Auttaako kiusattua (koulukiusattu tai työpaikkakiusattu) jos saa sanottua suorat sanat kiusaajalleen?

Virnuiluahan siinä vain vastaansa sai, jos yritti jotain sanoa. "Hei kuulitteko mitä tuo sanoi?" ja sitten ne suorat sanat väännettiin irvikuvaksi.

Ei auta kiusaamisen lopettamiseen sillä kiusaaja on henkisesti sairas, terve ihminen ei kiusaa muita. Narsistihan saa vain polttoainetta kun huomaa että kiusaaminen saa reaktion aikaan, sillä jonkin sortin narsismista on kyse kun kiusataan.

Eikö olisi parempi ilmaista väheksyntänsä kiusaajaa kohtaan, kuin varastoida viha sisäänsä? En tarkoita että kannattaa suoraan sanoa että vihaa, mutta jotenkin ilmaista inhonsa tätä ihmistä kohtaan?

Kiusaaja on sairas, miten luulet mielisairaan ymmärtävän puhetta?

Riittävän pitkään kun yksi kiusaaja jatkoi niin itsellä meni hermot ja aloitin suoraan tappelun koska olisi muuten TAAS rikkonut fyysistä koskemattomuuttani. Kerrankin kuristi tolppaa vasten. Tappelu auttoi kun näki että sitten se kiusaaja luikki isompien kavereidensa luo valittamaan kun hävisi. Sen jälkeen ei kiusannut enää, mutta sen läski kaveri tuli tilalle. Se tosin ei ollut niin paha kun ei pystynyt kuin sanalliseen.

Vaikka en väkivaltaa kannattakaan ratkaisuna, niin siinä tilanteessa se toimi ja kohotti itsetuntoa kun sai pistää takaisin yhden kerran niistä monista kerroista mitä oli itse joutunut ottamaan ilman syytä.

Ei se mitään auta. Sitä paitsi sellaista tilannetta, jossa saisi ne suorat sanat sanottua ilman, että toinen pääsee ne jotenkin vääntelemään omiin tarkoituksiinsa sopiviksi, on kovin vaikea järjestää.

Vihan ja inhon "ilmaisemisessa" on myös oikeasti sellainen vika, että ne eivät tosiasiassa, keittiöpsykologiasta huolimatta, pura tunteita, vaan todennäköisesti ylläpitävät ja joskus jopa tuottavat lisää samoja tunteita. Tilanne siis voi pahentua. Kun puhutaan siitä, että tunteiden purkaminen on hyödyllistä, tarkoitetaan yleensä sitä, että ilmaisee, ei sitä tunnetta sinänsä, vaan sen, mitkä tekijät tunnetta aiheuttavat. Tämäkin kumminkin pätee lähinnä silloin kun asialle voi sen jälkeen tehdä jotain ja poistaa nämä tekijät ympäriltään. Jos kyse on jonkun muun käyttäytymisestä, se edellyttää yleensä, että tämä joku muu on halukas yhteistyöhön ja muuttaa käyttäytymistään. Tämmöinen yhteistyö on kiusaamistilanteissa ja niiden jälkeen yleensä käytännössä mahdotonta, eikä välttämättä ollenkaan sen kiusaajan intresseissä.

Se, mikä kiusattua oikeasti parhaiten auttaa ja terapoi, on se, kun saa elämäänsä jotain muuta mukavaa, muita ihmissuhteita ja onnistumisia. Mitä enemmän niitä on, sitä isomman osan hänen elämästään ne ottavat ja sitä pienemmän osuuden kiusaaja ja kiusaaminen hänen elämässään saavat - ja sitä vähemmän kiusaaminen saa valtaa ja merkitystä.

Eli jos kiusattu törmäisi sattumalta kiusaajaansa, on parempi olla hiljaa? Olen kyllä eri mieltä, itse sanoisin jotain(enkä välttämättä kovin nätisti) jotta itselleni jäisi kohtaamisesta parempi olo. Hiljaa oleminen on alistettu toimintatapa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään auta. Sitä paitsi sellaista tilannetta, jossa saisi ne suorat sanat sanottua ilman, että toinen pääsee ne jotenkin vääntelemään omiin tarkoituksiinsa sopiviksi, on kovin vaikea järjestää.

Vihan ja inhon "ilmaisemisessa" on myös oikeasti sellainen vika, että ne eivät tosiasiassa, keittiöpsykologiasta huolimatta, pura tunteita, vaan todennäköisesti ylläpitävät ja joskus jopa tuottavat lisää samoja tunteita. Tilanne siis voi pahentua. Kun puhutaan siitä, että tunteiden purkaminen on hyödyllistä, tarkoitetaan yleensä sitä, että ilmaisee, ei sitä tunnetta sinänsä, vaan sen, mitkä tekijät tunnetta aiheuttavat. Tämäkin kumminkin pätee lähinnä silloin kun asialle voi sen jälkeen tehdä jotain ja poistaa nämä tekijät ympäriltään. Jos kyse on jonkun muun käyttäytymisestä, se edellyttää yleensä, että tämä joku muu on halukas yhteistyöhön ja muuttaa käyttäytymistään. Tämmöinen yhteistyö on kiusaamistilanteissa ja niiden jälkeen yleensä käytännössä mahdotonta, eikä välttämättä ollenkaan sen kiusaajan intresseissä.

