Kauhea hyppy lukiosta yliopistoon

Onneksi voi aina tulla täältä av-palstalta kysymään neuvoa jos joku asia askarruttaa. Tällä tiedetään kaikki. Joskus jopa paremmin kuin siellä yliopistolla.

Voi, kunpa saisit käydä sen yliopiston lapsesi puolesta, niin hänen ei tarvitsisi pärjätä ilman äitiä! Nyt vaan taitaa olla niin, että yliopistossa joko pärjää tai sitten ei, ja se on ihan ihmisen omista resursseista kiinni. Äiti ei voi tenttiä lapsen puolesta. Itse pitää osata lukea.

Se auttaa kummasti, että yliopistossa opiskellaan yleensä alaa, joka itseä oikeasti kiinnostaa, kun taas lukiossa joutuu vääntämään monia aineita jotka eivät nappaa sitten yhtään.

Itselleni oli lukiossa tosi vaikeaa motivoitua useimmista aineista, eikä se kovin hyvin mennytkään kun ei siinä iässä itsekuriakaan ollut tarpeeeksi että olisin vaan pakottanut itseni lukemaan esim. kieliä jotka ei kiinnostaneet yhtään. Yliopistossa menin tietysti itseäni kiinnostavalle alalle (tietotekniikka) ja siellä ei ollut sitten mitään vaikeuksia, koska kiinnosti oikeasti oppia niistä asioista.

Et minnekään. Kohtaat sen silmästä silmään vaikka se ahdistaakin. Alkuun totut siihen, myöhemmin todennäköisesti alat nauttimaan siitä.

Vierailija kirjoitti:

Voi, kunpa saisit käydä sen yliopiston lapsesi puolesta, niin hänen ei tarvitsisi pärjätä ilman äitiä! Nyt vaan taitaa olla niin, että yliopistossa joko pärjää tai sitten ei, ja se on ihan ihmisen omista resursseista kiinni. Äiti ei voi tenttiä lapsen puolesta. Itse pitää osata lukea.

Olen käynyt :). Tuntuu vain että lukio-opetus oli vielä vaativampaa 90-luvulla. Ap