Lue keskustelun säännöt.
Miten luovun haaveista kumppanin löytämisestä?
30.05.2018 |
Kun totuus on se että ei ketään tule ikinä olemaan.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Kun totuus on se että ei ketään tule ikinä olemaan.
Uteliaisuudesta; mistä sinä tällaisen totuuden uskot ja/tai tiedät pitävän paikkansa? - Itse olen ollut koko ikäni sinkku (ikää 30+ vuotta) mutta silti uskon tai ainkin toivon, että vielä jonain päivänä kohtaan ja löydän sen oman toisen puoliskoni. Varmasti olen kohdannut enempi ja vähempi potenttiaalisia mutta jostain syystä ei ole "kolahtanut" joko minulla tai sitten hänellä; jotta parisuhde olisi mahdollinen niin kuitenkin molemmilla tulisi olla tunne, että haluaa olla ja elää toisen kanssa. Mieluummin minä ainakin olen yksin kuin väkisin kenenekään kanssa. Täydellistä ja virheetöntä en hae tai toivo, enhän ole itsekään. Mutta onneksi täydellsien ja kelvottoman väliin mahtuu varsin monta vaihtoehtoa; ehkä piankin löydän tai löydämme sen oman puoliskomme ja elämänkumppanimme. Mutta ennen sitä, ainakin minä yritän keskittyä niiden asioiden ja puuhien tekemiseen, joille parhaiten voin itse tehdä jotain. - Toivoen erottavani ne niistä, joille en niinkään voi, oikeastaan mitään. Aina näiden erottaminen ei ole ainakaan itselleni helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei tämä ketju kelvannut:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3183483/kuinka-paasta-eroon-laheisyyden…
Siellä oli asiallinen vastaus mm. KirkkoSiskolta ja muutamalta muultakin.
Mutta kun nyt kerran halusit ihan samasta asiasta aloittaa jälleen kerran uuden ketjun, niin vastaan omalta osaltani, että kiinnostumalla muista asioista. Etsi joku asia, mistä innostut, on se sitten harrastus, ideologia, työ, opinnot tai mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun totuus on se että ei ketään tule ikinä olemaan.
Uteliaisuudesta; mistä sinä tällaisen totuuden uskot ja/tai tiedät pitävän paikkansa? - Itse olen ollut koko ikäni sinkku (ikää 30+ vuotta) mutta silti uskon tai ainkin toivon, että vielä jonain päivänä kohtaan ja löydän sen oman toisen puoliskoni. Varmasti olen kohdannut enempi ja vähempi potenttiaalisia mutta jostain syystä ei ole "kolahtanut" joko minulla tai sitten hänellä; jotta parisuhde olisi mahdollinen niin kuitenkin molemmilla tulisi olla tunne, että haluaa olla ja elää toisen kanssa. Mieluummin minä ainakin olen yksin kuin väkisin kenenekään kanssa. Täydellistä ja virheetöntä en hae tai toivo, enhän ole itsekään. Mutta onneksi täydellsien ja kelvottoman väliin mahtuu varsin monta vaihtoehtoa; ehkä piankin löydän tai löydämme sen oman puoliskomme ja elämänkumppanimme. Mutta ennen sitä, ainakin minä yritän keskittyä niiden asioiden ja puuhien tekemiseen, joille parhaiten voin itse tehdä jotain. - Toivoen erottavani ne niistä, joille en niinkään voi, oikeastaan mitään. Aina näiden erottaminen ei ole ainakaan itselleni helppoa.
No joskus sen vain tietää. Olen sosiaalisesti täysi nolla tylsimys ja tunnen kaikkien kanssa pelkkää vierautta.
Sama ongelma on nykyisin varsin monella - itsellä vielä liki kaikki muutkin asiat huonosti, mikä vain lisää toivottomuutta.
Kulttuurissamme ei vain yksinäisellä vanhenevalla sinkulla tahdo olla mitään arvoa tai tehtävää, valitettavasti.
Tarvittaisiin joku ihmepilleri, jolla sai tällaiset biologisetkin tarpeet pois ihmisestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun totuus on se että ei ketään tule ikinä olemaan.
Uteliaisuudesta; mistä sinä tällaisen totuuden uskot ja/tai tiedät pitävän paikkansa? - Itse olen ollut koko ikäni sinkku (ikää 30+ vuotta) mutta silti uskon tai ainkin toivon, että vielä jonain päivänä kohtaan ja löydän sen oman toisen puoliskoni. Varmasti olen kohdannut enempi ja vähempi potenttiaalisia mutta jostain syystä ei ole "kolahtanut" joko minulla tai sitten hänellä; jotta parisuhde olisi mahdollinen niin kuitenkin molemmilla tulisi olla tunne, että haluaa olla ja elää toisen kanssa. Mieluummin minä ainakin olen yksin kuin väkisin kenenekään kanssa. Täydellistä ja virheetöntä en hae tai toivo, enhän ole itsekään. Mutta onneksi täydellsien ja kelvottoman väliin mahtuu varsin monta vaihtoehtoa; ehkä piankin löydän tai löydämme sen oman puoliskomme ja elämänkumppanimme. Mutta ennen sitä, ainakin minä yritän keskittyä niiden asioiden ja puuhien tekemiseen, joille parhaiten voin itse tehdä jotain. - Toivoen erottavani ne niistä, joille en niinkään voi, oikeastaan mitään. Aina näiden erottaminen ei ole ainakaan itselleni helppoa.
Entä kun oletkin yhtäkkiä 40 - ja naama ja hedelmällisyys on mennytta? Mietipä sitä.
Keskityt täysillä muihin asioihin elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskityt täysillä muihin asioihin elämässäsi.
Mihin muihin???
Jokaiselle on joku. Ongelma on vain, miten hänet löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvittaisiin joku ihmepilleri, jolla sai tällaiset biologisetkin tarpeet pois ihmisestä...
Niinpä. Mielialalääkkeet jo voi auttaa seksihalujen suhteen mutta nää henkisen puolen kaipuut läheisyydestä ei poistu silti.
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle on joku. Ongelma on vain, miten hänet löytää.
Haluatko esittää jonkun selityksen sille että miksi aika monetkin ihmiset kumminkin jäävät yksin tahtomattaan?
Olen tuskaillut saman tunteen kanssa. Olen naamastani todella ruma 46v ikisinkkumies. Karua ja surullista.