Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin tehdä töitä vain rahan takia?
15.06.2018 |
Tässä pääsi käymään niin että lukion jälkeen vietetty välivuosi on venähtänyt kahdeksan vuoden itsetutkiskeluksi. Olen opiskellut avoimessa yliopistossa ja kansanopistoissa, tehnyt erinäisiä töitä siivoamisesta, kaupan kassaan ja puhelimyyntiin, matkustellut, harrastanut, tutustunut vaikka mihin mutta vain siinä toivossa, että löytäisin vihdoin sen oman juttuni, eikä niin koskaan tapahtunut.
Olen aina vihannut opiskelua, mutta selvinnyt siitä 8-9 keskiarvolla koko koulu-urani ajan. Yo-kirjoituksista tuli semmoiset E:n paperit. Mikään ala ei edelleenkään kiinnosta, mitkään opiskeltavat asiat eivät kiinnosta mutta uskoisin selviäni niin kolmen kuin kuuden vuoden opinnoistakin pelkillä perselihaksilla, olen selvinnyt niin tähänkin asti. Kahdeksan vuoden itsetutkiskelu ei tuottanut mitään tulosta, en omaa mitään alaan kohtaan edelleekään kiinnostusta tai intohimoa, ja nyt suunnitelmissa olisi vain ottaa itseään niskasta kiinni, kasvaa aikuiseksi ja opiskella mitä tahansa alaa, jossa olisi suhteellisen hyvä työllisyystilanne. Lääkis, oikkis, lastentarhanopettaja, sairaanhoitaja, lähihoitaja mikä tahansa mutta vaikeapääsyisten alojen kohdalla jätän hakukerrat vain yhteen, koska en jaksa enää välivuosia.
Mutta sitten päästäänkin ongelman ytimeen, onko väärin tähdätä opiskelemaan ja työelämää vain sen takia, että tilille tulisi kerran kuussa itse ansaittua rahaa oli palkka sitten miten pieni tai iso tahansa? Mitään muuta motivaatiota minulla ei tällä hetkellä ole. Todella monien ammattien kohdalla, kuten hoitoalalla, paheksutaan vain, jos työntekijä ei nauti työstään ja tekee sitä vain rahan takia, vain elääkseen ja maksaakseen laskunsa.
Arvostaisin toki myös jos kenelläkään tulee mieleen ehdottaa minulle jotain hyvin työllistävää alaa, jossa intohimon puute ei ole ongelma.
Kommentit (6)
Itse olen ainakin juuri tuollainen jolla on aina ollut vaikeuksia miettiä mikä se oma ala olisi ja päädyin jostain syystä lukemaan itseni lähihoitajaksi ja ollut sen alan hommissa jo yli 3 vuotta. Ei tämä hirveästi kiinnosta eli sen (pienen) rahan takia käyn töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla venähti välivuosi neljäksi lukion jälkeen kun en tiennyt mitä haluan tehdä. Todellakin tein töitä vain rahaa ansaitakseni. Siivosin niin koteja kuin toimistoja ja kauppoja. Helppo, mukava työ vaihtelevissa ympäristöissä ja päivän jälkeen työt jäi työpaikalle. Aloitin myös monesti jo viideltä aamulla, jolloin olin puoliltapäivin jo valmis, joten loppupäivä jäi itselle.
Mua ärsyttää miten kaikkialla toitotetaan unelma/kutsumusammateista. Joku löytää merkittävää sisältöä elämäänsä muualta kuin töistä, sen pitäisi olla muille ok, eikä se kutsumuksen puute tee jostakin huonoa työntekijää tai laiskaa ihmistä.
Omituiseksi on mennyt maailman meno, kaiken pitäisi olla niin täydellistä ja merkittävää.. sit pyöritellään peukaloita kun sitä itselle sopivaa alaa ei löydy. Järkytys.
Veikkaisin noin 10 % työssäkäyvistä tekevän oikeasti töitä unelma/kutsumusammattina. Loput tekee saadakseen rahaa elämiseen. Sitten varmaan joku kolmannes on tyytymätön työhönsä ja tekee sitä vastentahtoisesti kun ei parempaakaan ole.
On väärin ottaa rahaa mistään mitä tekee.
Tekeekö joku muka töitä pelkästään sen takia että se on kivaa? Ainahan rahallinen korvaus tehdystä työstä on mielessä, sama kuinka pieni se summa on. Poislukien tietenkin vapaaehtoistyöt, jotka harvemmin ovat fyysisesti raskaita tai koulutuksen vaativat.