Miksi moni vielä aikuisenakin pitää runsasta kiroilemista ja alatyylisyyttä "coolin tyypin" tunnusmerkkinä?
Tässä yksi esimerkki, Robert DeNiro ja häntä fanittava kulttuuriväki ja IS:n toimittaja: https://www.is.fi/viihde/art-2000005714902.html
Jotenkin tulee mieleen, että ovatko jotkut juuttuneet henkisesti yläasteaikoihin? Silloinhan oli tosi kovan tyypin merkki jos uskalsi kiroilla. Joskus on jopa käynyt mielessä, että ehkä osa näistä aikuiskiroilijoista tekee nyt sen, mitä eivät oikein uskaltaneet silloin teineinä tehdä.
Kommentit (23)
Toisaalta kirosana on vain sana. Minä pidän teennäisenä ja wannabee-snobina sellaista ihmistä, joka saattaa kyllä puhua hyvin ilkeästi ja ennakkoluuloisesti, mutta ah ilman kirosanoja - ja nyrpistelee sille, jos jollakin pääsee suusta voimasana.
Ok, jatkuvasti kiroilevalla kirosanat menettävät merkityksensä. Mutta oikein käytettynä ne alleviivaavat kommentin tunnesävyä ja ovat aivan ok.
Eli ei joka toinen sana, mutta silloin tällöin ok.
Yläasteella kiroilevat oli sitä huonompaa porukkaa. Eivät olleet cooleja.
Tota noin.... eikös kiroilu nimenomaan kuulukin aikuisille eikä alaikäisille?
Komppi kolmoselle. Ihmisillä on nykyään liian vähän aitoja tunteita ja rehellistä kommunikointia. Joku perkele siellä täällä on (kun se tulee sydämestä ja asia motivoi sen) musta hyvä asia. Ois kiva joskus vaikka kuulla pääministerin sanovan, että nyt perkele loppuu se sooloilu! Tai jotain ylipäätään vastaavaa, rehellistä kommenttia sen sijaan että kukerrelllaan korulausein, mutta oikeesti kumminkin tarkoitetaan samaa. Teennäisyys on perziistä.
Yleensä elämänkoululaiset kiroilee ja uhoaa.
Yleensä elämänkoululaiset kiroilee ja uhoaa.
Voi tikkukaramelli kun mua sattu jalkaan! Mä voisin haistattaa ruusun mun yhdelle kaverille kun se niin ilkee.
Slaaveille on kiroilu luontevaa ja paljon kirosanoja ja taas nämä läntiset nyrpistää nenäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Tota noin.... eikös kiroilu nimenomaan kuulukin aikuisille eikä alaikäisille?
Kyllä ne on ne edgyimmät teinit, jotka käyttää eniten kirosanoja. Aikuiset on toivottavasti jo kasvaneet uhman ohi ja osaavat ilmaista itseään arkitilanteissa muutenkin kuin v-sanaa viljelemällä.
Kapteeni Haddock on hyvä esimerkki siitä, että kiroilu voi olla osa värikkään ja temperamenttisen ihmisen rehellistä persoonallisuutta.
Teennäinen nyrpistely vs. rehevä kiroilu. Siinäpä pulma, kumpi on parempi. No ei, ei se ole pulma minulle lainkaan, otan jälkimmäisen koska tahansa mieluummin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tota noin.... eikös kiroilu nimenomaan kuulukin aikuisille eikä alaikäisille?
Kyllä ne on ne edgyimmät teinit, jotka käyttää eniten kirosanoja. Aikuiset on toivottavasti jo kasvaneet uhman ohi ja osaavat ilmaista itseään arkitilanteissa muutenkin kuin v-sanaa viljelemällä.
Aikuiset osaa myös ilmaista itseään viljelemättä englanninkielisiä sanoja väärissä yhteyksissä. Miten herkkähermoisuus ja ärtyneisyys tuohon liitty? Hä?
Jos taas tarkoitit kapinallisuutta, edgy on väärä sana.
Toistan. Kiroilua paheksutaan erityisesti alaikäisillä. Sanotaan, että aikuiset saa päästää voimasanan, lapset ei.
Siksi minusta ap:n näkökulma on outo.
Ei se liitty cooliuteen, vaan aitouteen ja rehellisyyteen.
Moni joutuu töissä sietämään äärimmilleen vietyä poliittista korrektiutta ja teennäisyyttä. Ongelmista ei voi puhua suoraan, vaan kaikkea kaunistellaan ja väännetään mustaa valkoiseksi.
Silloin akateemiset valkokaulustyöläiset alkavat kummasti arvostaa sitä, että joku päräyttää kirosanan ja sanoo ääneen sen, mitä muutkin ajattelevat.
Homma on varmaan vähän toinen, jos on töissä ympäristössä, jossa kaikki kiroilevat. Silloin se kiroilematta oleminen on ihmiselle keino erottautua ja alleviivata omaa erikoislaatuaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei se liitty cooliuteen, vaan aitouteen ja rehellisyyteen.
Moni joutuu töissä sietämään äärimmilleen vietyä poliittista korrektiutta ja teennäisyyttä. Ongelmista ei voi puhua suoraan, vaan kaikkea kaunistellaan ja väännetään mustaa valkoiseksi.
Silloin akateemiset valkokaulustyöläiset alkavat kummasti arvostaa sitä, että joku päräyttää kirosanan ja sanoo ääneen sen, mitä muutkin ajattelevat.
Homma on varmaan vähän toinen, jos on töissä ympäristössä, jossa kaikki kiroilevat. Silloin se kiroilematta oleminen on ihmiselle keino erottautua ja alleviivata omaa erikoislaatuaan.
Tämä!
Komppi parille edelliselle.
Kun töissä päivät pääksytysten kuuntelee esimiesten teko-pirteää pölinää tyyliin "positiivisuuden kautta nyt, vaikka työaikaa pidennettiinkin", niin johan kummasti helpottaa kuulla kun joku kiroilee ja puhuu suunsa puhtaaksi.
Jos joku nyt aivan koko ajan kiroilee, niin se tietysti on rasittavaa, koska siitä tulee kuulijalle vaikutelma, että toinen on kamalan vihainen kaiken aikaa. En tunne tällaisia ihmisiä, eikä Robert De Nirokaan varmaan sellainen ole.
No jos jossakin vi..u on paikallaan, niin juuri tuossa yhteydessä. Fu.k Trump!
Haloo, ap, ketään kotona....?
Itse pidän kiroilijoita jotenkin jälkeenjääneinä.
Minä kiroilen vittu koko ajan. Sama se mitä muut ajattelee, perkele, tulee vaan luonnostaan ja sillä sipuli.
Katsoin vasta nyt tuon videon. Siinä oli kaksi sanaa todellakin paikallaan. Fu.k Trump!
Tyylitaituri De Niro puki äärimmäisiksi sanoiksi juhlavassa tilanteessa kulttuuriväen tyrmistyksen presidentistä, jonka tavaramerkkinä on täysi ennalta-arvaamattomuus, tyhmyys, valehtelu ja oman asian ajaminen.
Juuri tuo vulgaarius juhlavista juhlavimmassa palkintogaalassa OLI se homman idea, ap pieni. Sä et vain ymmärrä shokkivaikutuksen päälle mitään. Älä yritä julkiseksi puhujaksi, et tule koskaa siinä roolissa menestymään, ennen kuin ymmärrät, että joskus kannattaa pyrkiä hätkähdyttämään.
Vttu saa*tana!