HS: Helsingin yksityislukioiden pääsykeskiarvot kiristyvät ennestään

Opetus on parempaa? Ainakin siihen aikaan kun itse kävin LYK:n siellä oli hyvä opetus, vaikkei sisäänpääsykeskiarvo ollutkaan kaupungin korkeimpia.

Vierailija kirjoitti:

Opetus on parempaa? Ainakin siihen aikaan kun itse kävin LYK:n siellä oli hyvä opetus, vaikkei sisäänpääsykeskiarvo ollutkaan kaupungin korkeimpia.

Eikö käytännössä kaikki lukio-opettajat ole koulutettuja siihen työhön? Näin voisi kuvitella että opetus on pitkälti samanlaista kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetus on parempaa? Ainakin siihen aikaan kun itse kävin LYK:n siellä oli hyvä opetus, vaikkei sisäänpääsykeskiarvo ollutkaan kaupungin korkeimpia.

Eikö käytännössä kaikki lukio-opettajat ole koulutettuja siihen työhön? Näin voisi kuvitella että opetus on pitkälti samanlaista kaikkialla.

Kyllä opettajissa on isojakin eroja, miten opettavat, mitä opettavat ym. 

Suurin etu on innostava opiskeluilmapiiri. Alemman keskiarvon lukioissa on enemmän sellaisia oppilaita jotka ovat siellä enemmän vain hengailemassa kuin opiskelemassa. Toki sielläkäin voi oppia ihan yhtä hyvin jos oma motivaatio on kohdallaan. Mutta sitä motivaatiota ei siis saa niin paljon siitä ympäriltä kuin huippulukioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetus on parempaa? Ainakin siihen aikaan kun itse kävin LYK:n siellä oli hyvä opetus, vaikkei sisäänpääsykeskiarvo ollutkaan kaupungin korkeimpia.

Eikö käytännössä kaikki lukio-opettajat ole koulutettuja siihen työhön? Näin voisi kuvitella että opetus on pitkälti samanlaista kaikkialla.

Noh, kyllä se, miten paljon jaksavat vaatia, vaihtelee. Tuolla nimenomaan osa opettajista jaksoi vaatia, ei vain kaataa tietoa laarista, vaan puskivat oppilaita eteenpäin. Näin sen koin.

Itse ponnistin 90-luvulla huonosta aikuislukiosta yliopistoon ja valmistuin maisteriksi neljässä ja puolessa vuodessa. Se on enemmän itsestä kun koulusta kiinni.

Tietyt erikoislukiot kuten ilmaisutaidon lukiot ja urheilulukiot ovat oma lukunsa mutta muuten tämä kilpailu  näistä tietyistä lukiopaikoista tuntuu vähän oudolta. Kyseessähän on vain välivaiheen yleissivistävä koulutus. Haetaanko tuolla vähän jotain statusta?

Toki hyvä jos lukiossa on kannustava ilmapiiri, kääntöpuolena voi olla sitten liiallinen kilpailu ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä konkreettista saa käymällä paremman lukion? Erot näkyy yliopistossa omien kokemusten mukaan lähinnä ensimmäisen vuoden aikana, ja silloinkin nippelitiedossa. Toisen vuoden kurssien sisältö oli kaikille täysin uutta.

Hyvä kysymys. Kyse on siitä, mitä odotamme, etten sanoisi vaadimme lukioltamme. On tietysti harhaluulo, että kaikki vaikka sitten yli yhdeskän keskiarvon saaneet oppilaat olisivat samanlaisia ja samoista asioista kiinnostuneita. Ei ainakaan oman luokkani oppilaat, luokkakaverini olleet.

Mutta, jos nyt ajattelee hieman lukiota pidemmälle, esimerkiksi jatko-opintojen kannalta, niin luulisi osaavan ajatella itsekin, että jos tavoitteena on tietty unelmien jatko-opiskelupaikka, niin luulisin, että on pieni tai pahimmilaan isompikin ero siinä, onko lukiossa ollut mahdollisuus suorittaa omaa kiinnostutsa (/alaa) sivuavista opinnoista nippi-nappa kaikki ns. lukion oppimäärään kuuluvista opinnoista kaikille pakolliset, vai onko mahdollista suorittaa pakollisten kurssien lisäksi myös omaa kiinnostusta tukevia ja vahvistavia vapaaehtoisia ja täydentäviä kursseja.

