Lue keskustelun säännöt.
Kävin eilen harjoittelemassa autolla ajoa....ei enää ikinä. Vieläkin ahdistaa.
17.06.2018 |
Ajokortti on ollut 18v saakka ja tuolloin ajoin paljon. Kun muutin miehen kanssa yhteen yli 20 vuotta sitten niin ajot väheni kun ei ollut meillä omaa autoa.
Kun hommattiin oma auto niin ajoin harvakseltaan ja ne kerrat ovat olleet tyyliin kerran vuodessa jos sitäkään. Nyt en ollut ajanut 7vuoteen.
Eilen mies puolipakolla pisti mut harjoittelemaan ja ahdistus vaan nousi pintaan niin voimakkaana että meinasin melkeen ajaa ulos tieltä kun oli pakko pysäyttää auto tiensivuun ahdistuksen takia.
Siinä istuin tärisevänä ja itkevänä oksennusta niellen tienpientareella. Mies narisee vieressä ettei noin voi tehdä. Olisiko saakeli ollut parempi että pyörryn rattiin ja oksennan autoon?!
Tänään mies pakottaa mut uudestaan rattiin. En lähde, en todellakaan. Eilinen oli viimeinen kerta...ikinä.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Voiko tällaisissa tilanteissa käydä autokoululla opettajan kanssa harjoittelemassa? Olisi vähän turvallisempaa vaikka varmaan maksaisikin jonkin verran.
Voi, ja Sinuna niin tekisinkin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sieltä varmaan ottaa ajotunteja mutta ei ole nyt siihen varaa.
Ap
Rohkeasti vaan uudestaan. Ensin johonkin kentälle tai tyhjälle parkkipaikalle totuttelemaan ennen tielle lähtöä.
Hyvin se menee, olethan saanut ajokortinkin!
Siitä vaan liikenteeseen. Ajokortin omaavana ei ole ongelmaa, ajotuntuma palautuu nopeasti.
Miehesi pitämän viikon intensiivikurssin jälkeen osaat jo hiostaa edellä alinopeutta ajavia, näytää keskaria tumpeloille ja tööttäillä kuuluvasti.
Menet johonkin isolle hiekkakentällä harjoittelemaan. Niin minäkin tein 6 vuotiaana vanhemmiltani salaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vastaava tilanne eli ajamaan oli pakko ryhtyä uudestaan muuttuneen elämäntilanteen myötä. Tauko yli 10 vuotta. Ja sitäkien ennen ajaminen vähäistä.
Tilasin kolme tuntia autokoulusta ja toki jännitti tämä Helsingin liikenne.
Lähdettiin ajo-opettajan johdolla liikkeelle ja kaikki meni tosi hyvin. Reilu ope sanoi, että turha sinun on tänne enää tulla ja peruutettiin kaksi tuntia.
Eli kyllä minä suosittelisin ajo-opettajan johdolla harjoittelua. Se on niin luotettavan tuntuista, kun on ammattilainen jarrun kanssa vieressä.
Ei se niin hirveän hirveästi maksa... yritä säästää.
Aja yksin! Pahin ahdistuksen aiheuttaja tuossa on mies. Kun hän jää pois kyydistä, ahdistuksesi helpottaa kovasti. Tämä on yksi syy siihen, että naiset ajavat harvemmin silloin, kun ollaan miehen kanssa liikenteessä. Mies kun räksyttää kaiken aikaa naisen ajamisesta.
Toiseksi pyydä autokoulusta muutama ajotunti. Siten saat varmuutta ajamiseen. Pyydä tarjous ja ylläty, ei yhden ajotunnin hinta maltaita maksa.
Kolmanneksi - tai oikeastaan tämä on se ensimmäinen vaihe - harjoittele oman auton hallintalaitteitten käyttöä. Aja vaikka kotipihalla tai suurella tyhjällä parkkipaikalla, jossa voit kokeilla vaihteita, vilkkuja, lasinpyyhkimiä, jarrutusta ja tietenkin pyörität rattia. Kun hallintalaitteet ovat hallussa, ajaminen helpottuu kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu oudolta ettei osaisi ajaa kun on jonkin aikaa ajamatta. Mä olin noin kolme vuotta ajamatta ja ihan hyvin onnistui ajaminen tauon jälkeen. Muutin keskustaan enkä tarvinut autoa niin myin sen. Sitten piti töissä mennä rattiin. Ajele ap aluksi jossain sivummalla niin kyllä se siitä lähtee. Ei se ole mitään rakettitiedettä ja sulla on kortti niin osaat kyllä kunhan lopetat turhan hermoilun.
