Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Tunteista puhuminen" konkreettisesti?
06.06.2018 |
Kun ihmissuhteissa kehotetaan puhumaan tunteista, niin mitä tunteita ja missä tilanteissa se tarkoittaa? Ihmisellähän on koko ajan erilaisia tunteita, joita kaikkia on turha lausua ääneen, joten toivoisin tarkennusta.
Mitkä olisivat konkreettisiä esimerkkejä oikeanlaisesta tunteista puhumisesta? Vastaesimerkitkin käyvät, eli mikä olisi turhaa tunteista puhumista?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaa tajua.
En.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tarvitse keskustella sellaisesta mitä et tajua.
Jokainen varmaan itse määrittää tilanteesta ja ihmissuhteesta riippuen minkä verran tunteistaan puhuu. Onko sinulla asperger tms vai miksi kysyt?
Terveissä ihmissuhteissa yleensä kommunikoidaan vähintään se mikä tuntuu hyvältä ja mikä huonolta, ja koitetaan vastaavasti ottaa toisen tunteet huomioon.
"Tänään olin iloinen, koska.."
"Eilen olin surullinen, koska..."
"Minua vihastutti, koska..."
"Minua pelotti, kun ..."
Miten ja missä tilanteissa olet itse suhteissasi puhunut tunteista? vai oletko jättänyt pääasiassa väliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkein ymmärrettävä asia on, että kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista, mutta jokainen on vastuussa omista tunteistaan.
Kaikenlainen pahuus ja epäonnistuminen johtuu siitä ettei oteta vastuuta omasta osuudestaan. Pahinta on täysin hävytön kiusaaja, joka etsii kiltin kaverin, jota voi syyllistää. Kiusaaja on loinen, joka antaa oman huonoutensa toisen käsiteltäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse keskustella sellaisesta mitä et tajua.
Nimenomaan sellaisista asioista kannattaa keskustella, jos siis pyrkimys on tajuta niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti ottaen tunteista ja ajatuksista keskusteleminen kumppanin kanssa lähentää ja auttaa ymmärtämään toista ja toisen tekoja/ajatuksia/ paremmin. Ymmärrys taas on yksi tärkeä avain parisuhteessa onnelliseen yhdessäoloon. Mahdollistaa toisen paremman huomioimisen, osuvempien kompromissien tekemisen. Pystyy joustamaan tarvittaessa, joas tietää toisen tarpeet ja tunteet. jne
Puhuminen jäsentää samalla myös itselle omia tunteita ja syitä miksi tuntee niinkuin tuntee. Joskus voi vaikka halaita ettei jokin tunne johdukaan itse asiassa kumppaninsta tai hänen tekemisistään, vaan esim. jostain vanhasta tapahtumasta.
Esim1. Jos on ollut kumppani kanssa erimielisyyttä/riitaa jostakin asiasta, niin sillloin on hyvä miltä tuntuu ja miksi. Miltä tuntui kun teit tai sanoit noin? Rakentaa toisen ymmärrystä ja mahdollistaa että kumpikin voi ottaa osaltaan opikseen. Miksi suutuin, milloin tuntui pahalta ja miksi. Tulin surulliseksi, koska...jne.
esim.2
Kannattaa kertoa kumppanille kauniista ja hyvistä tunteista, jos niitä kerran on. Kertoa että rakastaa, väittää jne.
esim. 3 Voi sitä sitten pienemmistäkin asioista mainita, miksi ei? Tinen oppii tuntemaan ja ymmärtämään sinua paremmin niistäkin. "Olen nyt nälkäinen ja silloin minua alkaa herkästi kiukuttamaan. suunnitellaanko matkaa vasta sitten kun ollaan syöty?" jne. "Onpa hauska asia x".
Aihehan on valtavan laaja, mutta tässä nyt alkuun jotakin.
En tiedä, mutta minusta aina kun olen kertonut tunteistani niin elämäni naiset ovat ottaneet nämä aseeksi minua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkein ymmärrettävä asia on, että kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista, mutta jokainen on vastuussa omista tunteistaan.
Kaikenlainen pahuus ja epäonnistuminen johtuu siitä ettei oteta vastuuta omasta osuudestaan. Pahinta on täysin hävytön kiusaaja, joka etsii kiltin kaverin, jota voi syyllistää. Kiusaaja on loinen, joka antaa oman huonoutensa toisen käsiteltäväksi.
Nyt en ihan pysynyt kärryillä. Ei tuo lause nyt tuollaisenaan vaan millään ole totta. Kyllähän joskus on ihan esim pahoinpitelijän vastuulla jos yhtäkkiä vaikka päättää lyödä sua. Miten silloin tämä pahoinpitelyn uhri on omasta osuudestaan vastuussa? Ettei osannut odottaa että toinen lyö? että riiteli löyjän kanssa? noin niinkuin esimerkiksi.
