Lue keskustelun säännöt.
Suhde eron jälkeen, miten kävi, löytyikö elämän rakkaus vai jotain muuta?
30.05.2018 |
Mulla nyt eka suhde eron jälkeen, ja ollaan aivan rakastuneita. Kummallakin teini-ikäiset lapset. Vähän jännittää mitä tästä tulee :)
Kommentit (16)
Löytyi elämän rakkaus. Onnellisina yhdessä nyt 13 vuotta, ensimmäisen liittoni lapsi aikuistumassa, yhteistä ei ole. Hyvin kävi myös aviomies 1:lle, ja ollaan hyvissä väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan edes harkitsisi ottavani uutta miestä riesaksi, jos entisestä joskus eroon pääsen.
Ei uutta suhdetta. Lapset on kohta täysi-ikäisiä ja odotan sitä kuin kuuta nousevaa että saan taas asua yksin 👌
Vierailija kirjoitti:
Mulla nyt eka suhde eron jälkeen, ja ollaan aivan rakastuneita. Kummallakin teini-ikäiset lapset. Vähän jännittää mitä tästä tulee :)
Onnittelut! Voi olla, että ihan hyvin käy. Kriittisintä tuossa on se, miten kohtelette lapsianne, tasapuolisesti vai oikeudenmukaisesti. Mikäli lasten kasvatukseen liittyvissä asioissa on eroa, isoja ongelmia on odotettavissa viimeistään siinä vaiheesa, un muutatte yhteen.
Mikäli pystytrte elämään eri osoitteissa aina siihen asti, kun kaikki lapset ovat omillaan, niin sitten onnistumisen mahdollisuudet parisuhteelle ovat parhaat.
No ei, olisi pitänyt uskoa ensimmäisellä kerralla, meni vaan hullummaksi. Mutta nyt on hyvä viidettä vuotta sinkkuna. En tajua mitä naiset siinä oikein pelkäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin tosi rakastunut, tai luulin että oltiin kumpikin, kun eron jälkeen onni osui kohdalle. Puoli vuotta meni hienosti, kunnes tajusin, että mies ei ollutkaan uskollinen.
Erosin elämäni rakkaudesta 4 vuotta sitten, siitä ei vaan tullut mitään. Sen jälkeen olen seurustellut 2 x puolen vuoden ajan, joista toinen kolahti aika kovastikin, mutta meillä oli liian erilaiset elämäntilanteet (hän halusi lapsia). Toinen oli lähinnä mukava tyyppi jonka kanssa oli kiva viettää aikaa, mutta hän ihastui aika kovasti ja tiesin että en voi vastata niihin tunteisiin, joten lopetin sen.
Nyt olen jälleen puoli vuotta seurustellut miehen kanssa, jota kohtaan ei myöskään ole mitään rakkauden tunteita, mutta olen sen asian kanssa ihan sujut. Meillä on mukavaa yhdessä ja ollaan aika samanlaisia eikä minua haittaa jos en koskaan häneen rakastukaan. Vähän kuin hyvä ystävä, jonka kanssa on hyvää seksiä, emmekä tapaile muita "ystäviä". Kestää sen ajan mitä kestää, ja ihmisenä pidän kyllä kovasti.
Mutta en usko että enää koskaan voin rakastua yhtä lujaa kuin siihen aiempaan exääni. Ja sekin asia on ihan ok, enkä ole mitenkään surullinen erosta. Sen piti mennä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään käynyt niin, että ensin ollaan tosi rakastuneita, ja sitten huomaakin että eipä tää niin edellistä suhdetta kummoisempaa olekaan?
Ei mitään ihmeellisen roihahtavia tunteita, mutta heti tuntui, että tuossa on mukava hyvä mies. Pikku hiljaa hänestä on tullut läheinen rakas ihminen, jonka olemassaolosta ja läheisyydestä ole onnellinen. Emme asu yhdessä, tapaamme vain viikonloppuisin ja joskus viikolla, siksi ei ole tarvinnut riidellä. Usko tämän kestävän kauan. Lapsia ei enää tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan edes harkitsisi ottavani uutta miestä riesaksi, jos entisestä joskus eroon pääsen.
"Pääset eroon"? Kuulostaapas avoimelta ja rakkauden täyteiseltä suhteelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei uutta suhdetta. Lapset on kohta täysi-ikäisiä ja odotan sitä kuin kuuta nousevaa että saan taas asua yksin 👌
Miksi?
Onko kellään käynyt niin että luullut uuden olevan elämän rakkaus ja sitten karahtanutkin kíville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uutta suhdetta. Lapset on kohta täysi-ikäisiä ja odotan sitä kuin kuuta nousevaa että saan taas asua yksin 👌
Miksi?
No mitäpä luulisit. Kun passattavista lapsista pääsee vihdoin eroon, pitäisikö ottaa uusi passattava tilalle? Parisuhde on muutenkin aina kompromisseja, ei silloin ole itsensä herra/rouva. Aina pitää ottaa toinen huomioon tavalla tai toisella. Ihanaa muutaman kymmenen vuoden kotiorjuuden jälkeen ajatella vain itseään ja elää kuin ellun kana. Halvemmaksikin tulee.
Eron jälkeen 3v yksin lasten kanssa. En päätynytkään yhteen suuren rakkauteni kanssa mutta löysin hyvän miehen tilalle. 22v yhdessä.
Suuri rakkauteni pitää edelleenkin yhteyttä
Onnea uudelle suhteelle! Minä seurustelin avioeroni jälkeen muutaman kuukauden, mutta suhde päättyi siihen, että uusi kumppani kuoli. Sen jälkeen olen nauttinut sinkkuelämästä, ja sehän on todella mukavaa!