Lastani syrjitaan MINUN takiani :(

lastani ole kutsuttu yksillekään synttäreille.

Siis tuo syrjiminen nakyy lahinna noissa synttareissa - ei mulle ole mikaan maailmanloppu vaikkei lastamme kaikille synttareille kutsuta eika tietysti kutsutakaan, mutta siis nyt oli kyse lapsemme " ystavista" ja lapsi itsekkin ihmetteli asiaa, onneksi ei kuitenkaan jaanyt sita suuremmin suremaan.



Mietin vain vielakin tuota opettajalle mielistelya. Miksi ihmiset ovat niin pahansuopia, etta pitavat ystavyyttani mielistelyna. Olen ehka myos ollut epavarma monista kouluun liittyvista asioista ja joutunut niita kysymaan opettajalta, mutta onko se nuoleskelua?



Mulle tuli tosiaan ihan fyysisesti paha olo jutun takia, en mitenkaan voinut uskoa korviani kun tama aiti minulle julisti, miten olin kayttaytynyt, ja miten " monet muutkin" olivat hanen kanssaan samaa mielta minusta ja " kaytoksestani" .



Auttakaa nyt - miten kohtaan nuo ihmiset, joudun nakemaan heita joka paiva viedessani ja hakiessani lasta koulusta, miten selitan jutun lapselle?

kun itsekin olen asunut vuosia keski-euroopassa.

minun neuvoni on, että kirjoitat esim. soittamallesi äidille kirjeen/sähköpostia. selität asian, niin kuin kirjoitit tänne.

kirje parempi kuin puhelu/kasvokkain; " joutuu" kuuntelemaan sun näkemyksen asiasta.

toivottavasti saatte asiat kuntoon=)

Kyse on Espanjasta.



AP

Selitin tilanteen hanelle niinkuin yllatykseltani pystyin, mutta en tieda onko siita mitaan apua :(



AP

Mulla on sellainen olo etten nyt haluaisi antaa hanelle mitaan " pysyvaa" siis niin etta han voisi sita sitten porukalla muiden aitien kanssa lukea ja ruotia :(



Kysyin hanelta, etta voisiko kertoa mulle ihan kaytannon esimerkkeja siita erityiskohtelusta, mutta ei osannut sanoa yhtakaan juttua, mutta kuinkin " sellaista oli ollut jatkuvasti" . Itse olen aivan allikalla lyoty...



AP

kuulostaa tosi kurjalta... Kuulostaa myös hyvin tutulta, itse asuin aikanaan 2,5v Sveitsissä, olin au pairina ja tarjoilijana jne kunnes palasin Suomeen yliopistoon. Ei sinänsä tutulta, että minulla ei vielä tuolloin ollut omia lapsia, mutta tunnistan tuon tietynlaisen kyräilyn, jota on vaikea uskoa todeksi, kun kaikki ovat niin olevinaan ystävällisiä päin naamaa.



Minulla kyse oli sitten lopulta siitä (yksi naisista se eräissä juhlissa huusi päin naamaani) että " luulin olevani kauniimpi kuin muut ja että flirttasin kaikille miehille" . Tuo ei pitänyt paikkaansa, mutta olin Suomessa tottunut siihen, että miestenkin kanssa voi olla kaveri, ja miehet taas pitivät siitä, että joku nainen keskusteli heidän kanssaan suoraan. Eli ajattelen niin, että jotkut naiset olivat kateellisia saamastani huomiosta, tottakai ulkomaalainen huomioidaan, koska on alussa uusi ja kiinnostava. Sain myös kuulla " etten peseydy koskaan" kun kävin suihkussa vain joka toinen päivä, toisin kuin paikalliset jotka suihkuttelivat 2krt päivässä jne. Tuntui myös tosi pahalta, niin kuin voi kuvitella, tämänkin juorun takana oli ystävänä pitämäni ihminen, jonka luona olin joskus yökylässä ollessani kieltäytynyt suihkumahdollisuudesta.

Toki löytyi myös muunlaisia naisia, ja syntyi ystävyyksiä jotka kestävät edelleen.