Toki sinällään jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Mutta avaa vähän enemmän mitä oikein tarkoititkaan?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta minusta aina kun olen kertonut tunteistani niin elämäni naiset ovat ottaneet nämä aseeksi minua vastaan.
Saisiko esimerkkiä?
Oletko muuten hyvä keskustelemaan? Onko sulle tunteista puhuminen ollut sitten harvinaista?
Kyse voi mahdollisesti olla myös siitä, että jos tarpeeksi aikaisessa vaihessa asioista ei olla puhuttu ja niitä selvitetty, niin sitten lopulta kun aletaan puhumaan, myös niistä tunteista, niin asioita on kasautunut jo niin paljon, että selvittäminen siinä vaiheessa on jo paljon vaikeampaa. Ehkä vääriä käsityksiä ja kaunoja on jo päässyt syntymään.
Totta kai on väärin ja todella ala-arvoista jos luottamuksella kerrottuja henkilökohtaisia asioita ja tunteita käytetään kumppania vastaan esim. riitatilanteessa. Tämä jos mikä tuhoaa tehokkaasti luottamuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen tunteista ja ajatuksista keskusteleminen kumppanin kanssa lähentää ja auttaa ymmärtämään toista ja toisen tekoja/ajatuksia/ paremmin. Ymmärrys taas on yksi tärkeä avain parisuhteessa onnelliseen yhdessäoloon. Mahdollistaa toisen paremman huomioimisen, osuvempien kompromissien tekemisen. Pystyy joustamaan tarvittaessa, joas tietää toisen tarpeet ja tunteet. jne
Puhuminen jäsentää samalla myös itselle omia tunteita ja syitä miksi tuntee niinkuin tuntee. Joskus voi vaikka halaita ettei jokin tunne johdukaan itse asiassa kumppaninsta tai hänen tekemisistään, vaan esim. jostain vanhasta tapahtumasta.
Esim1. Jos on ollut kumppani kanssa erimielisyyttä/riitaa jostakin asiasta, niin sillloin on hyvä miltä tuntuu ja miksi. Miltä tuntui kun teit tai sanoit noin? Rakentaa toisen ymmärrystä ja mahdollistaa että kumpikin voi ottaa osaltaan opikseen. Miksi suutuin, milloin tuntui pahalta ja miksi. Tulin surulliseksi, koska...jne.
esim.2
Kannattaa kertoa kumppanille kauniista ja hyvistä tunteista, jos niitä kerran on. Kertoa että rakastaa, väittää jne.
esim. 3 Voi sitä sitten pienemmistäkin asioista mainita, miksi ei? Tinen oppii tuntemaan ja ymmärtämään sinua paremmin niistäkin. "Olen nyt nälkäinen ja silloin minua alkaa herkästi kiukuttamaan. suunnitellaanko matkaa vasta sitten kun ollaan syöty?" jne. "Onpa hauska asia x".
Aihehan on valtavan laaja, mutta tässä nyt alkuun jotakin.
Sori, huima määrä kirjoitusvirheitä...
Tunteista puhuminen ja jankkaaminen on ihan sössöä. Teot kertovat totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen tunteista ja ajatuksista keskusteleminen kumppanin kanssa lähentää ja auttaa ymmärtämään toista ja toisen tekoja/ajatuksia/ paremmin. Ymmärrys taas on yksi tärkeä avain parisuhteessa onnelliseen yhdessäoloon. Mahdollistaa toisen paremman huomioimisen, osuvempien kompromissien tekemisen. Pystyy joustamaan tarvittaessa, joas tietää toisen tarpeet ja tunteet. jne
Puhuminen jäsentää samalla myös itselle omia tunteita ja syitä miksi tuntee niinkuin tuntee. Joskus voi vaikka halaita ettei jokin tunne johdukaan itse asiassa kumppaninsta tai hänen tekemisistään, vaan esim. jostain vanhasta tapahtumasta.
Esim1. Jos on ollut kumppani kanssa erimielisyyttä/riitaa jostakin asiasta, niin sillloin on hyvä miltä tuntuu ja miksi. Miltä tuntui kun teit tai sanoit noin? Rakentaa toisen ymmärrystä ja mahdollistaa että kumpikin voi ottaa osaltaan opikseen. Miksi suutuin, milloin tuntui pahalta ja miksi. Tulin surulliseksi, koska...jne.
esim.2
Kannattaa kertoa kumppanille kauniista ja hyvistä tunteista, jos niitä kerran on. Kertoa että rakastaa, väittää jne.
esim. 3 Voi sitä sitten pienemmistäkin asioista mainita, miksi ei? Tinen oppii tuntemaan ja ymmärtämään sinua paremmin niistäkin. "Olen nyt nälkäinen ja silloin minua alkaa herkästi kiukuttamaan. suunnitellaanko matkaa vasta sitten kun ollaan syöty?" jne. "Onpa hauska asia x".
