani he aiheuttavat enemmän pahaa kuin hyvää oloa.
Mut kuinka vapauttavaakin on nauttia elämästä omilla ehdoilla eikä tarvitse miettä kuinka olla ihmisille mieleinen ja kelvollinen!
Enkä osaa kärsiä yksinäisyyttä, ihmsten seurasta voi nauttia myös mielenkiintoisissa tilaisuuksissa, sen mitä itse haluaa.
Muita samanlaisia oman tiensä kulkijoita? :)
Kyllä mä yhden ainoan lapsuudenystävän kanssa käyn urheilemassa välillä ja se riittää.
Muut eivät vaan nappaa, koska eivät ole vilpittömiä, kokeillut siis olen.
Kommentit (14)
Olet niin nuori vielä! Ensin sinun kannattaa päästä tuosta vihamielisestä asenteestasi ja sen jälkeen katsoa peiliin. Älä syytä muita, itse olet se heitä yhdistävä tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen samanlainen, paitsi että en minä ole koskaan saanut mitään erityistä kieroilua tai huonoa käytöstä ihmisiltä. Minulla siis ei ole mitään ihmisiä vastaan, en pelkää niitä, en vihaa niitä tms.
Mutta minä vaan viihdyn parhaiten yksin. En ole koskaan halunnut edes puolisoa, koska en jaksa niin paljoa ihmisseuraa. Nuorena kokeilin seurustelua pari kertaa ja totesin, että ei ole mun juttu. Lapsena jo olin sellainen että mieluiten menin johonkin tolppaan nojaamaan ja miettimään omia juttujani, ja ihmettelin aina kun joskus opettajat patistelivat seuraan.
En ollut kiinnostunut niiden puheista, en leikeistä, halusin miettiä omiani ja fantasioida. Ihmettelin miksei niin saisi tehdä? Vasta kauan myöhemmin tajusin, että useimmat ihmiset on erilaisia kuin minä, ja heille sellainen tolppaan nojailu aiheuttaisi epämiellyttävää yksinäisyyden ja sosiaalisen eristyksen tunnetta. Opettajat varmasti ajattelivat että olen surkea ja haluaisin joukkoon mutta jotenkin en vaan uskalla, joten he auttaa.
En myöskään välitä ihmisistä, koiria rakastan :D En varsinkaan jaksa tyhjänpäiväistä lätinää mitä on esim.työpaikalla, hoh hoijaa, ei kukaan jaksa sitä typerää small talkkia. Jokainen yrittää selittää omia juttujaan, ei vaan jaksa inspata yhtään!! Ja vieraita en jaksa ollenkaan. En silti ole yhtään yksinäinen, nautin elosta ja olosta hyvin näinkin :)
Vierailija kirjoitti:
Ap on elänyt elämäänsä yrittäen olla muiden silmissä mieleinen ja kelvollinen, eli ei ollenkaan oma itsensä.
Ap syyttää muita kieroilusta ja vilpillisyydestä.
Jäljet johtaa sylttytehtaalle.
Jaa a, en oo sanonu eläneeni jonain muuna kun itseäni. Tarkoitin lähinnä sitä, että niin monet ihmiset kärsivät siitä, etteivät saa hyväksyntää.
Ja en oo vihamielinen muita kohtaan, ei vaan jaksa kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet niin nuori vielä! Ensin sinun kannattaa päästä tuosta vihamielisestä asenteestasi ja sen jälkeen katsoa peiliin. Älä syytä muita, itse olet se heitä yhdistävä tekijä.
Juu, älä syytä muita siitä että susta on tehty pilakuvia ja ryhmiä irc galleriaan yläasteella yms. Yms. Kaikennäköstä pikkukivaa, kun satut olemaan herkkä ja erilainen.
On tässä peiliinkatsomisen paikka juu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samaa vikaa. En saa ihmisten seurasta yleensä yhtään mitään. Pidän aika spesifeistä asioista ja nautin keskusteluista, joissa tuntuu olevan jotain sisältöä. Näitä saan kokea parin pitkäikäisen ystävän kanssa joskus harvoin. Puolisokin tuntuu usein ihan turhalta ihmiseltä, josta on vaan vaivaa. Lapset samoin. En ole silti ihmisvihaaja, en vaan saa heiltä mitään mikä tuntuisi merkitykselliseltä.