Mutta mutta. Tarkoitin vain sanoa, että ymmärrän tunteesi siitä kun toisessa kulttuurissa ollaan kohteliaita päin naamaa, ja kun totuus joidenkin ihmisten ajatuksista onkin täysin erilainen, on järkytys melkoinen. Lisäksi tosi surullista, että asiasta joutuu kärsimään myös lapsesi. Luultavasti toisia äitejä ärsyttää se, että opettaja huomioi sinut muiden äitien joukosta, ja pitää sinua läheisempänä kuin muita. Kateuden oletan tässäkin olevan takana.



Tuollaiset vastaukset kuin 2 voit jättää omaan arvoonsa, ei kukaan voi ymmärtää miten yksinäiseltä ulkomailla asuessa tuollainen tilanne tuntuu, kun ei ole sitä omaa lapsuudesta asti kehittynyttä tukiverkostoa ympärillä. Toivon että löydät muita ystäviä itsellesi ja lapsellesi, tuollaiset kaksinaamaiset kotkat eivät olisi pitemmän päälle kuitenkaan olleet ystävyyden arvoisia.

AP

Kiitos!! Sina tunnut ymmartavan tunteitani tosi hyvin. Tosiaan oloni on talla hetkella hyvin yksinainen, en tieda ketka muut " ystavistani" ovat taman aidin kanssa samaa mielta ja en todellakaan odota naiden aitien tapaamista :(

Kaikista inhottavinta ja alhaisinta on mielestani juuri se, etta pienta lastani syrjitaan syista, joilla ei ole hanen kanssaan mitaan tekemista. Toivon nyt vain, etta asia unohtuu mahdollisiomman pian ja etta nama aidit saavat muuta puhuttavaa kuin minun asiani... Talaisen jutun jalkeen on vain vaikea luottaa keneenkaan, kun se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta niinkuin sinunkin tapauksessasi vastaaja 11.

Kiitos viela kerran!!!

AP

Vierailija:

kuulostaa tosi kurjalta... Kuulostaa myös hyvin tutulta, itse asuin aikanaan 2,5v Sveitsissä, olin au pairina ja tarjoilijana jne kunnes palasin Suomeen yliopistoon. Ei sinänsä tutulta, että minulla ei vielä tuolloin ollut omia lapsia, mutta tunnistan tuon tietynlaisen kyräilyn, jota on vaikea uskoa todeksi, kun kaikki ovat niin olevinaan ystävällisiä päin naamaa.

Minulla kyse oli sitten lopulta siitä (yksi naisista se eräissä juhlissa huusi päin naamaani) että " luulin olevani kauniimpi kuin muut ja että flirttasin kaikille miehille" . Tuo ei pitänyt paikkaansa, mutta olin Suomessa tottunut siihen, että miestenkin kanssa voi olla kaveri, ja miehet taas pitivät siitä, että joku nainen keskusteli heidän kanssaan suoraan. Eli ajattelen niin, että jotkut naiset olivat kateellisia saamastani huomiosta, tottakai ulkomaalainen huomioidaan, koska on alussa uusi ja kiinnostava. Sain myös kuulla " etten peseydy koskaan" kun kävin suihkussa vain joka toinen päivä, toisin kuin paikalliset jotka suihkuttelivat 2krt päivässä jne. Tuntui myös tosi pahalta, niin kuin voi kuvitella, tämänkin juorun takana oli ystävänä pitämäni ihminen, jonka luona olin joskus yökylässä ollessani kieltäytynyt suihkumahdollisuudesta.

Toki löytyi myös muunlaisia naisia, ja syntyi ystävyyksiä jotka kestävät edelleen.

Mutta mutta. Tarkoitin vain sanoa, että ymmärrän tunteesi siitä kun toisessa kulttuurissa ollaan kohteliaita päin naamaa, ja kun totuus joidenkin ihmisten ajatuksista onkin täysin erilainen, on järkytys melkoinen. Lisäksi tosi surullista, että asiasta joutuu kärsimään myös lapsesi. Luultavasti toisia äitejä ärsyttää se, että opettaja huomioi sinut muiden äitien joukosta, ja pitää sinua läheisempänä kuin muita. Kateuden oletan tässäkin olevan takana.

Tuollaiset vastaukset kuin 2 voit jättää omaan arvoonsa, ei kukaan voi ymmärtää miten yksinäiseltä ulkomailla asuessa tuollainen tilanne tuntuu, kun ei ole sitä omaa lapsuudesta asti kehittynyttä tukiverkostoa ympärillä. Toivon että löydät muita ystäviä itsellesi ja lapsellesi, tuollaiset kaksinaamaiset kotkat eivät olisi pitemmän päälle kuitenkaan olleet ystävyyden arvoisia.

