Mitä tekisit katkeroituneen kaverin suhteen?
Pitkäaikainen ystäväni, joka oli nuorena hieman jyrkkä mutta varsin mukiinmenevää seuraa, on alkanut iän myötä katkeroitua. En mene yksityiskohtiin, mutta hänen elämänsä ei mennyt niin kuin hän toivoi sen menevän. Tuntuu, että hän purkaa sitä nyt jatkuvasti ympäristöönsä. Eli esimerkiksi saattaa ivailla ihmisten uravalintoja, vaikkapa naureskella kun kutsumusammatissaan arvokasta työtä tekevä sairaanhoitaja on "vain sairaanhoitaja".
On myös muuttunut itsekeskeiseksi siten että keskeyttää muita jatkuvasti, etenkin jos joku puhuu jostain mitä hän olisi (oman tulkintani mukaan) halunnut. Lisäksi mitätöi jatkuvasti toisten ongelmia - sanotaan vaikkapa, että väsynyt perheenäiti huokailee kun mies on suurimman osan illoista harrastuksissa ja kodinhoito jää naisen harteille, saattaa tiuskaista että joillakin on muutakin sisältöä elämässä kuin parisuhde.
Yleensä puhun suoraan asioista, mutta tässä tilanteessa tuntuu vaikealta, kun kyseinen kaveri melko itsekritiikittä tiuskii ja haukkuu.
Ottaisitko sinä riskin ja nostaisit kissan pöydälle, vai pitäisit vähemmän etäisyyttä?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä ihan ystävälliseen tyyliin, että miks sä oot nykyään niin agressiivinen kaikkea kohtaan, ootko itse huomannut lainkaan? Multa on kerran hyvä ystävä kysynyt noin ja se sai mut ajattelemaan oikeesti. Siitä oli tullut mulle tapa, joka oli jäänyt päälle jostain hankalista ajoista.
Mukava kuulla. Pelkään eniten, että asian esille ottaminen saa aikaan riidan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä ihan ystävälliseen tyyliin, että miks sä oot nykyään niin agressiivinen kaikkea kohtaan, ootko itse huomannut lainkaan? Multa on kerran hyvä ystävä kysynyt noin ja se sai mut ajattelemaan oikeesti. Siitä oli tullut mulle tapa, joka oli jäänyt päälle jostain hankalista ajoista.
Mukava kuulla. Pelkään eniten, että asian esille ottaminen saa aikaan riidan...
Mitä pelättävää riitelyssä on? Siitä voi olla jopa hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä ihan ystävälliseen tyyliin, että miks sä oot nykyään niin agressiivinen kaikkea kohtaan, ootko itse huomannut lainkaan? Multa on kerran hyvä ystävä kysynyt noin ja se sai mut ajattelemaan oikeesti. Siitä oli tullut mulle tapa, joka oli jäänyt päälle jostain hankalista ajoista.
Mukava kuulla. Pelkään eniten, että asian esille ottaminen saa aikaan riidan...
Mitä pelättävää riitelyssä on? Siitä voi olla jopa hyötyä.
Ihan hyvä kysymys. En vain tykkää kun minua haukutaan, minulle on jäänyt paha mieli jo siitä, kun jatkuvasti keskeyttää kun yritän puhua. Jos haukkuu ihan ok päivänä "pelkät sairaanhoitajat" päin naamaa ja syyllistää kodinhoidosta väsynyttä äitiä, että isän osallistumisen vaatiminen tarkoittaa ettei ole "muuta elämää kuin parisuhde", niin mietin vaan miten ilkeäksi rupeaa, jos oikeasti suuttuu?
Kysy siltä ihan ystävälliseen tyyliin, että miks sä oot nykyään niin agressiivinen kaikkea kohtaan, ootko itse huomannut lainkaan? Multa on kerran hyvä ystävä kysynyt noin ja se sai mut ajattelemaan oikeesti. Siitä oli tullut mulle tapa, joka oli jäänyt päälle jostain hankalista ajoista.