Lue keskustelun säännöt.
Miten rahatilanne liittyy yksinäisyyteen?
11.06.2018 |
Miten rahatilanne liittyy yksinäisyyteen? Siis varakkuus vs yksinäisyys, onko niiden välillä jokin korrelointi? Ihmettelen vain, tai siis tahdon vain tietää, koska olen kuullut sellaisia kommentteja, että köyhät on tuomittu yksinäisyyteen, ja että mitä köyhempi sen yksinäisempi, jne. En ymmärrä tätä. Mun mielestä rahalla ei ole mitään tekemistä yksinäisyyden kanssa. Mitä en oikein ymmärrä? Kiitos kun selitätte.
Kommentit (28)
Köyhällä ei ole varaa mennä minnekään. Esimerkiksi mulla on kavereita, jotka asuvat 15 kilometrin päässä, mutta bussiliput maksaa 11,70 edestakaisin ja jos otan lapsen mukaan, niin kaksikymppiä. En kehtaa pyytää kavereita usein kuskaamaan, kun en voi palauttaa palvelusta koskaan. Kotiin ei kehtaa kutsua, kun ei ole sisustettu kauniisti. Sitten jos kaveri ehdottaa jotain tekemistä mihin tarvisi rahaa, niin täytyy tarkkaan miettiä, kuinka se onnistuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, ei voi tehdä mtn. Ei oo rahaa tehdä yhtään mtn.
No kun ne joilla on rahaa, haluaa tehdä mieluummin kaikkea mikä maksaa, kuten käydä kahvilla/ravintolassa/bilettämässä/salilla jne. Sen sijaan että tapaisivat jotakuta vain tämän kotona tai kävelyllä. Siksi. Lisäksi ne joilla on rahaa, puhuu asioista joihin vaaditaan rahaa, "matkustelin siellä ja täällä, ostettiin omakotitalo, myin osakkeet" ja itse on "lainasin kirjastosta kirjan"...
Olen joutunut kieltäytymään viimeisen kuukauden aikana kolmesta eri ystäväporukan tapaamisesta, koska ei ole ollut rahaa mennä heidän kanssaan syömään tai kahvilaan. Yhdestä tapaamisesta jouduin kieltäytymään, vaikka kaverini kutsui kotiinsa. Matkoihin olisi mennnyt joku 12 euroa ja yhteisviemiseen kymppi, joten jouduin jättämään väliin.
Toki yksinäisyys on "subjektiivinen tunne" eli kukin kokee yksinäisyyden ihan omalla tavallaan. Mutta musta vaikuttaa siltä että monet valittaa yksinäisyyttä silloin kun niillä ei ole varaa mennä ulos pitämään hauskaa, eli kun itseasiassa pitäisi valittaa vain tylsyyttä. Joo, hauskanpitoon tarvitsee rahaa. Itse taas valitan yksinäisyyttä silloin kun musta tuntuu että mulla ei ole ainuttakaan läheistä ihmistä koko maailmassa, siihen ei raha liity.
-
Jaa. Nyt kun luin ihmisten kommentteja, niin joo, ehdottomasti vaikuttaa siltä että kun ihmiset puhuvat "yksinäisyydestä" niin he puhuvat todella pinnallisista asioista eli kauniit sisustukset, kahvit, biletykset, minkälie kavereiden kanssa ulos menemiset ja arkisista asioista juttelemiset. Eli ei todellakaan sitä minkä mä käsitän yksinäisyydeksi eli se kärsimys/tunne että on ihan yksin koko maailmassa.
Sikäli yksinäisyyden lieventämiseen voi tarvita paljonkin rahaa että jos läheiset asuvat kaukana niin tarvitsee rahaa heidän luokseen matkustamiseen. Muutoin mun mielestä raha ja yksinäisyys ei liity toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki yksinäisyys on "subjektiivinen tunne" eli kukin kokee yksinäisyyden ihan omalla tavallaan. Mutta musta vaikuttaa siltä että monet valittaa yksinäisyyttä silloin kun niillä ei ole varaa mennä ulos pitämään hauskaa, eli kun itseasiassa pitäisi valittaa vain tylsyyttä. Joo, hauskanpitoon tarvitsee rahaa. Itse taas valitan yksinäisyyttä silloin kun musta tuntuu että mulla ei ole ainuttakaan läheistä ihmistä koko maailmassa, siihen ei raha liity.