En oikein voinut olla vastaamatta, kun pystyn niin elävästi muistamaan sen kurjan olon, mitä tuollainen tilanne aiheuttaa. Tuossa joku laittoikin, että täällä on totuttu puhumaan niin suoraan - siinä on todella kääntöpuolensa, että alussa kaikki tuntuvat niin uskomattoman ystävällisiltä. Sitä ei vain kai ymmärrä niitä tiettyjä kulttuurisidonnaisia viestejä, mitä ehkä joku paikallinen ymmärtäisi... Me taas ymmärrämme toisiamme koska olemme tottuneet samanlaiseen kanssakäymiseen ihmisten kesken.



Mutta kuten sanottua, toivon että tilanne pian raukeaa, ja luultavasti " kaikki muut" eivät ole tämän yhden äidin kanssa samoilla linjoilla. En osaa yhtään sanoa miten tuollaisessa tilanteessa tulisi toimia, mutta halusin kuitenkin ilmaista sympatiani :)

t.11

Ihan oikeasti sait mut tuntemaan oloni paremmaksi!



Taman jutun takia rupesin oikein itsekin epailemaan tekemisiani ja olemisiani - olinko oikeasti toiminut niinkuin tama aiti minulle vaitti? Olen itse aika perusrehellinen ja avoin ihminen, enka osaa odottaa tuollaista selkaanpuukotusmeininkia (enka muutenkaan edes hirveasti kiinnita huomiota toisten tekemisiin kyrailymielessa) - toisaalta olen nyt tyytyvainen edes siita, etta sain selvyyden asiaan. Kai mun taytyy vain pitaa paa pystyssa - itse tiedan kuitenkin parhaiten, etten ole tehnyt mitaan vaarin.



AP

että varmasti tutustut siellä toisenkinlaisiin ihmisiin. Luulen että kannattaa juuri pitää pää pystyssä ja pysyä omana itsenäsi, ilman että annat tämän liikaa vaikuttaa siihen mitä annat ulospäin (etteivät ilkeät ala pitää sinua vielä ylimielisenäkin). Ihan varmasti tulee taas uusia asioita heille puitaviksi ja tämä jää paitsioon.



Kaikkia ei vaan voi miellyttää, ja toiset taas pitävät sinusta juuri siksi millainen olet. Pian tulee myös aika jolloin lapsesi ystäviä eivät äitiensä mielipiteet hetkauta, ja he pyytävät juhliinsa keitä itse haluavat. Järjestä omalle lapsellesi vaikka jotain muuta kivaa lohdutukseksi väliin jääneistä synttäreistä. Ehkä jos vaikka joku muu kuin kyseiset synttärisankarit voisi tulla teille yökylään tms, ettei lapsesi koe olevansa täysin ulkopuolinen ja saa kivoja yhteisiä kokemuksia kavereidensa kanssa. Mutta pääasia ettet anna asian kasvaa liian suureksi itsellesi, niin muutkin huomaavat sen. Hyvää yötä :)

t.11

Kyllä täällä Suomessakin on samanlaisia suomalaisia kaksinaamaisia kotkaita. Miksi että näe minkäläiset olette itze?

en kai missään vaiheessa väittänyt ettei olisi? Sanoin ap:lle, että tuollaiset selkäänpuukottajat ovat niitä kaksinaamaisia ja eivät ystävyyden arvoisia. En että ulkomaalaiset ovat kaksinaamaisia...

t.11

teille käymään ja selittäisit, että todella olet ystävystynyt opettajan kanssa ja että teillä on samanlainen tausta. Selittäisit myös, että haluaisit olla ystävällisissä väleissä noiden toisten äitien kanssa. Ja että et missään tapauksessa halua, että lapsesi joutuu kärsimään sen takia että olet ystävystynyt opettajan kanssa.



Mutta en sitten tiedäkään - jos he eivät pysty ottamaan vastaan tällaista suoraa viestiä? En tiedä pystyisikö sitä suomalainenkaan ottamaan.



Mutta itse ehkä kuitenkin tekisin niin. En vihjailisi, en antaisi ymmärtää, vaan sanoisin suoraan.