Vauva ja suhde kriisissä

Olen ahdistavassa tilanteessa. Saimme miesystäväni kanssa vauvan hyvin tuoreeseen suhteeseen, emme olleet montakaan kuukautta seurustelleet kun raskaus tuli ilmi. Suhteemme ei siis missään vaiheessa ehtinyt syventyä tai vakiintua vaan muutimme yhteen osittain ns olosuhteiden pakosta ja toki myös halusimme tätä yhdessä. Suhteemme ei ole missään vaiheessa ollut kovin helppo, siihen on kuulunut paljon riitelyä ja ongelmat mm perheissä ovat varjostaneet suhdettamme.
Samanlaiset arvot meillä kuitenkin on mutta henkisellä tasolla olemme aika erilaisia (itse analyyttisempi ja mies enemmän arkijärkinen)
En ole missään vaiheessa kokenut suurta rakastumista (ihastumisen huumaa kylläkin) ja myös arvostus välillä on kateissa . Mies on kuitenkin ihan hyvä ja tavallinen joskin hänelläkin omat virheensä.
Nyt tilanne on sellainen että olen mennyt rakastumaan pitkäaikaiseen miespuoliseen ystävääni, tiedän että myös hän on ollut minuun aiemmin rakastunut ja jo kun aloitin suhteen nykyiseni kanssa sain tältä toiselta rakkauden tunnustuksen. Hän kuitenkin sanoo käsitelleensä tunteensa eikä muutenkaan halua tulla väliin rikkomaan perhettämme. Arvostan ja kunnioitan tätä ystävääni ja olemme henkisesti samalla aaltopituudella. Tunnen itseni tavallaan todella tyhmäksi, olen tehnyt valintani ja nyt olen pisteessä jossa tuntuu että lähes hajoan kun tunteeni ovat niin sekaisin.
En edes tiedä mitä haluan mutta lapseni on tällä hetkellä tärkeintä ja häneen aion panostaa. Tiedän kuitenkin myös sen etten voi onnettomana olla niin jaksava äiti.
Miten tälläisen tilanteen voisi ratkaista, onko rakkauden tunteita mahdollista sammuttaa ja onko ainoa keino monen vuoden ystävyyden katkaiseminen? Voiko itseään pakottaa rakastamaan jotakuta?

Tulipas pitkä ja sekava selostus..