 Koska lukio on myös sosiaalinen yhteisö, niin jos käy jonkun nimenomaiseen alaan keskittyneen (painottuneen) lukion, niin vaikka kaikki samansuunatisen keskiarvon omaavat oppilaat eivät ole samanlaisia, niin silti on luultavaa, että heitä tai ainakin monia heistä yhdistää kuitenkin ao. lukiossa painotetut aineet jolloin lukiosta saattaa saada kaipaansa vertaistukea, tai ainakin huomata ettei ole se luokan ainoa joka suhatutuu ao. alaan intohimoisesti ja tavoitteellisesti.  (En usko, että esimerkiksi tunnetussa Päivölän matematiikka lukioon hakeutuu kovin paljon opiskelijoita, joille kaikki luonnontieteisiin ja matematiikkaan liittyvä on hyvin vastenmielistä).

Mä arvostan opettajissa kaikkein eniten sitä, että ne saa juuri mut motivoitumaan. Jotenkin kiinnyn ensin siihen opettajan henkilöön ja sitä kautta opettamaansa asiaan, ja siksi mun mielenkiinnon kohteet vaihteli koulussa suurestikin. Voisin kuvitella, että jossain suuremmassa lukiossa, jossa on samalle aineelle useampi kuin 1 ope (olen kuullut, että joissain kaupunkilukioissa jokainen vetää vain paria kurssia) opet ehkä erikoistuvat omiin kursseihinsa paremmin, mutta itselle tulisi vähän heittopussi olo. Nyt sain tavallaan henk. koht valmennusta juuri mulle kirjoituksia varten, koska ope tunsi minut ja oli opettanut minua 9 kurssia ja tiesi kehiyshistoriani ja sen, mihin minulla on potentiaalia panostaa. Hän jopa sanoi suoraan, millaisiin tehtäviin minun kannattaa vastata. Vaikka entinen lukioni on maalaislukio, sieltää kirjoitetaan yleensä aika Suomen kärkipäässä olevia pisteitä, monesti alueen "eliitimpien" lukioiden ohi, vaikka sisään pääsee seiskan keskiarvolla. En myöskään tunne yhtäkään, joka olisi romahtanut suorituspaineisiin tms.

Itse kävin aikanaan pienellä paikkakunnalla lukion, johon ei muistaakseni ollut lainkaan keskiarvorajaa. Oppilasaineskin oli ensimmäisen vuoden sen mukaista. Kyllä heitä siinä sitten karsiutui pikku hiljaa, mutta alkuaika oli kyllä rauhatonta juuri näiden hengaajien takia.

Eli jos porukka on motivoitunutta, niin kyllä se jo itsessään motivoi loppujakin ja lisää opetuksen laatua. Tämän olen huomannut lapseni kohdalla hänen siirryttyään kovempitasoiseen kouluun. On tyytyväinen kun on päässyt "omiensa joukkoon" ja opiskelurauha ihan toista.

Vierailija kirjoitti:

Itse ponnistin 90-luvulla huonosta aikuislukiosta yliopistoon ja valmistuin maisteriksi neljässä ja puolessa vuodessa. Se on enemmän itsestä kun koulusta kiinni.

Onhan sitä itse oppineita self -made miljonäärejä ja muutoin ns, menestyneitä huippuosaajiakin, jotka eivät ole käyneet päivääkään lukiota. Pointti on enempi siinä, että arvostettu ja siten mahd. hyvin resurssoitu lukio, jossa voit mahd. jakaa haaveesi ja unelmasi yhdessä muiden kanssa, joloin lukion käyminen saattaa tuntua miellekkäämmältä kuin lukio, jossa sinnittelet kun kukaan ei ymmärrä sinun haavettasi saati, että lukiolla olisi resursseja, joiden kautta tukea ja auttaa sinua pääsemään "jo" lukioaikana alaasi syvemmälle sisään.

