Lue keskustelun säännöt.
Jätin eilen lääkkeen ottamatta ja tämä tapahtui
04.06.2018 |
Kyseessä siis deksamfetamiini, ADHD -lääkitys. Olen tuota lääkettä jo jonkin aikaa syönyt säännöllisesti, ja elämäni on helpottunut sen myötä huomattavasti. Sellainen yleinen sekoilu on loppunut kokonaan ja olen paljon rauhallisempi ja "normaalimpi" ihminen kuin ennen lääkitystä, pystyn muodostamaan selkeitä lauseita, keskittymään enkä ole sosiaalissa tilanteissa enää se "outo lintu", jonka jutuista kukaan ei saa selkoa.
Kuitenkin, ihan mielenkiinnosta päätin jättää eilen lääkkeen ottamatta. Päivää kohden alkoi tulla todella sekava ja "känninen" olo, nauroin kaikelle typerälle ja sain jatkuvasti energiapiikkejä jolloin sekoilin jotain ihan omiani. Miehelläni meni silminnähden hermot mutta lasta lähinnä nauratti ja oli ihan "haltioissaan" tälläisestä sekopää äidistä, koska on itsekin erittäin vilkas tapaus. Nyt kun muistelen eilistä, tuntuu se lähinnä siltä että olin hirveessä humalassa, mutta ihme kyllä ei tullut kuitenkaan ahdistavia viboja missään vaiheessa, joita vähän pelkäsin etukäteen.
Nyt kuitenkin mietin asiaa seuraavasti - onko tuo sekava olotila se mun "todellinen" olotila, koska jotain hyvin tuttua ja turvallista siinä oli. Ja tämä lääkkeen aiheuttama selkeä, rauhallinen ja skarppi olotila vain ja ainoastaan harhaa? Ehkä vähän liiallista ylianalysointia, mutta tämmöinen tuli vaan mieleen. Ja tavallaan surullistahan se on.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Otathan jatkossa sen lääkkeen, joka päivä.
No otan kyllä, mutta se ei nyt ollut tämän mietiskelyni pointti. :D Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella tyhmää. Vedä viinaa viikko ja katso mitkä vieroitusoireet tulee kun lopetat juomisen. Täysin sama ilmiö. Mikäli haluat tietää miten elimistösi toimii ilman lääkettä, tulee sinun olla syömättä sitä lääkettä 2x se aika jota olet sitä syönyt.
Onhan se lääkkeetönkin olotila todellinen olotila mutta miksi kärsiä kun avun saa lääkkeistä.
Kuulovammainenkin voi olla todellisuudessa täysin kuuro ilman kuulolaitetta, mutta kuulolaitteen avulla todella kuulee.
Liikuntavammaisen voi olla todellisuudessa mahdoton liikkua ilman pyörätuolia, mutta pyörätuolin avulla todella pääsee liikkumaan.
Lääkkeet on sun kainalosauvat jotka mahdollistaa elämän joka on se (parempi) todellisuus.
Jos tarkoitat todellisella luontaista, itsellesi ominaista, ilman lääkitystä olevaa niin kai se on se juuri. Se olo mikä on ilman lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Todella tyhmää. Vedä viinaa viikko ja katso mitkä vieroitusoireet tulee kun lopetat juomisen. Täysin sama ilmiö. Mikäli haluat tietää miten elimistösi toimii ilman lääkettä, tulee sinun olla syömättä sitä lääkettä 2x se aika jota olet sitä syönyt.
No minä kyllä muistan jotenkin, millainen olotilani oli ennen ADHD -lääkitystä, ja niinkuin mainitsin, että jotain tuttua ja turvallista tuossa eilisessä oli. Toki siinä oli varmasti jonkinlaiset vieroitusoireet tms päällä, vaikka niitä pahoja viboja ei tullut.
Ja itseasiassa, ei voi verrata viinalla läträämiseen, koska jo ihan kahden päivän ryyppäys saa aikaa tärinät, harhasen olon ja pelkotilat, jota nyt ei kuitenkaan eilen ollut. Itse olet typerä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitat todellisella luontaista, itsellesi ominaista, ilman lääkitystä olevaa niin kai se on se juuri. Se olo mikä on ilman lääkkeitä.
