Huutavat, riehuvat ja käytöstavattomat lapset
Olen niin väsynyt näihin.. Suurin osa lapsista ovat ihania ja hyväkäytöksisiä, kulkevat nätisti vanhempien kanssa julkisilla paikoilla, mutta sitten melkein joka kerta siellä kaupassa on kauhukakaroita, jotka eivät osaa käyttäytyä. Ne huutavat ja mekastavat, juoksevat kuin päättömät kanat, hihkuvat ja kiljuvat, törmäilevät jopa välillä muihin ihmisiin. Ja vanhemmat eivät välitä mitään??!! Annatteko te näiden kauhukakaroidenkin huutaa ja riehua päivät pitkät kotona? Miten kestätte sitä? Vaikka olenkin lapsirakas, minua häiritsee kaupassa näiden päättömänä juoksevien väistely ja huutaminen.
Kommentit (15)
"Mutta kun äitin pikku murulle tulee paha mieli, jos sitä kieltää" 😴
Tiedätkö mitä (sinä lapseton ihminen), ei ne vanhemmat jaksakaan. Siinä sinulle vastaus.
Minun Yrjö-Elisabeth saa ilmaista itseänsä vapaasti, en halua hänestä estoista nössöä. Kaikkien tulee ihastella hänen liikunnallisuuttaan ja nokkelia ilmaisujaan.Kiljumalla hän vain purkaa iloaan.
Vierailija kirjoitti:
"Mutta kun äitin pikku murulle tulee paha mieli, jos sitä kieltää" 😴
Tekis mieli itse ärähtää näille riehujille, mutta toistaiseksi olen vain niellyt harmin ja katsonut paheksuvasti. Olen sitä mieltä, että käytösongelmille pitäisi tehdä jotain tuossa vaiheessa kun mahdollisuus vielä on. Teini-iässä se ei ole enää niin helppoa.
Ne pääasiassa hyvin käyttäytyvät kultamurut saattavat saada myös raivokohtauksia. Meillä ainakin heittäydyttiin maahan pahimman uhmakauden aikana. Nyt lapsi on neljä ja käyttäytyy enää tosi harvoin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Ne pääasiassa hyvin käyttäytyvät kultamurut saattavat saada myös raivokohtauksia. Meillä ainakin heittäydyttiin maahan pahimman uhmakauden aikana. Nyt lapsi on neljä ja käyttäytyy enää tosi harvoin huonosti.
Ymmärrän kyllä uhman. Vauvan itku tai taaperon mieliharmi ei haittaa, vaan nämä jotka juoksevat hippaa ja törmäilevät muhun kun eivät katso eteensä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö mitä (sinä lapseton ihminen), ei ne vanhemmat jaksakaan. Siinä sinulle vastaus.
Tämä ilmeisesti. Jos olet joskus ihmetellyt kuinka pienikin lapsi ulkoilee ilman vanhempia. Niimpä hänet on nakattu pihalle tekemään pahojaan ettei vanhemmat rasitu kun pitäisi kasvattaa.
Ja sitten kun minä tuomiopäivän hirmutar ojennan lapsiani kaupassa, pääsen vähintään aaveelle tai lööppeihin, kun olen sanonut napakasti "EI!" Tai jopa napannut lapseni paidankauluksesta kiinni, jottei karkaisi.
Kyllä, jatkan samaa tästä huolimatta.
Joo itse olen kanssa huomannut saman, eli tuntuu että huonosti käyttäytyviä ja rajattomia lapsia on aina vain enemmän. Mitä nyt kavereiden vanhemmuutta olen seurannut, niin usein nämä rajattomien lasten vanhemmat ovat rajattomia itsekin: perusturvattomia, ylikilttejä suostujia, jotka kysyvät lapsen mielipidettä ihan älyttömissä asioissa, tyyliin 1,5v. taaperolta, et "ostetaanko tämmösiä muroja" jossain kaupassa juuri, vaikka lapsi ei taatusti osaa päättää eikä hänen kehitystään mitenkään edistä valita sadoista muropaketeista. Toinen on sitten epäjohdonmukaiset väsyneet, jotka eivät jaksa yksinkertaisesti olla tiukkoina silloin kun pitäisi.
Molemmat käyttävät paljon lahjontaa ja lievää manipulointia kasvatusmenetelminä, eli "jos oot nyt kiltisti, saat karkkia kotona" ja "kyllähän säkin nyt haluat mieluummin tämän paidan eiks niin?" Miksi kysyä lapselta, jos oma mielipide kuitenkin on se, jonka mukaan mennään? Antaa lapselle todella hämmentävän kuvan toiminnasta, kun aikuinen tuolla tavalla johdattelee oman mielensä suuntaan. Raivokohtauksia on kaikilla lapsilla, mutta osa lapsista on vain jäänyt kasvatusta vaille. Ja kasvatuksella tarkoitan läsnäolevaa, turvallista ja vastuullista aikuista, joka ohjaa, neuvoo ja rajoittaa lasta lapsen oma etu mielessä, mutta tilanteen, lapsen iän ja persoonallisuuden huomioiden. Se, että saa kaiken haluamansa tai elää jatkuvasti muuttuvien sääntöjen maailmassa ei suinkaan kasvata vahvoja, terveitsetuntoisia ja joustavia yksilöitä vaan narsistisia ja stressioireilevia reppanoita.