Parasta seuraa on olla yksin. Musta muut voisivat painua suohon en kaipaa ketään. Ihmiset ovat niin lähellä apinoita että kuka kaipaa noin alkukantaista seuraa. Seksi on hyvä esimerkki siitä että sivistys on meistä kaukana. Sodat ja väkivallat sekä vääryys jonka annetaan rehottaa koska pelätään oman aseman murenenvan. Politikot puhuvat ja varmistavat vain jatkonsa uudelleen valintaan kauhistuen ja välillä pöyristyen.
Lapset kuolee nälkään ja äiti etsii vauvansa kanssa suojaa pommeilta. Kuinka voin siis kaivata brutaalien eläinten seuraa. Mielummin viihdyn koiran kuin ihmisen seurassa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisapinat kirjoitti:
Parasta seuraa on olla yksin. Musta muut voisivat painua suohon en kaipaa ketään. Ihmiset ovat niin lähellä apinoita että kuka kaipaa noin alkukantaista seuraa. Seksi on hyvä esimerkki siitä että sivistys on meistä kaukana. Sodat ja väkivallat sekä vääryys jonka annetaan rehottaa koska pelätään oman aseman murenenvan. Politikot puhuvat ja varmistavat vain jatkonsa uudelleen valintaan kauhistuen ja välillä pöyristyen.
Lapset kuolee nälkään ja äiti etsii vauvansa kanssa suojaa pommeilta. Kuinka voin siis kaivata brutaalien eläinten seuraa. Mielummin viihdyn koiran kuin ihmisen seurassa !
AP tässä.
Hyvin paljon samoja ajatuksia, kun minulla!
Voi jonkun korvaan kuulostaa negatiiviselta ja katkeralta, mutta tottahan tuo on mitä sanoit.
Harmittaa vaan niiden puolesta, ketkä kärsii ja valittaa yksinäisyydestä paljon. Ihan kun se olisi jotenkin niin hohdokasta, jos saat ihmisseuraa.
Mulla vaikuttanut se, että oon monta kertaa luullut jotain ihmistä hyväksi tyypiksi ja pitänyt ystävänä, niin silti siellä takana on usein ollutkin joku muu intressi, kun ystävyys. Olen kokenut itseni vähän sinisilmäiseksi :D
Mut onneksi mun puoliso on samanlainen erityisherkkis, niin usein vaan olemme hiljaa puhumatta ja nautimme. En tod näk uutta kumppania löydä mistään, jos jokin meidät erottaa.
Mut tapansa kullakin, oon sun kanssa samaa mieltä maailman menosta!
Sulla sentään on puoliso, meitä parisuhteettomia kaltaisiasi on monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla sentään on puoliso, meitä parisuhteettomia kaltaisiasi on monia.
No aikamoinen tuuri on käynykkin ja ulkomailta sekin.
Ei varmaan ihmetytä, että elämän ensimmäinen suhde ja toivottavasti lopullinen.
Jotenkin niin ristiriitaista, että maailma täynnä ihmisiä, jotka suurin osa taistelevat toisiaan ja kaikkea muutakin vastaan.
Se on niin järjetöntä, että parempi vaan keskittyä luontoon ja siihen, ettei itse pahaa tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla sentään on puoliso, meitä parisuhteettomia kaltaisiasi on monia.
No aikamoinen tuuri on käynykkin ja ulkomailta sekin.
Ei varmaan ihmetytä, että elämän ensimmäinen suhde ja toivottavasti lopullinen.Jotenkin niin ristiriitaista, että maailma täynnä ihmisiä, jotka suurin osa taistelevat toisiaan ja kaikkea muutakin vastaan.
Se on niin järjetöntä, että parempi vaan keskittyä luontoon ja siihen, ettei itse pahaa tee.
Eikö se luonto vasta julmuutta olekin täynnä? Minusta jopa ihmisen suuri osa pahuudesta tulee niistä luonnollisista, alkukantaisista vieteistä.