Niin, tätä juuri tarkoitin. Tavallaan surullista kun asiaa miettii. Ja toinen mikä mietityttää, onko tämä selkeä olo se sitten, mikä valtaväestöllä on koko ajan ilman mitään lääkkeitä? Minkä minä sitten saavutan vain ja ainoastaan lääkkeen avulla. Ap
Ei se ole ap varsinaisesti sun todellinen olotila. Eli et olisi ihan tuollainen välttämättä, jos olisit syömättä lääkettä pitkiä aikoja. Lääkkeiden syönti kun tekee sen, että aivot yrittävät kompensoida lääkkeen vaikutusta, eli jos yhtäkkiä olet ottamatta lääkettä, pääsi on enemmän ylikierroksilla kuin oli ennen lääkettä.
Itse lopetin ADHD-lääkityksen 6 vuoden käytön jälkeen ja alkuun oli kyllä suorastaan maniaa lähenteleviä oloja. Muistin etten sellainen sentään koskaan ollut ollut, vaikkakin hajamielinen, impulsiivinen ja koheltava kylläkin. Muutamassa kuukaudessa se olo tasaantui vasta aika samanlaiseksi kuin aiemmin.
"Onhan se lääkkeetönkin olotila todellinen olotila mutta miksi kärsiä kun avun saa lääkkeistä."
Tuo on ihan totta, kenenkään ei edes minusta, vaikka itse olen lopettanutkin lääkkeen, tarvitse sellaiseen ryhtyä eikä kukaan ole parempi ihminen jos elää lääkkeettä. Itse vaan halusin ottaa sen haasteen, että pystynkö nyt vanhempana ja kypsempänä itse, psyykkisin keinoin, hallitsemaan villliä mieltäni, vaikken nuorempana pystynyt, ja on osoittautunut että pystyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole ap varsinaisesti sun todellinen olotila. Eli et olisi ihan tuollainen välttämättä, jos olisit syömättä lääkettä pitkiä aikoja. Lääkkeiden syönti kun tekee sen, että aivot yrittävät kompensoida lääkkeen vaikutusta, eli jos yhtäkkiä olet ottamatta lääkettä, pääsi on enemmän ylikierroksilla kuin oli ennen lääkettä.
Itse lopetin ADHD-lääkityksen 6 vuoden käytön jälkeen ja alkuun oli kyllä suorastaan maniaa lähenteleviä oloja. Muistin etten sellainen sentään koskaan ollut ollut, vaikkakin hajamielinen, impulsiivinen ja koheltava kylläkin. Muutamassa kuukaudessa se olo tasaantui vasta aika samanlaiseksi kuin aiemmin.
"Onhan se lääkkeetönkin olotila todellinen olotila mutta miksi kärsiä kun avun saa lääkkeistä."
Tuo on ihan totta, kenenkään ei edes minusta, vaikka itse olen lopettanutkin lääkkeen, tarvitse sellaiseen ryhtyä eikä kukaan ole parempi ihminen jos elää lääkkeettä. Itse vaan halusin ottaa sen haasteen, että pystynkö nyt vanhempana ja kypsempänä itse, psyykkisin keinoin, hallitsemaan villliä mieltäni, vaikken nuorempana pystynyt, ja on osoittautunut että pystyn.
Aivan, tässä oli hyvä pointti. En ehkä tosiaan ole "oikeasti" noin sekopää kuin eilen, vaikkakin jotain hyvin tuttua siinä oli. Tavallaan se oli ihan miellyttäväkin olotila, sellainen huoleton, juuri se olo millä olen selvinnyt aikaisemmin vakavistakin vastoinkäymisistä. Lääkityksen alaisena olen totisempi enkä vedä kaikkea vitsiksi. Toisaalta en ole myöskään liian herkkä ja jää vellomaan asioissa joilla ei ole sen suurempaa merkitystä elämässäni. Ennen lääkitystä mulla oli tapana vetää pultit mitä pienemmistä asioista ja kehitellä päässäni kaikennäköisiä skenaarioita ja suurennella asioita. Kuulostanpa kamalalta ihmiseltä. :D Ap
Otathan jatkossa sen lääkkeen, joka päivä.