-
Jaa. Nyt kun luin ihmisten kommentteja, niin joo, ehdottomasti vaikuttaa siltä että kun ihmiset puhuvat "yksinäisyydestä" niin he puhuvat todella pinnallisista asioista eli kauniit sisustukset, kahvit, biletykset, minkälie kavereiden kanssa ulos menemiset ja arkisista asioista juttelemiset. Eli ei todellakaan sitä minkä mä käsitän yksinäisyydeksi eli se kärsimys/tunne että on ihan yksin koko maailmassa.
Sikäli yksinäisyyden lieventämiseen voi tarvita paljonkin rahaa että jos läheiset asuvat kaukana niin tarvitsee rahaa heidän luokseen matkustamiseen. Muutoin mun mielestä raha ja yksinäisyys ei liity toisiinsa.
Tosi monelle yksinäisyys on sitä että ei voi mennä kavereiden kanssa leffaan koska ei ole rahaa. Monelle yksinäisyys on sitä että ei ole kavereita. Joillekin yksinäisyys on sitä että ei ole ainuttakaan läheistä koko maailmassa. Kyllähän sitä paljon uutisoidaan että yksinäisyys on suuri ongelma yhteiskunnallisestikin ja kuinka pahaksi yksinäisyys yksilölle on, mutta tuota on vaikea ottaa vakavasti kun kuulee ihmisten valittavan "olen yksinäinen koska mulla ei oo varaa mennä leffaan mun kavereiden kanssa".
Pikku hiljaa sitä jättäytyy kaikista tapaamisista pois kun nolottaa huono rahatilanne. Vähän ajan kuluttua kukaan ei sitten enää pyydäkään mukaan ja hupsistakeikkaa sitä on yksin. Minun on ainakin vaikea kertoa kuinka huonosti menee, ainoastaan niille jotka ovat edes jotenkin samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisen yhteisön jäsenenä joutuu noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä.
Jos ja kun suurin osa on normaalituloisia on hyvin vaikea sanoa, että ei ole rahaa erilaisiin tilanteisiin.
Eivät ne ole pinnallisia vaan normaaleista asioita.
Esimerkiksi joku järjestää ystäväporukalle laivaristeilyn.
Vaikka itse matka olisi halpa, niin jos siihen ottaa ruokailun niin vaikka matkan pystyisi maksamaan, niin tosi noloa ja harmittavaa olisi jäädä pois yhteisestä ruokailusta. Puhumattakaan muista ostoksista tai iltahuveista. En halua istua illalla tyhjin suin tai ottaa vastaan yksipuolisesti jonkun tarjoaman oluen tms.
Mieluummin jää pois kuin lähtee mukaan.
Harva ystävyys perustuu vain pelkkään lenkillä käymiseen tai jommankumman kotona vietettyyn aikaan.
Useat harrastukset maksavat, samoin yhteiset matkat, synttärit, tuparit jne.
Ysräväporukasta tosiaan helposti putoaa pois jos joutuu kieltäytymään usein tai keksimään tekosyitä, kun sellaisiakin ihmisiä on jotka lähtevät mukaan helposti.
Tuon kirjastoesimerkin voin itse allekirjoittaa. Joskus se on viikon kohokohta kun käy kirjastossa ja löytää hyvän kirjan.
Sitten kun siitä kertoo, niin useat sanovat, että en käy kirjastossa tai en ehdi lukea tms.
Puheenaiheet ovat aivan eri asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki yksinäisyys on "subjektiivinen tunne" eli kukin kokee yksinäisyyden ihan omalla tavallaan. Mutta musta vaikuttaa siltä että monet valittaa yksinäisyyttä silloin kun niillä ei ole varaa mennä ulos pitämään hauskaa, eli kun itseasiassa pitäisi valittaa vain tylsyyttä. Joo, hauskanpitoon tarvitsee rahaa. Itse taas valitan yksinäisyyttä silloin kun musta tuntuu että mulla ei ole ainuttakaan läheistä ihmistä koko maailmassa, siihen ei raha liity.