Mutta totta kai myös ns. eliittilukiossa voi jäädä yksin ja muiden karttamaksi, kun on "liian outo" tai vaikka vain hyvin ujo ja varautunut, mahdollisesti vielä kaukaa landelta ison kaupungin "eliitti lukioon" tullut suurin toivein ja haavein, mutta jostain käsittämättömästä syystä ystävystyminen ja luottoystävien saaminen ei onnistukaan, niin kivuttomasti ja vaivattomasti kuin lukioon hakiessaan vielä uskoi olevan mahdollista.

Sopeutumista ei tee yhtään helpommaksi se, että joutuu mahd. samanaiaksesti opettelemaan itsenäsitä elämää omassa kämpässä, ilman että on vanhempien huolehtiessa puitteista , kuten päivittäisten ruokien ostamisesta, ainakin osan pyykin pesemisestä, muistutellessa nukkumaan menoajoista jne. 

Varmasti suurin osa pärjää itsekseen asuessa ja eläessä ihan hyvin ja mallikkaasti, eikä aina ole olemassa edes realistisia muita vaihtoehtoja, eli kyse ei aina ole "vain" ns. eliittilukioon hakeutuisesta vaan siitä, että 15-16 vuotias nuori on melkeinpä pakotettu muuttamaan omilleen, vähintään arkipäivien ajaksi, jos tai kun hän haluaa tai hänen halutaan jatkavan opintojaan vielä ns. oppivelvollisuuden suorittamisen jälkeenkin, koska syrjemmillä seuduilla ei yksinkertaisest löydy tai ole lainkaan paikkaa, jossa opinnot saattaisivat kivuttomasti ja vaivattomasti jatkua. - Ja turha siitä on nuorta syyttää, että mihin hänen vanhempansa ovat aikanaan sattueet asettumaan ja elonsa rakentamaan. Ja ei kai voi olla niinkään, että nuoren pitäisi luopua omasta (jatko-)opiskelu haaveestaan vain siksi, ettei kotikylältä löydy ao alan opiskelupaikkaa.

Minä sanoisin myös että suurin ero ei ole opetuksessa vaan muissa oppilaissa. Onko lukiossa jossa seiskan arvosana on jo hyvä "kaikkien mielestä" vai onko yleinen mielipide se että vasta ysi on hyvä. Joissan lukioissa jo lukioon itseensä pääsy on ollut saavutus monelle sinäänsä, oppilas voi olla sukunsa ensimmäinen tuleva ylioppilas ja mikä tahansa arvosana oikeastaan kelpaa. Toisissa lukioissa joissa taas sisäänpääsykeskiarvo on ollut korkeampi odotetaan myös itseltä korkeampia tuloksia koska "kaikki" ovat niin hyviä. Seiska on häpeä. 

Tällä on tietenkin merkitystä sitten jatko-opintojen kannalta varsinkin nyt kun jatko-opintoihin haetaan entistä enemmän pelkillä lukiopapereilla. 

Olen itse keskitason lukiosta Helsingistä aikanaan kirjoittanut. Oma keskiarvoni taisi olla 8,85 jos muistan oikein, mutta raja tuonne oli varmaan johonkin 8,5 pintaan.

Avainsana oli hyvä henki luokassa ja lukion pienuus - oltiin siis lukion ainoa luokka. Oli sellainen sopiva sosiaalinen paine hoitaa koulu hyvin ja porukka oli motivoitunutta, mutta ilman sitä sairaalloista kilpailua. 

Hyvin me ollaan sieltä ponnistettu maailmalle, pienestä luokasta suurin osa meni korkeakouluun, pääosin TKK:lle ja Kauppakorkeaan, muutama lääkikseen ja yksi oikikseen. Pari opettajaa ja Valtsikan käynyttä. Parhaiten pärjännyt sellainjen 8,5 ka:n poika, joka on suuren pörssiyhtiön johtoryhmässä ja yksi lääkiksen käynyt tutkija. Lisäksi on yksi luokkakaveri, jota näkee telkkarissa. On Tietyn alueen ulkopolitiikan erityisasiantuntija ja aina kun alue on otsikoissa, niin luokkakaveri on haastattelussa.

Ongelma taitaa Helsingissä (ja muissakin isoissa kaupungeissa) olla se, että tällaisia pieniä lukioita ei enää ole. Mekin siirryimme samalta yläasteelta siihen lukioon, enemmistö oli tuntenut toisensa jo alaluokilta. Osa meni ns. eliittikouluun naapurikaupunginosaan, mutta eipä heistä sen kummempaa tullut kuin meistäkään. 