Lapset eivät myöskään ole samanlaisia. Neljän lapsen äitinä olen iloinen siitä, että omieni kautta silmät ovat avautuneet ymmärtämään sen, että luonteen ominaispiirteet näkyvät jo pikkulapsena. Vaikka kuinka hyvää käytöstä on kotona teroitettu, esimerkillä ohjattu, on kannettu kirkuva uhmaikäinen kaupasta autoon kesken kaiken, rangaistu tai palkittu tilanteen mukaan - silti sisarusten " kiltteys" julkisilla paikoilla on vaihdellut. Vilkas, ilkikurinen ja ulospäinsuuntautunut 5v lapsi käyttäytyy eri tavalla kuin arka, tarkkaileva ja rauhallinen 5v. Vaikka on kuinka kasvatettu ja ohjattu. Itsehillintä ja käytöstavat kehittyvät vähitellen, ja vasta reilusti kouluikäisiltä voi ruveta vaatimaan asiallista käytöstä tilanteessa kuin tilanteessa. Silloinkin pitää muistaa, ettei aikuistenkaan käytös kestä aina arvostelua.
En itsekään pidä siitä, että jotkut antavat lastensa juosta ravintoloissa, kommentoida äänekkäästi ja ilkeästi toisia ihmisiä jne. Siihen pitäisi vanhemman reagoida heti. Lapsen vilkkaus/ rauhallisuus on silti niin perustavanlaatuinen ominaisuus ihmistaimessa, että sitä ei pysty hyvällä ohjata standardikäytökseen vielä ekojen elinvuosien aikana. Alistaminen, henkinen häpäisy ja fyysinen väkivalta selkäsaunoineen kun eivät enää nykyään kuulu kenenkään itseään kunnioittavan vanhemman kasvatusmetodeihin.
Työssäni opettajana törmään edelleen joskus lapsiin, jotka käyttäytyvät aina korrektisti mutta muu tunneilmaisu ja armeliaisuuden itseä kohtaan on täysin hukassa. Lapset eivät esim. uskalla myöntää että heitä ujostuttaa puhua ryhmässä tai he häpeävät onnistuessaan vaikkapa musan tunnilla. Syvä on se haava, jonka liiallinen itsehillinnän/ kontrollin painottaminen viiltää.
Sitten vielä osoittavat ja kommentoivat ohikulkijoita kaupoissa ja muualla ja saattavat kommentoida äänekkäästikin niin ihmettelen eikö vanhemmat ollenkaan kasvata lapsiaan ja sano että niin ei saa tehdä eikä saa kommentoida ja sitten jos joku sanoo että kyllä heidän lapsi saa niin tehdä niin oikein vanhemmatkin jo nostavat lapsensa sinne jalustalle ja he muka saa mutta jos yhtään olis toiseen suuntaan niin ei vaan saisi
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät myöskään ole samanlaisia. Neljän lapsen äitinä olen iloinen siitä, että omieni kautta silmät ovat avautuneet ymmärtämään sen, että luonteen ominaispiirteet näkyvät jo pikkulapsena. Vaikka kuinka hyvää käytöstä on kotona teroitettu, esimerkillä ohjattu, on kannettu kirkuva uhmaikäinen kaupasta autoon kesken kaiken, rangaistu tai palkittu tilanteen mukaan - silti sisarusten " kiltteys" julkisilla paikoilla on vaihdellut. Vilkas, ilkikurinen ja ulospäinsuuntautunut 5v lapsi käyttäytyy eri tavalla kuin arka, tarkkaileva ja rauhallinen 5v. Vaikka on kuinka kasvatettu ja ohjattu. Itsehillintä ja käytöstavat kehittyvät vähitellen, ja vasta reilusti kouluikäisiltä voi ruveta vaatimaan asiallista käytöstä tilanteessa kuin tilanteessa. Silloinkin pitää muistaa, ettei aikuistenkaan käytös kestä aina arvostelua.
En itsekään pidä siitä, että jotkut antavat lastensa juosta ravintoloissa, kommentoida äänekkäästi ja ilkeästi toisia ihmisiä jne. Siihen pitäisi vanhemman reagoida heti. Lapsen vilkkaus/ rauhallisuus on silti niin perustavanlaatuinen ominaisuus ihmistaimessa, että sitä ei pysty hyvällä ohjata standardikäytökseen vielä ekojen elinvuosien aikana. Alistaminen, henkinen häpäisy ja fyysinen väkivalta selkäsaunoineen kun eivät enää nykyään kuulu kenenkään itseään kunnioittavan vanhemman kasvatusmetodeihin.Työssäni opettajana törmään edelleen joskus lapsiin, jotka käyttäytyvät aina korrektisti mutta muu tunneilmaisu ja armeliaisuuden itseä kohtaan on täysin hukassa. Lapset eivät esim. uskalla myöntää että heitä ujostuttaa puhua ryhmässä tai he häpeävät onnistuessaan vaikkapa musan tunnilla. Syvä on se haava, jonka liiallinen itsehillinnän/ kontrollin painottaminen viiltää.
Taidat olla aikamoinen tyranni opettajana...
Vierailija kirjoitti:
Joo itse olen kanssa huomannut saman, eli tuntuu että huonosti käyttäytyviä ja rajattomia lapsia on aina vain enemmän.
Todellakin. Eipä huvita käydä perheellisten luona kylässä tai kutsua kylään, kun lapset pyörittää monissa perheissä koko showta. Suorastaan säälittävää istua tällaisen perheen vieraana, kun lapset päättää mitä aikuiset saa tehdä ja vanhemmat istuu apaattisina ja tottelee. Ja kyseessä siis ihan normaalit, fiksut ja koulutetut vanhemmat useimmissa tapauksissa.
Miksei me voitais keskustella tästä? Tämä on oikeasti inhottava ongelma.