Parisuhteesi pahin ongelma/pahimmat ongelmat?

Mies pitää minua itsestäänselvyytenä, pihtaa seksiä, saa joskus huutokohtauksia ihan ihme asioista. Enkä oikein tahdo luottaa häneen, siinäpä ne mun osalta.

Kaipaamme seksiltä ihan eri asioita, ja meistä vain minä olen valmis toteuttamaan toisen osapuolen toiveita. Se on johtanut siihen, että minä en saa seksielämästämme mitään irti. Se on sääli, koska olen äärimmäisen seksuaalinen ihminen, ja nyt sitten seksielämämme alkaa hiljalleen kuolla. Ne asiat, joita toivoisin, eivät ole laittomia, eivät työläitä, eivät ällöttäviä eivätkä satuta kumpaakaan.

Miehen satunnaiset huumesekoilut ja kiinnostus muita naisia kohtaan. Mun mustasukkaisuus ja huono itsetunto.

Tyttöystäväni ei usko, että rakastan ja pidän hänestä aidosti. Hän luulee ettei riitä minulle.

"Mulla tyttö on, kuinka häntä rakastankaan. Niin helposti pelkään etten palaisikaan mä häntä rakastamaan, vaan yksi jää hän." Siinäpä se ongelma...

-Valehteleminen/epärehellisyys

-Pettäminen

-Laiskuus

-Nalkuttaminen

-Loisiminen

jne...

Miehen puhumattomuus,ei panosta lainkaan suhteeseen

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ei usko, että rakastan ja pidän hänestä aidosti. Hän luulee ettei riitä minulle.

Mä oon tämmönen tyttöystävä. Koska: Mies on hurjan komea ja kelpaisi kenelle vain, tuntuu että mikään mitä teen ei riitä hänelle - en saa kiitosta eikä mies sano koskaan mitään kaunista saati kehu. AINAKIN kerran on pettänyt, annoin anteeksi, mutta riittämättömyyden tunne jäi, voi olla että pettämisepisodi kuitenkin erottaa meidän vielä. Kun sanon että koen riittämättömyyttä, ei hän siihen kommentoi, ei ota syliin ja sano että riität juuri noin.

Mies ei anna tarpeeksi läheisyyttä eikä oikeastaan ikinä sano rakastavansa ensin tms. Seksiä voisi olla hieman useammin esim 4-5 krt viikossa, nyt n. Kerran tai kaksi viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen puhumattomuus,ei panosta lainkaan suhteeseen

Meillä sama + että tarvitsee aivan liikaa omia menoja ja omaa aikaa.

Miehen kiinnostus muita naisia kohtaan, ei koskaan kehu, huono käytös ajoittain minua kohtaan. Molemmat sitten ollaan seksin puutteessa, koska nalkutan asioista (sellaisista joissa hän itse sekoillut ja luonut suhteeseen epäluottamusta)  ja mies ei tietenkään halua nalkuttavaa muijaa.

Meidän molempien ylipaino. Miehellä merkittävä, minulla sairaalloinen. (Asian hoito on työn alla.) Molempien seksihalut ovat poissa. Vaikka satunnaisesti haluttaisi, emme voi fyysisesti panna kunnolla. Kesällä on niin tukalaa, ettei voi olla lähekkäin. Minulla on jatkuvasti huono omatunto ruokavaliostamme ja passiivisuudestani, että olen ahdistunut, itkuinen ja pahalla tuulella -> tiuskin miehelleni ja sitten morkkaan itseäni. Raskaaksi en voi tulla, koska hormonit ovat massiivisen ylipainon takia aivan sekaisin. Olemme väsyneitä, koska unenlaatu on aivan surkea ja unentarve lähes 12h vuorokaudessa. Tunnen itseni vastenmieliseksi ja itsetuntoni ulkonäköni suhteen on aivan murskana; en näe mitään syytä meikata tai edes nyppiä kulmakarvoja, koska olisin silti edelleen tällainen. En halua näyttäytyä julkisesti mieheni kanssa, koska olemme niin koomisen näköinen pari ja olen pari kertaa kuullut joidenkin naisten toteavan, että mieheni voisi saada paremmankin. 

