Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Koiran kuolemasta

Vierailija
09.06.2018 |

Hei kaikki.

En haluaisi saada haukkuja, kun pahin on jo tapahtunut, vaan vertaistukea, tietoa, kokemuksia mitä vaan...

Koirani oli hammaskiven ja hampaiden poistossa alkuviikosta, ja sai siihen kipulääkettä kotihoidoksi. Torstaina koira alkoi kuitenkin ripuloida niin silloin en enää lääkettä antanut. Ajattelin, että kyllä se menee ohi, kun silloin se ei ollut vielä rajua. Perjantai aamuna ripulin lisäksi alkoi oksentelu ja illalla niiden seassa alkoi olla verta. Soitin eläinlääkäriin, ja sain ajan vasta klo 20. Noh, koira alkoikin oksennella ja ripuloida rajusti verta, ja silloin tiesin ettei kaikki ole kyllä nyt kunnossa. Soitin uudelleen lekurille ja pyysivät tulemaan heti. Koira oli tässä vaiheessa jo todella huonovointinen, ei jaksanut liikkua ja luulen, että oli jo osittain tajutonkin.

Saavuttuamme eläinlääkäriin tajusimme ettei koira enää hengitä, pulssi kuitenkin tuntui.

Eläinlääkäri ja hoitaja yrittivät elvyttää ja antaa adrenaliinia, mutta turhaan. Hoitajan sanoin "sydän oli mennyt kylmäksi"

Olen edelleen shokissa eikä itkusta tule loppua. Mutta omatunto kolkuttaa. Miksi en mennyt heti päivällä eläinlääkäriin? Miksi syötin kipulääkkeitä?

Minua myös harmittaa, että shokkitilassa menin sanomaan, etten halua koiralle ruumiinavausta. Sieltähän minä oisin saanut tietää kuoliko koira kipulääkkeiden aiheuttamiin vammoihin vai kuivuuteen.. Eläinlääkäri oli virolainen ja töykeä, hänelle en osannut sanoa tai kysyä mitään. Hoitajat olivat ihania ja he sanoivat, että kipulääkkeillä voisi olla osuutta asiaan.. Ja sitten kun kyseessä on vielä kääpiökoira ja aika iäkäs..

Onko kenellekään käynyt samoin? Pääseekö tästä syyllisyydestä koskaan? Tai tästä surusta? En ole kohdannut elämässäni kuolemaa vielä kunnolla koskaan, ja tämä koira oli minulle kaikki kaikessa... :(

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
09.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä syytä itseäsi. Varmasti yritit parhaasi sillä ymmärryksellä, joka sulla oli juuri noissa hetkissä.

Vierailija
2/4 |
09.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nostoa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
09.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma koirani kuoli pari vuotta kestäneen sairauden jälkeen. Tunsin pitkään syyllisyyttä vähän kaikesta; jos olisin huomannut sairauden aikaisemmin olisiko se muuttanut jotain, jos olisin etsinyt sairauteen erikoistuneen eläinlääkärin enkä käyttänyt lähintä ja tuttua, jos olisin tehnyt tarkempaa tutkimusta lääkityksestä, olisiko koira pitänyt lopettaa aikaisemmin...Lopulta annoin itselleni anteeksi, (vaikkei mitään anteeksiannettavaa ollutkaan!) parhaani tein kuitenkin ja koira eli hyvän ja rakastetun elämän. Suru oli alussa musertava, mutta kyllä se haalistuu ajan myötä ja on helpompi muistaa vain kaikkia hyviä aikoja ilman kyyneleitä. Muistele koiraasi ilman syyllisyyttä, se eli varmasti onnellisen elämän.

Vierailija
4/4 |
10.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisää...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kaksi viisi