Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tein aloituksen jossa kysyin voisitteko kuvitella seurustelevanne kehitysvammaisen ihmisen kanssa
01.06.2018 |
Aloitus poistettiin kahdesti. Onko kehitysvammaisuus siis tabu? Vai yritetäänkö se häivyttää tästä yhteiskunnasta? Kysyin myös voisitko ajatella seurustelevasi vammautuneen, loukkaantyneen tai masentuneen henkilön kanssa, vai pitääkö kunppanin olla kaikinpuolin moitteeton, täydellinen ja viimeisen päälle? En näe tässä siis mitään syytä aloituksen poistoon. Kaikki ihmiset eivät voi olla viimeisen päälle täydellisiä vaan vikoja voia olla, jollain vaikka anoreksia ja toinen on ylipainoinen. Täydellinen ihmine on utopinen harha. Kehitysvamma, vammaisuus, masennus jne, ei saa olla suomessa tabu aihe eikä ne katoa lakaisemalla matonalle. Ne on hyväksyttävä tai on rasisti. Rasismi ei liity rotuihin vaan erillaosuudesta johtuvaan syrjintää. Ketä tahansa voidaan syrjiä ulkonäkönsä tai ominaisuuksiensa takia ja se on rasismia.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Tälläkin hetkellä haluaisin erityisesti seksuaalisen suhteen erittäin vaikeasti kehitysvammaisen miehen kanssa. Tuntuu vain, että se on tehty yhteiskunnan toimesta täysin mahdottomaksi, sillä erittäin vaikeasti kehitysvammaisiin henkilöihin tutustuminen on todella hankalaa :(
Se ei olekaan ihan selvä juttu, antaako kehitysvammainen todellisen suostumuksensa seksiin ja sen mahdollisiin seurauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Tälläkin hetkellä haluaisin erityisesti seksuaalisen suhteen erittäin vaikeasti kehitysvammaisen miehen kanssa. Tuntuu vain, että se on tehty yhteiskunnan toimesta täysin mahdottomaksi, sillä erittäin vaikeasti kehitysvammaisiin henkilöihin tutustuminen on todella hankalaa :(
EI yhteiskunnalla ole mitään tekemistä sun ja tutustumisen välissä,emme elä missään diktatuurissa tai että olisi kiellettyä. Senkun etsit!
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu. Jos kyseessä olisi jotenkin henkisesti vajavainen niin en haluasi tuntea seurustelevani lapsen kanssa. Varmaan loputkin rajaisin pois koska mieshän on automaattisesti hyväksikäyttävä sika, jos seurustelee millään tavallaa rajoittuneen kanssa. En halua sitä leimaa.
Varmaan juridisiakin riskejä olisi, ei pelkkä leiman saamisen riski.
Vierailija kirjoitti:
Selvä älyllinen kehitysvamma - en ryhtyisi suhteeseen tai perustaisi perhettä tms. Tarkoittaisi lähinnä lapseen sekaantumista ja parisuhteen tilalla huoltosuhdetta. Joku oppimishäiriö, lukihäiriö tms toki voisi olla eri asia, luulisin kuitenkin senkin olevan aika iso este, koska itse olen pitkälle kouluttautunut, lukemisesta, tieteistä ym. kiinnostunut ja pidän näitä asioita myös kumppanissa tärkeinä ja haluan niistä pystyä tasavertaisesti keskustelemaan ja jakamaan omia työhön ja mielenkiinnon kohteisiin liittyviä asioita.
Ruumiillinen kehitysvamma (vaikkapa joku raajan kehityshäiriö tms.) ei välttämättä olisi este mutta voisi toki vaikeuttaa suhteen solmimista (esim. jos luonnossa liikkuminen, fyysiset harrastukset, matkailu ym. tärkeää yhteistä tekemistä suhteessa). Tällaiset rajoitteet voi toki estää tutustumista mutta toisaalta, jos ihmiseen on tutustunut jo muuten (vaikka töoissä tai tuttavapiirissä)ja yhteys on löytynyt, sitten on varmaan avoimempi etsimään muita toimintatapoja ja keinoja olla yhdessä rajoitteista huolimatta. Sama koskee tietysti sitä, jos oma puoliso sairastuisi tai vammautuisi.