-
Jaa. Nyt kun luin ihmisten kommentteja, niin joo, ehdottomasti vaikuttaa siltä että kun ihmiset puhuvat "yksinäisyydestä" niin he puhuvat todella pinnallisista asioista eli kauniit sisustukset, kahvit, biletykset, minkälie kavereiden kanssa ulos menemiset ja arkisista asioista juttelemiset. Eli ei todellakaan sitä minkä mä käsitän yksinäisyydeksi eli se kärsimys/tunne että on ihan yksin koko maailmassa.
Sikäli yksinäisyyden lieventämiseen voi tarvita paljonkin rahaa että jos läheiset asuvat kaukana niin tarvitsee rahaa heidän luokseen matkustamiseen. Muutoin mun mielestä raha ja yksinäisyys ei liity toisiinsa.
Tosi monelle yksinäisyys on sitä että ei voi mennä kavereiden kanssa leffaan koska ei ole rahaa. Monelle yksinäisyys on sitä että ei ole kavereita. Joillekin yksinäisyys on sitä että ei ole ainuttakaan läheistä koko maailmassa. Kyllähän sitä paljon uutisoidaan että yksinäisyys on suuri ongelma yhteiskunnallisestikin ja kuinka pahaksi yksinäisyys yksilölle on, mutta tuota on vaikea ottaa vakavasti kun kuulee ihmisten valittavan "olen yksinäinen koska mulla ei oo varaa mennä leffaan mun kavereiden kanssa".
Aika harva on absoluuttisen yksinäinen niin että aina on olo kuin autiolla saarella, ovat olosuhteet sitten mitkä hyvänsä. Kyllä tuollainen arkinen/suhteellinen yksinäisyys on paljon yleisempää. Siihen vaikuttaa raha ja kaikki muukin: asuinpaikka, kyky liikkua (eli mennä ulos ihmisten ilmoille), työ, harrastukset,...
Jos ei tätä ymmärrä niin ehkä se tarkoittaa sitä että on äärimmäisesti vieraantunut arkielämästä. Joku sanoisi että sellainen henkilö "elää tynnyrissä", mutta mä sanoisin pikemminkin, että sellainen henkilö elää henkisesti omalla autiolla saarellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki yksinäisyys on "subjektiivinen tunne" eli kukin kokee yksinäisyyden ihan omalla tavallaan. Mutta musta vaikuttaa siltä että monet valittaa yksinäisyyttä silloin kun niillä ei ole varaa mennä ulos pitämään hauskaa, eli kun itseasiassa pitäisi valittaa vain tylsyyttä. Joo, hauskanpitoon tarvitsee rahaa. Itse taas valitan yksinäisyyttä silloin kun musta tuntuu että mulla ei ole ainuttakaan läheistä ihmistä koko maailmassa, siihen ei raha liity.
-
Jaa. Nyt kun luin ihmisten kommentteja, niin joo, ehdottomasti vaikuttaa siltä että kun ihmiset puhuvat "yksinäisyydestä" niin he puhuvat todella pinnallisista asioista eli kauniit sisustukset, kahvit, biletykset, minkälie kavereiden kanssa ulos menemiset ja arkisista asioista juttelemiset. Eli ei todellakaan sitä minkä mä käsitän yksinäisyydeksi eli se kärsimys/tunne että on ihan yksin koko maailmassa.
Sikäli yksinäisyyden lieventämiseen voi tarvita paljonkin rahaa että jos läheiset asuvat kaukana niin tarvitsee rahaa heidän luokseen matkustamiseen. Muutoin mun mielestä raha ja yksinäisyys ei liity toisiinsa.
Nykyään yksinäisyys tuntuu tosiaan suurimalle osalle tarkoittavan vain sitä, että ei ole jonkun seurassa. Mua ärsyttää suunnattomasti, että mun oletetaan olevan yksinäinen, koska kaverit ja perhe asuu toisella puolella suomea ja vietän suurimman osan ajastani yksin. En kuitenkaan koe olevani millään lailla yksinäinen, koska olen päivittäin yhteydessä läheisiin ihmisiin, en tarvi sitä fyysistä läsnäoloa tunteakseni, etten ole yksin.
Nuorempana olin jatkuvasti persaukinen ja oli kaikenlaista rientoa vähän väliä. Nyt rahaa on enemmän kuin tarpeeksi ja joka kuukausi tulee lisää, mutta koen oloni todella yksinäiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhä on nettideiteissä ihan samalla viivalla kuin muutkin, ja jos haluaa parantaa osakkeitaan niin maksaa sen kympin kuukaudessa paremmasta palvelusta, tosin ei taida tuota tehdä useat varakkaammatkaan. Minä (hyvin toimeentuleva) en jaksa ravata baareissa tai tapahtumissa, ja netti oli oiva tapa järjestää treffejä, ja vastaan tuli köyhää sekä rikasta.
