Huomenna näen viimeisen kerran henkilön, johon olen ollut ihastunut 3 vuotta. Miten ihmeessä selviän?

Yläaste vai lukio loppuu?

Aww kerro lisää. Minkä ikäisiä olette?

Lukio loppuu eli 18 ollaan molemmat. Olen tykännyt hänestä lukion ekasta vuodesta alkaen.

-ap

Muistan tilanteen. Lupaan, että viiden vuoden päästä sinua huvittaa ajatella, miten ihastunut olit. Ei siksi, että tyypissä olisi jotain vikaa, vaan koska ei osaa enää samaistua siihen miten se tunne oli silloin maailman suurin.

Ihastuksia tulee ja menee. Taatusti. Sinulla alkaa nyt uusi vaihe elämässä. Nauti siitä täysillä, äläkä jää johonkin saavuttamattomaan roikkumaan.

Nyt on aika kasvaa aikuiseksi...

Olen 35 ja vieläkin riudun menneessä ihastuksessa. Että älkääs tädit siinä yhtään toiselle naurako 😂

Ja joo, elämä jatkuu kyllä ihan normisti.

Jos on tosi vahvat tunteet ei ne ihan vähällä katoa. Mä kaipasin mun yläasteihastusta yli kahdenkymmenen vuoden ajan, näin hänestä usein unia. Viimeisimmässä unessa hän keroi että on eronnut ja on löytänyt uuden puolison. Nyt en enään nää hänestä unia enkä enään kaipaa.

Elämä jatkuu, mutta joku voi tehdä lähtemättömän vaikutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Elämä jatkuu, mutta joku voi tehdä lähtemättömän vaikutuksen.

Hän ainakin teki. Heti, kun näin hänet, kiinnostuin ja myöhemmin ihastuin. Pelkään etten ikinä enää ihastu keneenkään muuhun. Haluaisin seurustella, mutta jos en löydä ketään.

-ap

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä jatkuu, mutta joku voi tehdä lähtemättömän vaikutuksen.

Hän ainakin teki. Heti, kun näin hänet, kiinnostuin ja myöhemmin ihastuin. Pelkään etten ikinä enää ihastu keneenkään muuhun. Haluaisin seurustella, mutta jos en löydä ketään.

-ap

Itkin usein nuorena äidille, etten koskaan tapaa ketään. Äiti kertoi nuorena itkeneensä, ettei koskaan tapaa ketää. Vanhempani edelleen naimisissa, itse myös, tyttäret nyt 10 ja 8, heidän kyyneleitä odotellessa.

Kyllä minäkin edelleen silloin tällöin fantasioin lukion luokkakaverista, jota en ole nähnyt koulun loppumisen jälkeen. Olen 42 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä jatkuu, mutta joku voi tehdä lähtemättömän vaikutuksen.

Hän ainakin teki. Heti, kun näin hänet, kiinnostuin ja myöhemmin ihastuin. Pelkään etten ikinä enää ihastu keneenkään muuhun. Haluaisin seurustella, mutta jos en löydä ketään.

-ap

Minulla oli samanlainen lukioajan ihastus. Hetken seurustelimmekin. Nyt parinkymmenen vuoden päästä olen jo toista kertaa naimisissa ja olen ollut todella rakastunut hänenkin jälkeensä. Kuitenkin vielä silloin tällöin näen hänestä unta, jossa halaan ja kysyn onko kaikki mennyt hyvin ja onhan hän onnellinen. Ihana lämmin tunne tulee. Muutaman vuoden välein törmäämme sattumalta kaupungilla ja tervehdimme toisiamme lämpimästi. Ja siihen saa jäädäkin. Ihana muisto on hänestä ja ajattelen hellyydellä.

Et ole yhtään säälittävä, vaan tunteva ihminen.

Up

Aika hyvin tiedän tunteen. Aloittaessani lukion ihastuin melkein heti yhteen kakkosluokkalaiseen opiskelijaan. Ja siitä huomasi aika äkkiä, että ihastus oli molemminpuolinen. Oltiin useammalla samalla kurssilla ja koko ajan semmosta katsekontaktia, ryhmätehtävissä "vahingossa" toisen käden hipaisua ym. pientä. Joka päivä vaan halusin nähdä edes vilauksen hänestä ja yleensä hän katsoi takaisin ja hymyili. Kun hän sitten kirjoitti ylioppilaaksi, tuntui mun maailma romahtavan. Toivoin niin siinä kevätkauden aikana saavani suuni auki, mutta ei. Ja täytyy myöntää, että kun oma abivuosi alkoi, jotenkin ruokalassa ja muuallakin alkuun välillä etsin katseellani häntä väkijoukosta. Nuoruuden ihastukset on pirun voimakkaita.

Kuulostaa tosi laihalta lohdulta, mutta kyllä se suruntunne ja kaipaus menee vielä ohi. Sitä tuntee mahdollisesti tosi pitkäänkin, mutta pikkuhiljaa sitä alkaa huomata muitakin kiinnostavia ihmisiä. Mulla tuosta ajasta tuli just nyt keväällä 10 vuotta ja siihen kymmeneen vuoteen mahtuu kaksi vähän lyhyempää, mutta ihanaa seurustelusuhdetta, joita on nyt myöhemmin seurannut tämä nykyinen, vahvan rakkauden täyttämä avoliitto.:)

Se oli sitten siinä

-ap

Vierailija kirjoitti:

Itkettää jo valmiiksi. Ja kyllä, hän tietää tunteistani, mutta en saa vastakaikua. Mitään ei ole tehtävissä.

Sä ihastuit vaan siksi että kohde on turvallinen ja saavuttamaton. Paino sanalla turvallinen. Silkkaa todellisuuspakoa, olet ihastunut omassa päässäsi  luomaan kuvitelmaan tuosta ihmisestä.

Eilen oli jossain nettimediassa aiheesta artikkelikin, harmi kun en enää muista missä.

Tiedän tunteen. Itse valmistuin viime vuonna ja lukioaikaista ihastusta en ole nähnyt sen jälkeen. Nyt olen parisuhteessa toisen kanssa ja naurattaa ajatus siitä, että ajattelin jonkun toisen olevan se ainoa oikea minulle ja luulin olevani kykenemätön rakastumaan kehenkään muuhun. Tsemppiä, muutaman kuukauden se sattuu.