Muuten samaa mieltä, mutta miten ihmeessä et ole törmännyt koulutettuihin lukihäiriöisiin?! Toki ei monet tätä varmaan hirveästi ympäriinsä huutele, mutta kai sinä nyt sen sentään tiedät ettei lukihäiriöllä ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa?
nimim lukihäiriöinen DI, joka rakastaa lukemista
En muuten todellakaan ole mikään uniikki lumihiutale. Toki suurin osa minun tuttavistani on tekniikan puolella, joten muilla aloilla en osaa arvata kuinka paljon lukihäiriöisiä kouluttautuu pitkälle, mutta olen joskus törmännyt lukihäiriöiseen kielten opettajaan ja lakimieheen niin veikkaisin että kyllä meitä löytyy ihan kaikilta aloilta (eikä vaan tekniikan).
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Tälläkin hetkellä haluaisin erityisesti seksuaalisen suhteen erittäin vaikeasti kehitysvammaisen miehen kanssa. Tuntuu vain, että se on tehty yhteiskunnan toimesta täysin mahdottomaksi, sillä erittäin vaikeasti kehitysvammaisiin henkilöihin tutustuminen on todella hankalaa :(
Onneksi koneinsinööreihin voi tutustua jokainen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yritän ajatusleikkinä kuvitella mielessäni komeamman miehen kuin mitä koskaan olen nähnyt.... ja sitten selviäisi, että kyseinen järisyttävän komea mies onkin älyllisesti kehitysvammainen.
Yksinkertaisesti, en voisi olla ajattelematta sitä jonkin sortin hyväksikäyttönä, jos pariskunnan osapuolien välillä on tarpeeksi suuri ero älyllisessä kapasiteetissa. Se tuntuisi minusta väärältä, vaikka mies olisi kuinka innoissaan minusta.
En kehitysvammaisen kanssa koska on lapsen tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvä älyllinen kehitysvamma - en ryhtyisi suhteeseen tai perustaisi perhettä tms. Tarkoittaisi lähinnä lapseen sekaantumista ja parisuhteen tilalla huoltosuhdetta. Joku oppimishäiriö, lukihäiriö tms toki voisi olla eri asia, luulisin kuitenkin senkin olevan aika iso este, koska itse olen pitkälle kouluttautunut, lukemisesta, tieteistä ym. kiinnostunut ja pidän näitä asioita myös kumppanissa tärkeinä ja haluan niistä pystyä tasavertaisesti keskustelemaan ja jakamaan omia työhön ja mielenkiinnon kohteisiin liittyviä asioita.
Ruumiillinen kehitysvamma (vaikkapa joku raajan kehityshäiriö tms.) ei välttämättä olisi este mutta voisi toki vaikeuttaa suhteen solmimista (esim. jos luonnossa liikkuminen, fyysiset harrastukset, matkailu ym. tärkeää yhteistä tekemistä suhteessa). Tällaiset rajoitteet voi toki estää tutustumista mutta toisaalta, jos ihmiseen on tutustunut jo muuten (vaikka töoissä tai tuttavapiirissä)ja yhteys on löytynyt, sitten on varmaan avoimempi etsimään muita toimintatapoja ja keinoja olla yhdessä rajoitteista huolimatta. Sama koskee tietysti sitä, jos oma puoliso sairastuisi tai vammautuisi.
Pelkkä oppimisen vaikeus, kuten lukihäiriö, tai esim. adhd ei laske ihmisen älykkyyttä.