Vierailija kirjoitti:
No kun ne joilla on rahaa, haluaa tehdä mieluummin kaikkea mikä maksaa, kuten käydä kahvilla/ravintolassa/bilettämässä/salilla jne. Sen sijaan että tapaisivat jotakuta vain tämän kotona tai kävelyllä. Siksi. Lisäksi ne joilla on rahaa, puhuu asioista joihin vaaditaan rahaa, "matkustelin siellä ja täällä, ostettiin omakotitalo, myin osakkeet" ja itse on "lainasin kirjastosta kirjan"...
Tämä. Se, että toinen on PA, aiheuttaa helposti käytännön esteitä yhdessä tekemiseen tai ainakin kiusallisia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun ne joilla on rahaa, haluaa tehdä mieluummin kaikkea mikä maksaa, kuten käydä kahvilla/ravintolassa/bilettämässä/salilla jne. Sen sijaan että tapaisivat jotakuta vain tämän kotona tai kävelyllä. Siksi. Lisäksi ne joilla on rahaa, puhuu asioista joihin vaaditaan rahaa, "matkustelin siellä ja täällä, ostettiin omakotitalo, myin osakkeet" ja itse on "lainasin kirjastosta kirjan"...
Parempituloista kaveria voi myös nolottaa puhua hankinnoista, tekemisistä ym. ja saattaa tulla ajattelemattomasti möläytettyä jotain. Ei se tietysti tosiystävyydessä mitään meinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun ne joilla on rahaa, haluaa tehdä mieluummin kaikkea mikä maksaa, kuten käydä kahvilla/ravintolassa/bilettämässä/salilla jne. Sen sijaan että tapaisivat jotakuta vain tämän kotona tai kävelyllä. Siksi. Lisäksi ne joilla on rahaa, puhuu asioista joihin vaaditaan rahaa, "matkustelin siellä ja täällä, ostettiin omakotitalo, myin osakkeet" ja itse on "lainasin kirjastosta kirjan"...
Tämä. Se, että toinen on PA, aiheuttaa helposti käytännön esteitä yhdessä tekemiseen tai ainakin kiusallisia tilanteita.
No en tiedä tästä. Mä olen omassa ystäväpiirissäni suhteellisen varakas (verrattuna muihin ystäviini), ja ihan mielelläni maksan kaikki tai enemmän kuin he.
Yritän tosin tehdä sitä aina jonkun tekosyyn varjolla; esimerkiksi jos haluan mennä ulos syömään ja tiedän, että ystävällä/ystävillä ei ole siihen rahaa, niin saatan ehdottaa vaikka että "hei mennään tulevana viikonloppuna juhlimaan sitä teidän hääpäivää, minä maksan kun se on teidän juhla", tai sitten yksinkertaisesti kutsun heidät meille (pääsevät pyörällä, ei ole pitkä matka) saunomaan ja grillaamaan ja kun kysyvät, mitä pitää tuoda, niin valitsen jonkun "halvan" tuomisen (vaikka patonki tai vihreä salaatti), että voivat tosiaan tuoda jotain ettei tule semmoista fiilistä heille, että tulevat ns. loisimaan.
Tai sitten ihan sanon vaan että "hei tuu mun seuraksi tonne keikalle/festarille, maksan tietty sun lipun kun en halua yksinkään mennä ja olis kiva nähdä".
Oikeastiko ihmisiä nolottaa joku halpa sisustus tai se ettei ole varaa lähteä reissuun, niin että se ajaa yksinäisyyteen? Luulisi, että jos ystävyydestä on kyse, toinen tietää huonosta rahatilanteesta ja on ymmärtäväinen niiden rajoitusten suhteen mitä se tuo tullessaan. Itse olen kyllä ihan jo tuttavillekin kertonut ettei rahaa liiemmälti ole, eikä tulisi mieleenkään, etten kehtaa kutsua jotain luokseni kylään, kun kämppä on eripari kalusteilla sisustettu ja tapetit on selkeästi 20 vuotta vanhat ja kuluneet.
