Lapseton ja ulkopuolinen

Olen vähän yli 30-vuotias nainen ja minulla on vakava perinnöllinen sairaus jonka vuoksi lasten hankkiminen on minulle pois suljettu ajatus. Olen ollut asian kanssa täysin sinut ja kumppaninikin on, mutta viime aikoina on ollut vähän vaikeaa.

Minä ja kaverini olemme korkeasti koulutettuja ihmisiä joka varmaan on syynä siihen miksi nyt vasta yhtäkkiä vähän yli 30 vuotiaina kaikille on tullut hirveä kiire lasten hankintaan. Kaikilla ystävilläni on joko vauvaperheen arki menossa tai tulossa. Mistään muusta ei oikein puhuta enää yhteisissä tapaamisissakaan kuin raskaudesta, vauvoista ja lapsista. Olen onnellinen ystävieni puolesta enkä oikeastaan kadehdi heitä koska olen pitkään tiennyt jääväni lapsettomaksi mutta oloni on heidän seurassaan nykyään ulkopuolinen ja vähän vaivautunutkin. Tuntuu etten jaksaisi koko ajan vain hössöttää ja jaaritella heidän lapsistaan ja raskauksistaan joten olen nyt jättänyt menemättä muutamiin tapaamisiin milloin milläkin verukkeella. En suoraan sanoen tiedä mitä tehdä. Tuntuu etten saa enää yhteisestä ajastaan heidän kanssaan mitään irti mutta toisaalta surettaa jos tämä asia etäännyttää minut heistä. Mitä minun pitäisi tehdä?