Lukioaika oli kivaa ja motivaatio oli hyvä ja positiivista lisäksi porukan tuki.

Eniten se on itsestä kiinni. Toiselle kilpailu ja paine sopii, joku kokee sen ahdistavaksi ja kaipaa rennompaa ilmapiiriä. 

Suurin ongelma on yläkoulujen erot ja se mitä ysiin tai kymppiin vaaditaan. Kuten tänäkin keväänä on mediassa todettu, toisen koulun ysi voi olla toisen koulun seiska. Gaussin käyrä siellä kouluissa on käytössä joka tapauksessa. Hyvien keskiarvojen lukioihin pääsee sitten näitä ysin oppilaita, jotka todellisuudessa eivät olekaan mitenkään kummoisia oppilaita, ovat sattuneet vaan käymään vähemmän vaativaa yläkoulua.

Mutta arvionintia on varmaan mahdotonta saada yhtenäiseksi koko maahan, eiväthän esim ysiluokan valtakunnalliset kokeet ole pakollisia ( ja ehkä joissain kouluissa niitä ei teetetä juuri siksi ettei koulun oikea taso paljastuisi...?).

Nämä tulokset kertoo ennen kaikkea siitä, mitä mieltä perheet on Helsingin kaupungin opetusvirastosta.

Helsingissä on nyt kahdet markkinat. On nää laadukkaat yksityiset koulut, kaksi valtion koulua. Ja kaupungin Ressu.

Sitten on läjä rupulukioita, joihin joudutaan, jos ei pääse kunnon kouluun. Nämä rupulukiot on kaikki kaupungin kouluja.

Tämä kahtiajaon kuilu on revennyt täysin holtittomaksi viimeisten 5-10 vuoden aikana.

Mistä tuollainen luulo on peräisin, että yksityislukiot olisivat "parempia"?

Helsingin heikoimpien lukioiden joukossa on useampikin yksityiskoulu, mm. Apollon yhteiskoulu, Steinerlukio, Helsingin yhteislyseo jne.

Yksityislukioista en tiedä, mutta itse valitsin aikoinaan Turussa lähimmän lukion sijaan sen lukion jossa oli korkein keskiarvovaatimus (vähän päälle 8) ihan vain siksi, että korkea keskiarvo karsii melkoisella varmuudella kaikki kamalimmat white trash -koulukiusaajat pois joukosta. Kolme vuotta kiusaamista yläasteella riitti.

Lukiossa olikin hirmu kivaa, kun kaikki muutkin oppilaat olivat suht koht tasapainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuollainen luulo on peräisin, että yksityislukiot olisivat "parempia"?

Helsingin heikoimpien lukioiden joukossa on useampikin yksityiskoulu, mm. Apollon yhteiskoulu, Steinerlukio, Helsingin yhteislyseo jne.

No noista kouluista joihin täällä halutaan kaikki on joko yksityisiä tai valtion. Paitsi Ressu.

Meidän lapsi teki nyt yhteishaun ja ylimalkaan ei ollut vaihtoehtoja siinä välillä 8-9. Oli joko ysi tai yli tai sitten kasi ja ali.

Normaalit hyvätasoiset kunnolliset (kaupungin) lukiot puuttuu täysin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä konkreettista saa käymällä paremman lukion? Erot näkyy yliopistossa omien kokemusten mukaan lähinnä ensimmäisen vuoden aikana, ja silloinkin nippelitiedossa. Toisen vuoden kurssien sisältö oli kaikille täysin uutta.

Jos verrataan näitä korkean keskiarvon lukioita ja keskivertolukioita niin eroa opetuksen tasossa ei ole. Eikä oppimisen tasossa. Tai siis näin, jos uskomme tutkimusta joka aiheesta on tehty ja miksi emme uskoisi :)

Eli tutkimuksessa verrattiin huippulukioiden matalimmilla arvosanoilla päässeiden ylioppilaskirjoitusten arvosanoa niiden opikselikoiden arvosanoihin jotka olivat ensimmäisiä , jotka eivät päässeet noihin lukioihin ja menivätkin tasvislukioon. Eli käytännössä noiden verrattavien henkilöiden lähtötaso oli sama.