Hävettää vain ettei tähän ikään ole kertynyt omaisuutta, ei taloa, omistusasuntoa, omakotitaloa, autoa ja perhettä. Ei ole varaa ostaa vaatteita eikä satsata ulkonäköön. Ei voi puhua matkoista tai jakaa kokemuksia kuin ainut paikka missä käy on lenkillä tai kaupassa. Kotia ei kehtaa ketään pyytää kun kaikki on kierrätettyjä vanhoja huonekaluja jne. Eli on parempi olla yksin ja erakoitunut. Lisäksi jos sanoo ettei ole rahaa ja on köyhä niin ihmiset helposti alkaa karsastamaan ja puhumaan 'ettei sillä ole rahaa' jne. Valitettavasti aineellisuus usein määrittää mitä olemme ja edustamme vaikken itse näin haluaisikaan. Ja olisi helpompi olla vaikka köyhä yksinhuoltaja niin moni ymmärtäisi sen paremmin, mutta kun on köyhä lapseton keski-ikäinen niin helposti tämän ikäisenä aiheuttaa kummastusta sitten että miten en omista mitään tai ei ole rahaa ostaa edes paitaa uutena kaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko ihmisiä nolottaa joku halpa sisustus tai se ettei ole varaa lähteä reissuun, niin että se ajaa yksinäisyyteen? Luulisi, että jos ystävyydestä on kyse, toinen tietää huonosta rahatilanteesta ja on ymmärtäväinen niiden rajoitusten suhteen mitä se tuo tullessaan. Itse olen kyllä ihan jo tuttavillekin kertonut ettei rahaa liiemmälti ole, eikä tulisi mieleenkään, etten kehtaa kutsua jotain luokseni kylään, kun kämppä on eripari kalusteilla sisustettu ja tapetit on selkeästi 20 vuotta vanhat ja kuluneet.
Tämä. En ikinä ehdottaisi ns. vähävaraisille ystävilleni pitkää viikonloppua Costa del Solissa tai jotain muuta, joka selkeästi menee yli heidän budjettinsa. Pyrin ehdottamaan tekemisiä, jotka ovat heidänkin budjetilleen sopivia, vaikka sitten piknikkiä puistossa tai että mennään päiväksi rannalle. Ja nämä on siis kivoja juttuja tehdä - ei kaiken kivan tarvitse maksaa!
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun ne joilla on rahaa, haluaa tehdä mieluummin kaikkea mikä maksaa, kuten käydä kahvilla/ravintolassa/bilettämässä/salilla jne. Sen sijaan että tapaisivat jotakuta vain tämän kotona tai kävelyllä. Siksi. Lisäksi ne joilla on rahaa, puhuu asioista joihin vaaditaan rahaa, "matkustelin siellä ja täällä, ostettiin omakotitalo, myin osakkeet" ja itse on "lainasin kirjastosta kirjan"...
Tämä. Se, että toinen on PA, aiheuttaa helposti käytännön esteitä yhdessä tekemiseen tai ainakin kiusallisia tilanteita.
No en tiedä tästä. Mä olen omassa ystäväpiirissäni suhteellisen varakas (verrattuna muihin ystäviini), ja ihan mielelläni maksan kaikki tai enemmän kuin he.
Yritän tosin tehdä sitä aina jonkun tekosyyn varjolla; esimerkiksi jos haluan mennä ulos syömään ja tiedän, että ystävällä/ystävillä ei ole siihen rahaa, niin saatan ehdottaa vaikka että "hei mennään tulevana viikonloppuna juhlimaan sitä teidän hääpäivää, minä maksan kun se on teidän juhla", tai sitten yksinkertaisesti kutsun heidät meille (pääsevät pyörällä, ei ole pitkä matka) saunomaan ja grillaamaan ja kun kysyvät, mitä pitää tuoda, niin valitsen jonkun "halvan" tuomisen (vaikka patonki tai vihreä salaatti), että voivat tosiaan tuoda jotain ettei tule semmoista fiilistä heille, että tulevat ns. loisimaan.
Tai sitten ihan sanon vaan että "hei tuu mun seuraksi tonne keikalle/festarille, maksan tietty sun lipun kun en halua yksinkään mennä ja olis kiva nähdä".
Olet varmasti upea ystävä!
Ei sillä olekaan väliä. Naisille