Lue keskustelun säännöt.
Olisiko parempi, että avioeron sattuessa lapset olisivat ne jotka pysyvät yhdessä asunnossa ja vanhemmat muuttavat toiseen asuntoon vuorotellen vuoroviikoin?
14.06.2018 |
Eli jos lapset jäisivät asumaan pysyvästi asuntoon jossa ovat kasvaneet. Vanhemmat vuokraisivat sitten toisen asunnon, jossa kumpikin kävisi asumassa vuoroviikoin, silloin kun toinen viettää viikon alkuperäisessä asunnossa lasten kanssa.
Voisiko tämä toimia jos vanhempien välit ovat edes kohtuullisessa kunnossa, ja jos ei, niin miksi? Onko jollakin jo tällainen järjestely, kokemuksia?
Eli onko vanhempien oma vaaterumba ja tavaroiden sijainti (eli se jota ero-lapset yleensä tekevät) isompi asia kuin se, että lapset saisivat pysyvän asuinpaikan?
Kommentit (33)
Eli eksästä ei pääsisi eroon kuitenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se varmaan lasten kannalta hyvä. Itse en suostuisi, jos ei olisi rahaa vuokrata oma asunto, jonka saan laittaa ja elää, kuten itse haluan. En jakaisi enää kotia sen kanssa, josta erosin.
Ei tule toimimaan. Jos ei yhteistä kämppää pystytty jakamaan ennenkään, ei se tule onnistumaan kahdenkaan kämpän kanssa. Jatkuvaa vääntöä maksuista ja siivoamisista ja vastuukysymyksistä. Kuka hoitaa mitäkin, kuka täydentää kaapit, kuka vaihtaa ja pesee ja viikkaa lakanat, kuka on syönyt pakastimesta kaikki jäätelöt, kenen vieraat on tyhjentäneet vessapaperivaraston jne jne.
Joillekin voi toimia ja joillekin ei. Itse en lähtisi moiseen järjestelyyn ja hyvä ettei lähdetty. Lapset on sopeutuneet oikein hyvin kahteen onnelliseen kotiin.
Lapsille on parasta pysyä ydinperheessä. Molempien vanhempien kanssa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuksena hieno, mutta toimii luultavasti vain harvoilla. Ensinnäkin raha; kenellä on varaa kahteen asuntoon, jos siis pitäisi asua osan aikaa yksin muualla.
Vaaterumba ei haittaisi mutta exän "läsnäolo" kylläkin. Siivouksesta saisi harmaita hiuksia eron jälkeenkin. Exä kun ei kotihommista välittänyt. Minä siis siivoaisin exälle kodin. Lasten vuoksi sen tekisin mutta silti ärsyttää jo ajatus.
Jos lapset olisivat teinejä niin tuo vielä saattaisi toimia jotenkin. En kylläkään tunne ketään, joka pystyisi toteuttamaan tuota.
Idea on hyvä, mutta vaikea uskoa, että toimii käytännössä. Riippuu toki myös siitä, mitkä eron syyt ovat olleet.
Ongelmia:
1. Kulut kasvavat suoraan uuden kämpän verran. Aika moni ainakin täällä pk- seudulla on mitoittanut asumismenot jo niin, että sen yhden asunnon maksaminen yhdessä tekee tiukkaa.
2. Jos jompikumpi hakee uutta suhdetta, niin otapa uusi kumppani mukaan tuohon kuvioon. Vaikka tarkoituksena olisi pelkkä tapailusuhde, niin tuota kuvioita on aika vaikea selittää kenellekään ulkopuoliselle.
3. Parisuhteen kipukohtia, usein myös eroon vaikuttavia tekijöitä on mm. erilaiset siisteys- yms. käsitykset. Miten suhtaudut siihen, jos lapsiviikon jälkeen palaat toiseen kämppään, jos on siivottomassa kunnossa exän jäljiltä? Sama toistuu viherkasvien, sisustuksen yms. kanssa.
Nämä ongelmat tuli nyt aluksi mieleen. Jos ollaan etäännytty toisita, mutta kommunikoniti on vielä kunnossa, niin mielestäni voi elää samassa kämpässä kämppiksinä siihen asti, kun esim. toisen uusi suhde pakottaa eroamaan. Mutta ap:n kuvaama järjestely todennäköisesti romahtaisi samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos exän kanssa välit olisi niin hyvät että tuo toimisi, miksi edes erota.
Syitä on monia muitakin kun vain huonot välit ja riidat. Ei tämän luulisi olevan jatkuvasti mikään suuri ihme. Ja lapsen kannalta on aina parempi erota hyvissä väleissä, sen tekee vähänkään järkevämmät.
Kyllä mekin erosimme nätisti vaikka oli pettämistä taustalla. Miten siinä auttaa huudot, syyttelyt,haukkumiset ja raivoamiset? Ja ennen kaikkea, miten se auttaa lapsia erossa?
Vierailija kirjoitti:
On se varmaan lasten kannalta hyvä. Itse en suostuisi, jos ei olisi rahaa vuokrata oma asunto, jonka saan laittaa ja elää, kuten itse haluan. En jakaisi enää kotia sen kanssa, josta erosin.
Eli mieluummin oma onni kuin lasten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se varmaan lasten kannalta hyvä. Itse en suostuisi, jos ei olisi rahaa vuokrata oma asunto, jonka saan laittaa ja elää, kuten itse haluan. En jakaisi enää kotia sen kanssa, josta erosin.
