Lue keskustelun säännöt.
Oliko se ennenkin niin, että kurin pitämistä lapsille pidettiin tosi herkästi julmuutena?
13.06.2018 |
Rupesin vaan miettimään nyky-yhteiskunnan asenteita ja omia reaktioitani, kun katsoin tv:stä suurperheaiheista tosi-tv:tä. Siinä yksi tottelematon pikkulapsi kannettiin nurkkaan istumaan ja se alkoi pillittää. Oma aivan spontaani reaktio ja tunnetila oli, että tuohan on julmuutta ja ei niin saa tehdä. Toisaalta heti sen jälkeen mietin mikä voisi olla asiaperuste sille, ettei niin tulisi tehdä lapselle ja en keksinyt ainuttakaan sellaista perustetta vaan kyllähän se ihan asiapohjalta on niin, ettei lapsi opi tottelemaan jos tottelemattomuudesta ei ole tuntuvia seurauksia.
Rupesin vielä miettimään, että oliko asenneilmasto ennenkin tällainen? Eli sitä katseltiin kauhistuneena, kun lapsi vaikka sai selkäänsä (käyttäydyttyään tosi huonosti)? Vai oliko ennen enemmän tapana ajatella, että kurinpito on tarpeen ja hyvä asia, eikä lapsen pahasta mielestä, itkusta ja huudosta pidä välittää jos ne ovat oikeutetun rangaistuksen seurauksia?
Ennen vanhaan ei tietysti samaan tapaan ollut lasuja tai lasu-ilmoituksia jotka nykyään tarjoavat tietyn virallisen selkänojan kaikenlaiselle julmuusajattelulle.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Sain aika herkästi piiskaa, vaikkapa siitä että karkasin naapurinpihalle. Maalla asuttiin, ei mitenkään vaarallista, vesistö kaukana. Kai se, että en totellut sai äidin jo hermostumaan. En edes tiedä, saivatko leikkikaverit. Tuskin siitä edes keskusteltiin. Oltiin alle kouluikäisiä. Sitten kuitenkin koulussa olin maailman kiltein tyttö, liiankin kiltti. Äiti tunnusti vanhana, että minulla olikin liian kova kuri. Se oli jo ihme, hän kun oli niitä aina oikeassa olevia ihmisiä.
Olen tätä asiaa kyllä ihmetellyt, että miksi se omassa pihassa pysyminen oli niin tärkeää. Kummatkaan, ei vanhempi eikä nuorempi sisareni eivät saaneet piiskaa. Jouduin vielä 11-vuotiaana hakemaan risun metsästä. Syytä en muista. Ojensin sen äidille ja sanoin: "Lyö sitten jos siitä mielesi tulee hyväksi". Eipä sitten lyönyt :)
Pidänkö tuota piiskaamista julmuutena? Kyllä, siinä ihan harkiten lyödään lasta. Ei välttämättä mitenkään suuttumuksen kourissakaan. Oliko siitä sitten suurta haittaa, en osaa sanoa, oliko se piiskaaminen vai se muu kylmä ilmapiiri. Kyllä se vaikutti, ja vaikuttaa vieläkin.
Tietysti kurinpito voi olla julmaa, jos esimerkiksi asioista rangaistaan suhteettoman kovaa tai jos ilmapiiri on kylmä.
Mutta se on sitten eri asia, jos ilmapiiri perheessä on normaali ja lievästä väärin tekemisestä rangaistaan lievästi ja vakavasta vakavasti, mutta silti sitä joku pitää julmana, vaikka ei aihetta olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäähyä pidetään julmana rangaistuksena eikä asiantuntijat sitä suosittele.
Vierailija kirjoitti:
Jäähyä pidetään julmana rangaistuksena eikä asiantuntijat sitä suosittele.
Se on ainakin yksi merkki siitä, että julmuusajattelu lisääntyy. Aina vaan uusia rangaistuksia tulee sen piiriin, että niiden ajatellaan olevan julmia.
Mikähän sitten nykyään on sopiva rangaistus? Tietysti alkuun keskustellaan lapsen kanssa, mitä on tehty, miksi lapsi on näin toiminut, ja miksi niin ei saa enää tehdä. Mutta sitten kun tämä uusiutuu, ja puhuminen on yhtä tyhjän kanssa. "Anteeksi äiti" ja taas on päästy pälkähästä. Ei pelkästään se, että se on väärin muita kohtaan, vaan se että jatkossa minkä tahansa auktoriteetin kunnioittaminen on vaikeaa. Jos lakia rikkoo niin anteeksipyyntö ei siinä riitä. Minusta nämä säännöt mitkä luodaan jo lapsena, ovat esimakua ja ns. harjottelua loppuelämää varten, esimerkiksi miten lakejakin noudatetaan. Ei pelkästään siksi että lapsi pysyisi turvassa.
Sain aika herkästi piiskaa, vaikkapa siitä että karkasin naapurinpihalle. Maalla asuttiin, ei mitenkään vaarallista, vesistö kaukana. Kai se, että en totellut sai äidin jo hermostumaan. En edes tiedä, saivatko leikkikaverit. Tuskin siitä edes keskusteltiin. Oltiin alle kouluikäisiä. Sitten kuitenkin koulussa olin maailman kiltein tyttö, liiankin kiltti. Äiti tunnusti vanhana, että minulla olikin liian kova kuri. Se oli jo ihme, hän kun oli niitä aina oikeassa olevia ihmisiä.
Olen tätä asiaa kyllä ihmetellyt, että miksi se omassa pihassa pysyminen oli niin tärkeää. Kummatkaan, ei vanhempi eikä nuorempi sisareni eivät saaneet piiskaa. Jouduin vielä 11-vuotiaana hakemaan risun metsästä. Syytä en muista. Ojensin sen äidille ja sanoin: "Lyö sitten jos siitä mielesi tulee hyväksi". Eipä sitten lyönyt :)
Pidänkö tuota piiskaamista julmuutena? Kyllä, siinä ihan harkiten lyödään lasta. Ei välttämättä mitenkään suuttumuksen kourissakaan. Oliko siitä sitten suurta haittaa, en osaa sanoa, oliko se piiskaaminen vai se muu kylmä ilmapiiri. Kyllä se vaikutti, ja vaikuttaa vieläkin.