Omalla puolisollani on lukihäiriö+adhd, kirjoittaa ihan harakanvarpailla ja kielioppivirheitä piisaa, mutta ajatus toimii ja osaa olla mielikuvituksellinen. Koulutukseltaan nuorisonohjaaja ja sosionomi. Kyllä hänen kanssa voi puhua yhteiskunnallisista asioista, ottaa kantaa politiikkaan ja uskontoihin, keskustella yhdessä harrastuksistamme, jotka ovat meillä erilaisia: minulla valokuvaus, maalaaminen, piirtäminen käsin kuin tietokoneella sekä tietotekniset asiat, kun taas puoliso puhuu urheiluharrastuksestaan, musiikkiharrastuksestaan, shakin pelaamisesta, roolipelaamisesta ja videopelaamisesta, jonka kautta tuo englantikin on karttunut, ja meitä molempia yhdistää kirppistely, ollaan suomalaisen, vanhan designin ystäviä. Kehitysvammaisen tai heikkolahjaisen kanssa tällaisten kiinnostuksen kohteiden tai harrastusten, kuten sen shakin tai valokuvaamisen, voi olla haastavaa, sillä niissä pitää ymmärtää jonkin verran logiikkaa jotta asiat avautuisi. Niissä kun ei asiat ihan konkreettisia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä älyllinen kehitysvamma - en ryhtyisi suhteeseen tai perustaisi perhettä tms. Tarkoittaisi lähinnä lapseen sekaantumista ja parisuhteen tilalla huoltosuhdetta. Joku oppimishäiriö, lukihäiriö tms toki voisi olla eri asia, luulisin kuitenkin senkin olevan aika iso este, koska itse olen pitkälle kouluttautunut, lukemisesta, tieteistä ym. kiinnostunut ja pidän näitä asioita myös kumppanissa tärkeinä ja haluan niistä pystyä tasavertaisesti keskustelemaan ja jakamaan omia työhön ja mielenkiinnon kohteisiin liittyviä asioita.
Ruumiillinen kehitysvamma (vaikkapa joku raajan kehityshäiriö tms.) ei välttämättä olisi este mutta voisi toki vaikeuttaa suhteen solmimista (esim. jos luonnossa liikkuminen, fyysiset harrastukset, matkailu ym. tärkeää yhteistä tekemistä suhteessa). Tällaiset rajoitteet voi toki estää tutustumista mutta toisaalta, jos ihmiseen on tutustunut jo muuten (vaikka töoissä tai tuttavapiirissä)ja yhteys on löytynyt, sitten on varmaan avoimempi etsimään muita toimintatapoja ja keinoja olla yhdessä rajoitteista huolimatta. Sama koskee tietysti sitä, jos oma puoliso sairastuisi tai vammautuisi.
Pelkkä oppimisen vaikeus, kuten lukihäiriö, tai esim. adhd ei laske ihmisen älykkyyttä.
Omalla puolisollani on lukihäiriö+adhd, kirjoittaa ihan harakanvarpailla ja kielioppivirheitä piisaa, mutta ajatus toimii ja osaa olla mielikuvituksellinen. Koulutukseltaan nuorisonohjaaja ja sosionomi. Kyllä hänen kanssa voi puhua yhteiskunnallisista asioista, ottaa kantaa politiikkaan ja uskontoihin, keskustella yhdessä harrastuksistamme, jotka ovat meillä erilaisia: minulla valokuvaus, maalaaminen, piirtäminen käsin kuin tietokoneella sekä tietotekniset asiat, kun taas puoliso puhuu urheiluharrastuksestaan, musiikkiharrastuksestaan, shakin pelaamisesta, roolipelaamisesta ja videopelaamisesta, jonka kautta tuo englantikin on karttunut, ja meitä molempia yhdistää kirppistely, ollaan suomalaisen, vanhan designin ystäviä. Kehitysvammaisen tai heikkolahjaisen kanssa tällaisten kiinnostuksen kohteiden tai harrastusten, kuten sen shakin tai valokuvaamisen, voi olla haastavaa, sillä niissä pitää ymmärtää jonkin verran logiikkaa jotta asiat avautuisi. Niissä kun ei asiat ihan konkreettisia ole.