Eli mieluummin oma onni kuin lasten
Oma onni ei poissulje lapsen onnea. Onnellinen vanhempi on lapsellekin parempi kuin kärvistelevä hermokimppu.
eri
En ole koskaan tavannut perhettä, jossa tuollainen onnistuisi. Ne samat syyt, jotka johti eroon, jatkuu useimmiten eron jälkeenkin. Juoppo ja laiska tai työnarkomaani ei muutu toisenlaiseksi vaikka asuttaisiin virallisesti eri asunnoissa. Jos ukko ei ennenkään ole tajunnut kaupasta ostaa puurohiutaleita tai vessanpesuainetta, se ei takuulla ala sitä muistaa eron jälkeenkään. Tai peseekö pyykit omatoimisesti, vaihtaa vuodevaatteet, varaa lapsille hammaslääkärit ja leipoo leirikouluun? Tuskin. Siinä sitten yhden kämpän sijasta nainen hoitelee kahta kämppää, ja mies jatkaa seilaamistaan vapaamatkustajana. Ja tappelu jatkuu joka kerta kun kämppää vaihdetaan: mikset ole käynyt kaupassa, miksi pyykkikori on täynnä, sähkölasku on maksamatta, etkö vienyt lapsia pianotunneille tällä viikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se varmaan lasten kannalta hyvä. Itse en suostuisi, jos ei olisi rahaa vuokrata oma asunto, jonka saan laittaa ja elää, kuten itse haluan. En jakaisi enää kotia sen kanssa, josta erosin.
Eli mieluummin oma onni kuin lasten
Lapsi ei ole onnellinen jos vanhemmat kärsii.
Aika monella tuntuu kynnyskysymykseksi nousevan asunnon siivoaminen/siivoamattomuus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monella tuntuu kynnyskysymykseksi nousevan asunnon siivoaminen/siivoamattomuus...
No sehän se suurin riitojen aiheuttaja tuntuu monessa kodissa olevan.
En usko, että olisi parempi. Vanhemmat kuitenkin ovat ne, jotka ikään kuin luovat lapselle sen kodin. Jos vanhemmilla ei ole oikeaa kotia, ei silloin ole lapsillakaan. Vanhemmilla omat kodit ja lapsilla kaksi kotia, mielestäni loppujen lopuksi parempi kaikille.
Miltä näyttäisi talo/koti, jossa asuvat vakituisesti vain lapset? Olisivatko isän ja äidin henkilökohtaiset tavarat, matkamuistot, taulut, valokuvat, perintöryijyt sun muut vanhempien omissa kodeissa, vaan jättäisivätkö he ne vanhaan kämppään? Näyttäisikö paikka kodilta, paikalta missä rakkaus asuu?
Olen itsekin avioerolapsi. Miltä se olisi tuntunut jäädä taloon, mistä äiti häippäsee ja isä tulee repun kanssa tilalle? Ja toisin päin? Minä olisin kokenut itseni vaivaksi. Että vanhempien pitää paeta paikalta eri paikkoihin, eivätkä voi jäädä kotiin minun kanssa. Heidän on pitänyt hommata minusta erilliset asunnotkin. Olisiko paikalla juuri lähteneen vanhemman läsnäolo vielä sen jälkeen kun hän poistui vapaaviikkoaan viettämään, vai tuntisinko oloni kuin eläisin kulisseissa, missä vanhemmat käyvät vetämässä vuorotellen oman show'nsa? Olisiko paikka ontto "vaihtola", josta molemmat vanhemmat ovat vieneet pois lapsille tutut rakkaimmat ja tärkeimmät tavaransa, eikä paikalla ole enää kuin välttämättömimmät hammasharjat ja vaihtovaatteet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos exän kanssa välit olisi niin hyvät että tuo toimisi, miksi edes erota.
Syitä on monia muitakin kun vain huonot välit ja riidat. Ei tämän luulisi olevan jatkuvasti mikään suuri ihme. Ja lapsen kannalta on aina parempi erota hyvissä väleissä, sen tekee vähänkään järkevämmät.
Kyllä mekin erosimme nätisti vaikka oli pettämistä taustalla. Miten siinä auttaa huudot, syyttelyt,haukkumiset ja raivoamiset? Ja ennen kaikkea, miten se auttaa lapsia erossa?
Olen eri vastaaja. Ymmärrän hyvät välit sellaisiksi, että ollaan kuin kaverit. Ei siis mitään pettämisjuttuja tai muita "oikeita" syitä eroon. Huutaa ja räyhätä ei tarvitse kenenkään, mutta aika zen tyyppi saa olla jos on tullut petetyksi eikä tunne katkeruutta. Miksi se toinen saa rikkoa perheen ja silti säilyttää hyvät välit? Toki lapset on hyvä syy, mutta jos ei arvosta sitä toista vanhempaa vaan pettää, niin en tajua, miten sellaisesta ihmisestä ei halua täysin eroon.
Mielestäni olisi.
Pidän julmana tilannetta, jossa pienet lapset vaihtavat koko ajan kotia - väittivätpä "tutkimukset" ihan mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se varmaan lasten kannalta hyvä. Itse en suostuisi, jos ei olisi rahaa vuokrata oma asunto, jonka saan laittaa ja elää, kuten itse haluan. En jakaisi enää kotia sen kanssa, josta erosin.
Eli mieluummin oma onni kuin lasten
Väärin. Mieluummin lasten ja oma onni. Noi ei ole poissulkevia, päinvastoin, oma onni heijastuu lapsiin ja lapsien onni sinuun, ne ruokkivat toisiaan. Lapset elää kahdessa onnellisessa kodissa.
Jos exän kanssa välit olisi niin hyvät että tuo toimisi, miksi edes erota.