Miksi aina, kun lakkaan yrittämästä/stressaamasta ja luovutan elämän suhteen, kaikki järjestyykin kuin itsestään?

Olen siis luonteeltani aikamoinen pingottaja ja ahdistuja, eikä elämäni monilta osin vastaa sitä, mitä arjeltani toivoisin. Monesti tulee sellaisia kausia, että ikäviä asioita kasautuu kasautumistaan ja mitä enemmän yritän ratkaista niitä, sitä pahemmaksi tilanne menee.

Monesti sitten päädyn lopulta niin kurjaan jamaan, että päätän luovuttaa ja "antautua" olosuhteille - usein tämä tapahtuu esimerkiksi ystävälle purkautumisen jälkeen. Ja kas vain, kun juuri sen jälkeen asiat usein alkavat loksahdella takaisin paikoilleen. Enkä tarkoita edes pelkästään parisuhde- ym. asioita joihin voi omalla työllä ja asenteella vaikuttaa, vaan jopa ovien avautumisia paikkoihin, joissa ei niitä aiemmin ollut (työmahdollisuudet, yllättävät tulot esimerkiksi). On kuin tulppa irtoaisi ja elämä alkaisi taas virrata.

Käykö muille näin? Mistähän tämä johtuu?