Ei ole ruumiillista kehitysvammaa jolla Ilmeisesti tarkoitat fyysistä. Lukihäiriö ei ole kehitysvammaa. Kehitysvamma on aina älyllinen vamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä älyllinen kehitysvamma - en ryhtyisi suhteeseen tai perustaisi perhettä tms. Tarkoittaisi lähinnä lapseen sekaantumista ja parisuhteen tilalla huoltosuhdetta. Joku oppimishäiriö, lukihäiriö tms toki voisi olla eri asia, luulisin kuitenkin senkin olevan aika iso este, koska itse olen pitkälle kouluttautunut, lukemisesta, tieteistä ym. kiinnostunut ja pidän näitä asioita myös kumppanissa tärkeinä ja haluan niistä pystyä tasavertaisesti keskustelemaan ja jakamaan omia työhön ja mielenkiinnon kohteisiin liittyviä asioita.
Ruumiillinen kehitysvamma (vaikkapa joku raajan kehityshäiriö tms.) ei välttämättä olisi este mutta voisi toki vaikeuttaa suhteen solmimista (esim. jos luonnossa liikkuminen, fyysiset harrastukset, matkailu ym. tärkeää yhteistä tekemistä suhteessa). Tällaiset rajoitteet voi toki estää tutustumista mutta toisaalta, jos ihmiseen on tutustunut jo muuten (vaikka töoissä tai tuttavapiirissä)ja yhteys on löytynyt, sitten on varmaan avoimempi etsimään muita toimintatapoja ja keinoja olla yhdessä rajoitteista huolimatta. Sama koskee tietysti sitä, jos oma puoliso sairastuisi tai vammautuisi.
Pelkkä oppimisen vaikeus, kuten lukihäiriö, tai esim. adhd ei laske ihmisen älykkyyttä.
Omalla puolisollani on lukihäiriö+adhd, kirjoittaa ihan harakanvarpailla ja kielioppivirheitä piisaa, mutta ajatus toimii ja osaa olla mielikuvituksellinen. Koulutukseltaan nuorisonohjaaja ja sosionomi. Kyllä hänen kanssa voi puhua yhteiskunnallisista asioista, ottaa kantaa politiikkaan ja uskontoihin, keskustella yhdessä harrastuksistamme, jotka ovat meillä erilaisia: minulla valokuvaus, maalaaminen, piirtäminen käsin kuin tietokoneella sekä tietotekniset asiat, kun taas puoliso puhuu urheiluharrastuksestaan, musiikkiharrastuksestaan, shakin pelaamisesta, roolipelaamisesta ja videopelaamisesta, jonka kautta tuo englantikin on karttunut, ja meitä molempia yhdistää kirppistely, ollaan suomalaisen, vanhan designin ystäviä. Kehitysvammaisen tai heikkolahjaisen kanssa tällaisten kiinnostuksen kohteiden tai harrastusten, kuten sen shakin tai valokuvaamisen, voi olla haastavaa, sillä niissä pitää ymmärtää jonkin verran logiikkaa jotta asiat avautuisi. Niissä kun ei asiat ihan konkreettisia ole.
Ei ole ruumiillista kehitysvammaa jolla Ilmeisesti tarkoitat fyysistä. Lukihäiriö ei ole kehitysvammaa. Kehitysvamma on aina älyllinen vamma.
Mä en missään vaiheessa ole puhunut 'ruumiillisesta kehitysvammasta' koska sellaista ei ole. Se oli lainaamani kommentoijan maininta. Fyysinen vamma on oikea nimitys kun puhutaan pyörätuolia/kävekykeppejä käyttävästä ihmisestä. Enkä missään vaiheessa ole väittänyt oppimisvaikeutta yms. kehitysvammaksi, vaan kumosin sen että oppimisvaikeuksisen kanssa ei voi keskustella vakavammin/syvällisemmin.
Alue: Aihe vapaa
Tuli mieleen romaani aiheesta, eli Colleen McCulloughin Tim.