riitaa päiväkodista
Meillä on kotona riitaa lapsemme päiväkotiin laittamisesta. Minä haluaisin vielä jatkaa kotiäitinä, mutta mieheni haluaa lapsen päiväkotiin.
Olen nyt suostunut, että haemme lapsellemme paikkaa, mutta vain puolipäiväiseksi. En siltikään kyllä haluaisi lastani vielä päiväkotiin.
Nyt mieheni ilmoitti, että hän ei sitten koskaan halua kuulla, että hän oli se, joka halusi lapsen päiväkotiin. Minun mielestäni taas jos hän lapsen sinne haluaa niin hänen tulee myös aikuisena ottaa vastuu valinnoistaan. (Mieheni syy lapsen tarhaan laittamiselle on siis raha.)
Tästä on nyt tullut kauhea riita. Jäisin mielelläni vielä kotiäidiksi, mutta joskus on vaikeata kestää miehen viikottaista haukkumista siitä, etten tuo rahaa kotiin ja olen saanut tehdä " niin kuin haluan" , kun olen ollut kotona lapsen kanssa. Olen kyllä yrittänyt tehdä sen lapsemme hyväksi, en mitään sinänsä itsekkäitä tarpeitani ajaen.
Itse olen kantanut vastuuni ja ottanut vastaan viikottaiset haukkumiset kotiäiti-valinnastani. Ja seison täysin päätökseni takana.
Mikä minua siis harmittaa on, että mieheni vaatii minua toimimaan omaatuntoani vastaan (lapsi päiväkotiin), olen nyt siihen suostunut, mutta nyt hän haluaa myös vapautuksen tekemästään päätöksestä.
Kommentit (18)
Onko teille tullut yllättäviä menoja?
Miehesi toivoo sinun lähtevän töihin, ilmeisestikin. Sinä haluaisit olla kotona, jotta lapsi saisi olla kotihoidossa. MIehelläsi on toki oikeus pyytää sinua kantamaan kortesi ketoon eli mennä töihin. Jos menet töihin, lapsi on laitettava hoitoon. Mutta: HOITOON, minkä ei tarvitse tarkoittaa päiväkotia vaan vaikka ryhmäperhekotia, perhepäivähoitajaa, yksityistä kotihoitajaa jonkun kanssa kimpassa tms.
Ymmärrän ettei miehesi halua kuulla että hän vaati lapsen päiväkotiin kun sinä et halunnut, aika raakaa...
en siis suinkaan tarkoita, että varaan itselleni oikeuden haukkua miestä päiväkotipäätöksestä. Mutta hänellä on tapana jälkeenpäin (ongelmien sattuessa) aina sanoa, että " en minä tätä alunperin tahtonutkaan" . Hän luistaa aina kaikissa asioissa vastuusta, esim. lapsi hankittiin yhteisestä päätöksestä, mutta lapsen hoitamiseen mieheni ei juurikaan osallistunut.
En vain ymmärrä, miksi mieheni on katsonut oikeudekseen syyllistää ja haukkua minua kotiäitiydestäni joka viikko. Itse olen kestänyt asian, koska tiedän, että päätös on ollut hyvällä pohjalla. Olen kantanut vastuuni omasta päätöksestäni.
Mutta tiedän, että jos päiväkoti-asiassa tulee jotain ongelmia kääntää mieheni takkinsa heti --- eikä muka koskaan ollut lasta päiväkotiin halunnutkaan (luultavasti sanoo, että minä itsekkäästi halusin jo töihin).
(ai niin, 2-vuotias on)
Minä olen todellakin kantanut korteni kekoon. Minulla oli yhteen muuttaessa jo 160 000 euroa säästöjä, miehelläni 0 euroa. Kaikki säästöni käytettiin yhteisen asunnon hankkimiseen, siksi koen, että olisin pariksi vuodeksi ainakin ollut ihan rennosti " vapautettu" rahan hankkimisesta.