Aihehan on valtavan laaja, mutta tässä nyt alkuun jotakin.
Sori, huima määrä kirjoitusvirheitä...
En kiinnittänyt huomiota niihin. Kiitos hyvästä vastauksesta. Ap.
Myös oman mielenterveyden takia on hyvä puhua tunteistaan. Etenkin jos masentaa, ahdistaa tjsp, koska jos sen kaiken vaan patoaa sisäänsä eivät seuraukset todennäköisesti ole hyvät.
Onko sulla ehkä aleksitymia? Mulla oli muutaman vuoden mt-oireiden takia sellanen, etten ymmärtänyt mihin viitataan, kun kysytään, miltä joku tuntuu. Opin hiljalleen taas puhumaan tunteistani kun löysin eri paikoista ihmisiä, jotka oli siinä tosi taitavia ja heillä oli aikaa mulle (osalla työnsä puolesta). Mulla oli myös pitkä aika, etten osannut puhua oma-aloitteisesti ihmisille melkein mitään, koska lapsena ei ollut ketään, kelle puhua. En edes tiennyt tai olin unohtanut, että on olemassa sellasta, että toisille voi kertoa jotain omia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaa tajua.
Onpa tyly vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Tunteista puhuminen ja jankkaaminen on ihan sössöä. Teot kertovat totuuden.
Molempi parempi.
Toki olen itsekin sitä mieltä että teot on kovempi juttu kuin (tyhjät) sanat. Varsinkin kun on puhe rakkauden ja välittämisen teoista tai luottamuksen osoittamisesta.
Mutta. Jos kommunikointi on alkeellista, niin silloin väärinkäsitysten vaara on todella suuri. (Vaikka itse olen jonkin sortin telepatiaakin kokenut, niin harvemmin kuitenkin...) Ja kommunikointi on silloin alkeellista, jos tunteista - niin positiivisista kuin negatiivisitakaan - ei osaa puhua.
On todella hankala seurustella jonkun tunneumpion kanssa, joka pitää kaiken sisällään. Sitten jollain ihmeellisellä tekojen koodikielellä yrittää kommunikoida. Joo en ymmärrä.
Enää en lähde seurustelemaan kenenkään kanssa, jolle puhuminen on vaikeaa. Päinvastoin. Se että osaa keskustella vaikeistakin asioista, ja tunteista, on yksi ykköskriteereistäni nykyään! Tämä sisältää myös sen, että osaa analysoida omia tunteitaan ja tietää tai haluaa selvittää mistä ne johtuvat. Ei todellakaan enää huvita arvailla kenenkään sulkeutunutta outoa käytöstä ja koittaa lypsää että mistäköhän mahtaa johtua.
Jos ilman sanoja suhteessa toisiaan todella hyvin ymmärtää, niin pistetään sirkukseen esille! No ehkä oikein pitkään yhdessä olleilla pareilla voi jo tällastakin melkein olla.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ehkä aleksitymia? Mulla oli muutaman vuoden mt-oireiden takia sellanen, etten ymmärtänyt mihin viitataan, kun kysytään, miltä joku tuntuu. Opin hiljalleen taas puhumaan tunteistani kun löysin eri paikoista ihmisiä, jotka oli siinä tosi taitavia ja heillä oli aikaa mulle (osalla työnsä puolesta). Mulla oli myös pitkä aika, etten osannut puhua oma-aloitteisesti ihmisille melkein mitään, koska lapsena ei ollut ketään, kelle puhua. En edes tiennyt tai olin unohtanut, että on olemassa sellasta, että toisille voi kertoa jotain omia asioita.
Osaan tunnistaa tunteitani ihan kohtalaisesti ja tykkään analysoida niitä mielessäni, mutta en usko että kaikki tunteeni kiinnostavat muita tai ovat joka tilanteessa tärkeitä. Joskus on vaikea vastata, kun kysytään mitä tunnen, mutta monesti silloin tunne on neutraali tai päällä on jokin muuhun asiaan liittyvä tunne, joka peittää alleen kysyttyyn asiaan liittyvän tunteen. Esimerkiksi jos olen jännittynyt ja kysytään mitä mieltä olen jostain asiasta, niin voi olla vaikea jännityksen alta analysoida mitä tunnen siitä asiasta, ja pystyn miettimään sitä vasta myöhemmin, kun jännitys on ohi. Lisäksi joskus saattaa olla vaikea tulkita kysymystä oikein, koska kysymys on liian epämääräinen, joten en tiedä mistä edes aloittaisin vastaamisen. Ap.
Alue: Aihe vapaa
Etkö tosiaa tajua.