Itselläni oli jossain vaiheessa nuorena luonnon ihannointikausi, mutta jouduin siinäkin pettymään, että kamalaa julmuutta, kipua, sairautta, on luonto täynnä. Karhu-uroksia jotka tappavat naaraiden pennut päästäkseen heti "pukille", mitä mielikuvituksellisimpia loisia jotka kammottavasti kiduttavat isäntiään kunnes yleensä lopult tappavat, laumaeläimillä sosiaalista eristämistä ja syrjintää ja laumasta karkoittamisia (usein varmaan kuolemaan, koska yksinäinen eläin ei pärjää)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla sentään on puoliso, meitä parisuhteettomia kaltaisiasi on monia.
No aikamoinen tuuri on käynykkin ja ulkomailta sekin.
Ei varmaan ihmetytä, että elämän ensimmäinen suhde ja toivottavasti lopullinen.Jotenkin niin ristiriitaista, että maailma täynnä ihmisiä, jotka suurin osa taistelevat toisiaan ja kaikkea muutakin vastaan.
Se on niin järjetöntä, että parempi vaan keskittyä luontoon ja siihen, ettei itse pahaa tee.Eikö se luonto vasta julmuutta olekin täynnä? Minusta jopa ihmisen suuri osa pahuudesta tulee niistä luonnollisista, alkukantaisista vieteistä.
Itselläni oli jossain vaiheessa nuorena luonnon ihannointikausi, mutta jouduin siinäkin pettymään, että kamalaa julmuutta, kipua, sairautta, on luonto täynnä. Karhu-uroksia jotka tappavat naaraiden pennut päästäkseen heti "pukille", mitä mielikuvituksellisimpia loisia jotka kammottavasti kiduttavat isäntiään kunnes yleensä lopult tappavat, laumaeläimillä sosiaalista eristämistä ja syrjintää ja laumasta karkoittamisia (usein varmaan kuolemaan, koska yksinäinen eläin ei pärjää)...
No, eläimet toimivatkin vaistojen varassa, ihminen on sentään tietoinen olento ja tietää varsin hyvin mitä tekee. Ihmisellä on vastuu ja vapaus valita ja harkita tekonsa, niin sehän se onkin jännä, kuinka typeriä ja unessa ihmiset ovat.
Ihminen selviytyy ja pärjää kyllä onnellisenakin, vaikka ei "kuuluisikaan joukkoon".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla sentään on puoliso, meitä parisuhteettomia kaltaisiasi on monia.
No aikamoinen tuuri on käynykkin ja ulkomailta sekin.
Ei varmaan ihmetytä, että elämän ensimmäinen suhde ja toivottavasti lopullinen.Jotenkin niin ristiriitaista, että maailma täynnä ihmisiä, jotka suurin osa taistelevat toisiaan ja kaikkea muutakin vastaan.
Se on niin järjetöntä, että parempi vaan keskittyä luontoon ja siihen, ettei itse pahaa tee.Eikö se luonto vasta julmuutta olekin täynnä? Minusta jopa ihmisen suuri osa pahuudesta tulee niistä luonnollisista, alkukantaisista vieteistä.
Itselläni oli jossain vaiheessa nuorena luonnon ihannointikausi, mutta jouduin siinäkin pettymään, että kamalaa julmuutta, kipua, sairautta, on luonto täynnä. Karhu-uroksia jotka tappavat naaraiden pennut päästäkseen heti "pukille", mitä mielikuvituksellisimpia loisia jotka kammottavasti kiduttavat isäntiään kunnes yleensä lopult tappavat, laumaeläimillä sosiaalista eristämistä ja syrjintää ja laumasta karkoittamisia (usein varmaan kuolemaan, koska yksinäinen eläin ei pärjää)...
No, eläimet toimivatkin vaistojen varassa, ihminen on sentään tietoinen olento ja tietää varsin hyvin mitä tekee. Ihmisellä on vastuu ja vapaus valita ja harkita tekonsa, niin sehän se onkin jännä, kuinka typeriä ja unessa ihmiset ovat.
Ihminen selviytyy ja pärjää kyllä onnellisenakin, vaikka ei "kuuluisikaan joukkoon".
Yksin ja onnellisenakin, jos sattuu olemaan omanlaisensa eikä "kuulu joukkoon".
Ap on elänyt elämäänsä yrittäen olla muiden silmissä mieleinen ja kelvollinen, eli ei ollenkaan oma itsensä.
Ap syyttää muita kieroilusta ja vilpillisyydestä.
Jäljet johtaa sylttytehtaalle.