Yllättäviä menoja ei ole ollut.
enkä lapsen ikää jne. mutta " ottaa aikuisena vastuu ja plaa plaa plaa" . Siis MITÄ! Aikuisena te MOLEMMAT teette sen päätöksen ja sitten olette siihen MOLEMMAT tyytyväisiä. Parisuhteessa tulee tilanteita, että on myös joustettava eikä niistä asioista saa jäädä katkeraksi. Mieti nyt millaista teillä on muutaman vuoden kuluttua kun kaikki ne asiat mistä olette olleet eri mieltä on jomman kumman omia päätöksiä mistä toinen sitten tasaisin väliajoin muistuttelee! Jos sulle se päiväkoti on noin kamalan kammottava paikka niin voin sanoa, että tuo ilmapiiri mitä olette nyt luomassa kotiinne vasta kamala onkin. Aikuistukaa.
ei kuulosta hyvältä tuo teidän tilanne.
No sitten ei ole rahasta kiinni. Onkohan miehesi stressaantunut töistä tai kokee sinun olevan jotenkin stressaantunut kotona? Meillä ainakin aikanaan kun olin väsynyt, mies oli heti pukkaamassa lasta hoitoon... Se on niiden tapa " ratkaista ongelma" . Ei kaksivuotias vielä virikkeiden puolesta hoitopaikkaa tarvitse...
Vierailija:
Minä olen todellakin kantanut korteni kekoon. Minulla oli yhteen muuttaessa jo 160 000 euroa säästöjä, miehelläni 0 euroa.
Suhteenne todellinen ongelma on jossain ihan muualla kuin päiväkoti vs. koti. Ja ei, miehesi ei kuulosta yhtään sen fiksummalta! Kyllä hänkin voisi miettiä mitkä asiat ovat tärkeitä. Ymmärtäisin jotenkin paremmin jos päiväkoti olisi miehen mielestä esim. lapselle parempi ratkaisu tms. mutta raha...
8
ymmärrän mitä tarkoitat. Mutta minkälainen päätös siis tehdään kun minä olen päiväkotia vastaan ja mieheni haluaa lapsen päiväkotiin? Jos mies siis jyrää päätöksen läpi vastustuksestani huolimatta niin muuttaako se mustan valkoiseksi? Pitääkö meidän siis manipuloida totuutta (eli valehdella) jatkossa, jotta perhesopu pysyy yllä? Mille perhesopu siis perustuu -- valheille?
Minä en usko totuuden manipulointiin vaan vastuun ottamiseen omista valinnoista ja teoista. Omien valintojen neutralisaatioon ja totuuden muuntelemiseen en usko nyt enkä tulevaisuudessa.
Ja oliko teidän perheenne meno tuollaista jo ennen lasta??
minä haluaisinkin avioehdon, mutta mieheni ei halua (koska minulle on tulossa isohkoja perintöjä ja mieheni haluaa niistä osansa).
olet ihan oikeassa, ongelmat lienevät ihan jossain muualla.
Itse olen yliopistollisen kasvatustieteen koulutuksen saanut, joten minä ainakin uskoisin, että minulla on ainakin jonkinlaista teoriaa oman valintani pohjalle (muutakin kuin raha).
Ymmärrän, että tämä näyttää vastenmieliseltä ja sitähän tämä onkin. Ja ymmärrän suuttumuksesi ja turhautumisesi teksteihini ja muuhun. Arvostan kyllä rehellisyyttäsi.
Vierailija:
minä haluaisinkin avioehdon, mutta mieheni ei halua (koska minulle on tulossa isohkoja perintöjä ja mieheni haluaa niistä osansa).
mutta en halua edes sanoa, mitä mieheni nyt on sanonut silloin keskustelluista asioista. en halua nyt mustamaalata miestäni, koska oikeastaan kaipasin vain neuvoja siihen, mitä ihmettä minä nyt teen?
Mutta ehkä puolipäivähoito on ihan hyvä niinkuin joku sanoi. en tiedä.
ollut kotihoitoa vastaan, miksi teillä on se lapsi? Jos taas kannatti kotihoitoa, vetoat siihen ja pysyt kotona.
joilta perintö sinulle tulossa kirjoittamaan testamentin että puolisoilla ei ole oikeutta perittävään omaisuuteen eikä sen tuottoon. Tästä ei tarvitse kertoa perinnönsaajille eikä puolisoille.
Puolison perimään omaisuuteen ei välttämättä ole enää avio-oikeutta. Näin muista ainakin lukeneeni. Kannattaa ottaa selvää!
ehkä se ratkaisu puolipäiväisestä hoidosta on ihan ok.