Te sosiaaliset ja suositut sekä suhteissa kokeneet: luetteko paljon ihmissuhde- ja flirttailuoppaita?
Itse olen lukenut jostain 18-vuotiaasta lähtien flirttailu- ja ihmissuhdeoppaita, mutta olen ollut aina todella surkea löytämään seurustelukumppaneita. Mietin tässä juuri, että mitenköhän ne suositut tekevät: pärjäävätkö ilman kirjoja kauniin/komean ulkonäköndä turvin vai onnistuvatko heillä soidinmenot luonnostaan, ilman suurempaa vaivannäköä?
Kommentit (5)
En ole koskaan lukenut tuollaisia. Olen yleisesti kiinnostunut ihmisistä, ja luulen että siksi aika suuri osa ihmisistä tuntee olonsa mukavaksi seurassani, ja siksi saan helposti kavereita ja miesseuraakin. Flirttailua en tietoisesti ole koskaan harrastanut vaan miehen iskukin on aina mennyt siltä yleiseltä kaveri/ihmisenä tutustumispohjalta. Mutta ihmiset kyllä tulee kauhean helposti juttelemaan mulle aina, näytän ilmeisesti harmittomalta ja ystävälliseltä.
Te ensimmäiset kaksi kommentoijaa olette kyllä onnekkaita. Olen melkein nelikymppinen ja olen ollut muutamassa huonossa, pitkässä suhteessa, mutta käytännössä sinkkuna suurimman osan elämästäni. Minulle on todella vaikeaa tutustua ihmisiin ja myöskin kavereiden saaminen on minulle vaikeaa. Aivan nuorena, kun sain ehkö enemmän huomiota, minulle tulivat ulkona kadulla juttelemaan lähinnä m*ahanmuuttajat tai juopuneet. Ei minulle kukaan suomalainen mies selvinpäin tullut mitään ehdottelemaan.
Odottelin aina, että joku tekisi aloitteen ja lähinnä uneksin parisuhteesta illat pitkät. Ihmettelin ja ihailin aina sellaisia ihmisiä, joita onnistaa. Olin kohtalaisen, tosin persoonallisen näköinen (em itsestäänselvän ja yksiselitteisen kaunis ainakaan), hoikka ja sopusuhtainen, mutta siis jotain vikaa minussa olin/on ja pukeudun aika huomaamattomasti.
Olen aina kuvitellut, että flaksini paranee niiden oppaiden myötä, mutta eivät nekään ole juurikaan auttaneet, vaikka olen joskus toiminut melkein pilkuntarkkaan niiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Te ensimmäiset kaksi kommentoijaa olette kyllä onnekkaita. Olen melkein nelikymppinen ja olen ollut muutamassa huonossa, pitkässä suhteessa, mutta käytännössä sinkkuna suurimman osan elämästäni. Minulle on todella vaikeaa tutustua ihmisiin ja myöskin kavereiden saaminen on minulle vaikeaa. Aivan nuorena, kun sain ehkö enemmän huomiota, minulle tulivat ulkona kadulla juttelemaan lähinnä m*ahanmuuttajat tai juopuneet. Ei minulle kukaan suomalainen mies selvinpäin tullut mitään ehdottelemaan.
Odottelin aina, että joku tekisi aloitteen ja lähinnä uneksin parisuhteesta illat pitkät. Ihmettelin ja ihailin aina sellaisia ihmisiä, joita onnistaa. Olin kohtalaisen, tosin persoonallisen näköinen (em itsestäänselvän ja yksiselitteisen kaunis ainakaan), hoikka ja sopusuhtainen, mutta siis jotain vikaa minussa olin/on ja pukeudun aika huomaamattomasti.
Olen aina kuvitellut, että flaksini paranee niiden oppaiden myötä, mutta eivät nekään ole juurikaan auttaneet, vaikka olen joskus toiminut melkein pilkuntarkkaan niiden mukaan.
En tiennytkään että m*ahanmuuttajissa on joku vika. Sen sijaan sun asenteessa saattaa olla...hmm?
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ensimmäiset kaksi kommentoijaa olette kyllä onnekkaita. Olen melkein nelikymppinen ja olen ollut muutamassa huonossa, pitkässä suhteessa, mutta käytännössä sinkkuna suurimman osan elämästäni. Minulle on todella vaikeaa tutustua ihmisiin ja myöskin kavereiden saaminen on minulle vaikeaa. Aivan nuorena, kun sain ehkö enemmän huomiota, minulle tulivat ulkona kadulla juttelemaan lähinnä m*ahanmuuttajat tai juopuneet. Ei minulle kukaan suomalainen mies selvinpäin tullut mitään ehdottelemaan.
Odottelin aina, että joku tekisi aloitteen ja lähinnä uneksin parisuhteesta illat pitkät. Ihmettelin ja ihailin aina sellaisia ihmisiä, joita onnistaa. Olin kohtalaisen, tosin persoonallisen näköinen (em itsestäänselvän ja yksiselitteisen kaunis ainakaan), hoikka ja sopusuhtainen, mutta siis jotain vikaa minussa olin/on ja pukeudun aika huomaamattomasti.
Olen aina kuvitellut, että flaksini paranee niiden oppaiden myötä, mutta eivät nekään ole juurikaan auttaneet, vaikka olen joskus toiminut melkein pilkuntarkkaan niiden mukaan.
En tiennytkään että m*ahanmuuttajissa on joku vika. Sen sijaan sun asenteessa saattaa olla...hmm?
Ei välttämättä olekaan, mutta olisin toivonut suomalaista miestä kumppanikseni. Ja eivät he kovin älyköiltä vaikuttaneet muutenkaan; en ihan sen tyyppisestä suomalaisestakaan olisi kiinnostunut. Mietin aina, että onkohan minussa jotain vikaa, kun suomalaiset (mieluiten sellaiset ujot ja kiltinoloiset) eivät lähesty.
En ole ikinä lukenut yhtään ko. aihepiirin kirjaa, enkä edes ole kovin kauniskaan, mutta en ole koskaan ollut sinkkuna muutamaa viikkoa pidempään muuta kuin omasta halustani. Kai sitten olen "luonnonlahjakkuus" sillä saralla. ;) Nykyinen tapailukumppanini sanoi, että kiinnitti ensitreffeillämme huomiota silmiini, niistä kuulemma tuikkii jonkinlainen erilaisuus ja tietynlainen estottomuus (mikä on nappiin mennyt arvio).