Osaatko eritellä mikä siinä ajamisessa eniten ahdistaa/jännittää? Vaihteiden vaihtaminen, risteystilanteet, liikkeellelähteminen, muun liikenteen huomioiminen yms. Harjoitusta vaan lisää niin tulee varmuutta! Juttele miehesi kanssa siitä, että kaipaat kannustavaa, rauhoittavaa ja turvallista läsnäoloa ja opastusta. Pointsit miehellesi, että on halunnut panostaa ajamiseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä joku kärsivällinen nainen opettamaan. Ehkä voit tehdä vastapalveluksia sitten.
Joo, minäkin suosittelet että ajat jossain isolla tyhjällä parkkialueella tms. ensin. Niin mekin teimme kun miehelläni oli ollut taukoa 8 v ajamisesta. Ja eka ajo liikenteessä oli rauhallisella maaseutualueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajoin melkein vuoden töihin autolla heti ajokortin saatuani ja en oppinut nauttimaan ajamisesta. Joka päivä jännitti lähteä rattiin. Tuntui, että liikenteen ja liikennesääntöjen hahmottaminen oli minulle mahdotonta, siis ajoissa, ennen kuin voisi rysähtää. Oli läheltäpiti tilanteita. Olin ajatellut muuta kuin ajamista ja tilanne tuli sitten yllätyksenä! Ei tällainen haaveilija ja matkanteosta rauhassa nauttija vain voi ajaa kekittyneesti! Olin varovainen, hidas ja arka. Päätin lopettaa koko autoilun!
Olen oppinut jotain pelkääjän paikalla, mutta vieläkään en luottaisi itseeni ratin takana. Liikaa muuttuvia tekijöitä! Pahinta on, kun näen jonkun ajavan ja tiedän, että itsekin olisin hitusen häntä parempi. Minulla on vain korkeammat kriteerit ajotaidolle, kuin jollain täystuhotunarilla! Voisin ajaa vain hätätilanteessa. Osaan auton peruskäsittelyn. ja parkeeraamisen, niitä en jännitä, mutta en hahmota tarpeeksi toisia tiellä liikkujia, He eivat aina toimi liikennesääntöjen mukaan, ajavat ylinopeutta yms.
Mitä jos ajaisit Toyota Carinalla 150 km/h päiväkodin seinään? Autoilun mahdollisuudet ovat rajattomat!
Vierailija kirjoitti:
Ajokortti on ollut 18v saakka ja tuolloin ajoin paljon. Kun muutin miehen kanssa yhteen yli 20 vuotta sitten niin ajot väheni kun ei ollut meillä omaa autoa.
Kun hommattiin oma auto niin ajoin harvakseltaan ja ne kerrat ovat olleet tyyliin kerran vuodessa jos sitäkään. Nyt en ollut ajanut 7vuoteen.
Eilen mies puolipakolla pisti mut harjoittelemaan ja ahdistus vaan nousi pintaan niin voimakkaana että meinasin melkeen ajaa ulos tieltä kun oli pakko pysäyttää auto tiensivuun ahdistuksen takia.
Siinä istuin tärisevänä ja itkevänä oksennusta niellen tienpientareella. Mies narisee vieressä ettei noin voi tehdä. Olisiko saakeli ollut parempi että pyörryn rattiin ja oksennan autoon?!
Tänään mies pakottaa mut uudestaan rattiin. En lähde, en todellakaan. Eilinen oli viimeinen kerta...ikinä.
Minulla tulee ihan samanlainen olotila, jos joudun käyttämään tiskikonetta tai pyykkikonetta.
t. mies
Olisihan se ihan hyvä ylläpitää sitä ajotaitoa, kun sen kerran on hankkinut. Tuo panikointi johtui varmaan siitä, että pelkäsit "uutta" tilannetta etkä ollut varma tekemisestäsi.
Muutama tuhat kilsaa alle ja varmasti alkaisi helpottaa. Voithan harjoitella yksin tai kaverin kanssa, rauhalliseen aikaan. Mielestäni ei kannata luovuttaa, vaikka itse olet sitä mieltä että ei ikinä enää.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sieltä varmaan ottaa ajotunteja mutta ei ole nyt siihen varaa.
Ap
Minulla on autossa opetuspoljin. Voisin pitää muutaman ajotunnin ja maksun voi hoitaa luonnossa.
t. mies
Voiko tällaisissa tilanteissa käydä autokoululla opettajan kanssa harjoittelemassa? Olisi vähän turvallisempaa vaikka varmaan maksaisikin jonkin verran.