Se, mikä kiusattua oikeasti parhaiten auttaa ja terapoi, on se, kun saa elämäänsä jotain muuta mukavaa, muita ihmissuhteita ja onnistumisia. Mitä enemmän niitä on, sitä isomman osan hänen elämästään ne ottavat ja sitä pienemmän osuuden kiusaaja ja kiusaaminen hänen elämässään saavat - ja sitä vähemmän kiusaaminen saa valtaa ja merkitystä.

Hyvin kirjoitettu. Minua auttoi kun mietin kuinka pieni ihminen henkisesti kiusaaja on, kun sillä ei ole muuta kuin kiusaaminen ja siitä saatava mielihyvä niin ei sillä hyvin mene, kun taas minulla on muutakin elämässä ja saan onnistumisen tunteita hyvistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Eli jos kiusattu törmäisi sattumalta kiusaajaansa, on parempi olla hiljaa? Olen kyllä eri mieltä, itse sanoisin jotain(enkä välttämättä kovin nätisti) jotta itselleni jäisi kohtaamisesta parempi olo. Hiljaa oleminen on alistettu toimintatapa.

Minulle kiusaaja ei ole mitään ja miksi noteeraisin itselleni merkityksettömän ihmisen?

Vierailija kirjoitti:

Auttaako kiusattua (koulukiusattu tai työpaikkakiusattu) jos saa sanottua suorat sanat kiusaajalleen?

Tietenkin se auttaa. Kiusaaja kiusaa niitä, joiden kiusaaminen on helppoa.

Jos kiusaaja saa päälleen joka kerta vittuilua tai jopa joutuu fyysiseen tappeluun, niin kiusaaja valitsee hyvin nopeasti toisen kohteen toiminnalleen.

Kaikista parasta mitä voi tehdä on puolustaa itseään, eikä olla nöyrä ja alistuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos kiusattu törmäisi sattumalta kiusaajaansa, on parempi olla hiljaa? Olen kyllä eri mieltä, itse sanoisin jotain(enkä välttämättä kovin nätisti) jotta itselleni jäisi kohtaamisesta parempi olo. Hiljaa oleminen on alistettu toimintatapa.

Minulle kiusaaja ei ole mitään ja miksi noteeraisin itselleni merkityksettömän ihmisen?

Itsellä oli tilanne, että yksi ylä-asteaikaisista koulukiusaajista toimii kaupassa missä joskus käyn. Kerran kysyi tarvitsenko apua ja sanoin että en. Saipahan takaisin kun ei päässyt neuvomaan! Hahaa, paska kiusaaja siitäs sait!! >:D

Jos olisin tänä päivänä koulussa ja kiusattu niin en kärsisi kiltisti. Odottaisin vaikka oven ulkopuolella ja monottaisin täysillä munille ja löisin nenän ruttuun. Ei kukaan kiusaaja halua ottaa sitä riskiä että kokee tuon kun vähiten sitä odottaa.

Ei auta. Asenteen muuttaminen tylymmäksi auttaa.

Miksi pitäisi alentua idiootin tasolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako kiusattua (koulukiusattu tai työpaikkakiusattu) jos saa sanottua suorat sanat kiusaajalleen?

Tietenkin se auttaa. Kiusaaja kiusaa niitä, joiden kiusaaminen on helppoa.

Jos kiusaaja saa päälleen joka kerta vittuilua tai jopa joutuu fyysiseen tappeluun, niin kiusaaja valitsee hyvin nopeasti toisen kohteen toiminnalleen.

Kaikista parasta mitä voi tehdä on puolustaa itseään, eikä olla nöyrä ja alistuva.

Samaa mieltä. Vaikka kiusaamisesta olisi vuosia, parempi alistetulle kiusatulle että uskaltaa avata suunsa. Sanoisin että kiusaaja voi painua v.......

Kiusaajat eivät välttämättä edes tajua kiusaavansa, mutta kun peilaa heidän käytöstään takaisin niin silloin olen saanut omalta kohdaltani kiusaamisen loppumaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi alentua idiootin tasolle?

Juuri näin! Ei helmiä sioille ja älä paini sian kanssa, sika vain tykkää ja itse likaannut, noi on mun lempisanontoja 😀

Miksi pitäisi esittää jotain mitä ei ole? Kyllä voi aivan hyvin näpäyttää kiusaajaansa, se ei ole idiootin tasolle alentumista vaan itsensä puolustamista!