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta en jaksa. Ainoa hyvä asia tässä on, että suht. pienellä vaivalla asian voi korjata.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei anna tarpeeksi läheisyyttä eikä oikeastaan ikinä sano rakastavansa ensin tms. Seksiä voisi olla hieman useammin esim 4-5 krt viikossa, nyt n. Kerran tai kaksi viikossa.

Tutulta kuulostaa....mäkin tahtoisin seksiä noin usein, vaikka joka päivä, tuntisin olevani haluttu. Mutta miespä se haluaa vain 1-2 x/kk, yleensä krapulassa....Todella mieltä ylentävää kyllä....

Hirveesti "Miehet on sikoja" -vastauksia!

Se, että suhde ei välttämättä tule kestämään tulevaisuudessa. Olemme muilta arvoiltamme ja jopa koulutukseltamme samanlaisia, mutta mies haluaa "joskus sitten tulevaisuudessa" hankkia 3-4 lasta, kun taas itselleni lapsettomuus on aivan ehdoton must. Lapset ovat varmaan vaikein asia tehdä kompromisseja, eikä mikään "no jos tehdään 2" todellakaan toimi. Meillä menee lähes kymmenen vuotta vielä ennen kuin lasten teko luultavasti ajankohtaistuisi, mutta toistaiseksi nautin miehen seurasta ja rakkaudesta niin, etten halua lähteä ihan vain sen takia, että tämä ei ole ikuista. Ehkä sitten, kun oman asunnon katselu ym. alkaa käydä ajankohtaiseksi.

1. Täydellinen kunnon mies, luotettava. Mutta täysin kyvytön läheisyyteen. Epäilin häntä homoksi moneen otteeseen, kun ei tuntunut haluavan minua.

2. Epäluotettava valehteleva päihderiippuvainen renttu, joka käytti rahani. Mutta suuteli taivaallisesti ja sai mut tuntemaan itseni halutuksi naiseksi.

Näitä kahta tässä muistelen, milloinkahan tielleni osuisi kunnollinen mies joka osaisi pussata... 😭

Seksielämä. Mies katselee mielummin pornoa ja tyydyttää itseään kuin on minun kanssani. Seksiä saan kovalla vonkaamisella 1-2 kertaa kuukaudessa se on silloinkin epätyydyttävää, nopeaa säheltämistä, jonka aikana en ehdi edes kostua kunnolla. Eikä kyse ole mistään fetissistä, josta ei kerro minulle. Me olemme 25 ja 26v, en todellakaan ole valmis tukahduttamaan seksuaalisuuttani tässä vaiheessa elämää. En yhtään ihmettele, että ihmiset pettää. 

Minun liiallinen miellyttämishaluni ja se, että toinen ottaa itsestäänselvyytenä ja passuuttaa. Aika pahaan kierteeseen ollaan näillä jouduttu. Minä en osaa sanoa mihinkään ei, en osaa pitää puoliani. Puoliso sitten teettää kaikenlaista. Osaa kyllä kiittää, mutta minä toivoisin, ettei edes pyytäisi, koska en osaa kieltäytyä, tai siis en uskalla, koska pelkään, että olen huono puoliso. Olen sanonut tästä kyllä, mutta asia ei ole muuttunut. Tiedän, tiedän, sen kun sanon, että tekee itse. Käyttäytymismalli vaan on varhaislapsuudessa opittu ja terapiassa työstämisestä huolimatta yhä liian vallitseva.

Seksin jääminen erinäisistä syistä, eniten siksi ettei mies halua. Viimeksi 2 kk sitten ja sitäkin ennen 2kk tauko.

Miehen burnout. Tämä jo takana päin, mutta suurin haaste, mitä on tullut eteen.