Lue keskustelun säännöt.
Lukio turha jos vanhemmat eivät ole akateemisia
28.05.2018 |
Jos oikeasti oltaisiin rehellisiä niin valtaosalle lukio on aivan turha koska akateemisia edellytyksiä jatkaa korkeakouluun tai edes selviytyä lukiosta ei ole kotitaustan takia.
Lukiota pidetään jonain yläasteen jatkeena vaikka sen tulisi enemmänkin olla kolmen vuoden valmennus korkeakouluihin. Ei olekaan yllätys, että lukioiden opiskelijat ovat vielä monista taustoista, mutta korkeakouluissa harvemmin löytyy enää työväenluokkaisten perheiden nuoria sillä heillä ei ole akateemisia valmiuksia kuten heillä joilla vanhemmat ovat jo olleet toimihenkilöitä tai virkamiehiä.
Koulutusjärjestelmä kusee valtaosaa nuorista silmään ja kotitaustan merkitys on tabu.
Kommentit (53)
Höpö höpö. Tärkeää on kodin asenne opiskelua kohtaan, ihan ekaluokasta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilaita on ihan liikaa.
Liikaa mihin?
Joo, just näin. Harmi, kun en tiennyt tätä lukioon mennessäni, hyväuskoinen hölmö kun olin. Nyt olenkin sitten 36-vuotias apulaisprofessori, voi minua. Olisin varmaan jo professori, jos vanhempani olisivat olleet koulutettuja.
En ihmettelisi jos akateemisen työttömyyden muodostavat henkilöt jotka ovat sukunsa ensimmäisiä korkeakoulutettuja. Tutkinto löytyy, mutta ei mitään oleellista hiljaista tietoa tai akateemista identiteettiä joka olisi pitänyt olla jo olemassa ja vahvistua opintojen aikana.
Ei kaikkien paikka ole korkeakouluissa tai edes lukiossa. He joiden perheessä on jo korkeakoulutettuja siirtävät sen kaiken valmentavan hiljaisen tiedon lapsiinsa kasvatuksessa. Ei akateemiseen maailmaan kuulu mennä turistina vaan koko elämä on valmisteltu sitä varten.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Tärkeää on kodin asenne opiskelua kohtaan, ihan ekaluokasta alkaen.
Ja tämä kulkee tilastollisesti käsi kädessä akateemisen taustan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen taas sitä mieltä että lukiosta ei kauheena ollut hyötyä amkssa, eikä yliopistossa. Kyllä siellä aikalailla kaiken joutui opettelemaan ”from the scratch”..
Silti menestyin molemmissa.
Äiti siivooja, isä raksaukko.
No nyt on niin shaibaa, ettei ole tosikaan. Tärkeintä on perheen asenne opiskeluun ja nuoren motivaatio, siihen ei vanhempien tausta vaikuta sen enempää kuin muutkaan tekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä sitten päästään siihen miten erilaisia kerroksia ja piirejä korkeakouluissa ja osakunnissa on. Ensimmäisen ja useamman akateemisen polven opiskelijat saavat saman alan opiskeluista aivan eri tavalla hyötyä irti sillä verkostot ja hiljainen tieto jotka toiselta puuttuvat. Molemmat käyvät samat koulut, mutta toinen jumittuu keskijohtoon kun toinen ylenee nopeasti.
Esim. Lääkäri on siksi suosittu koulutus koska se ei vaadi opinnoissa menestymiseen muuta kuin pänttäämistä eli kuka tahansa peräpohjolan bönde voi nousta ylempään luokkaan vaikka olisi tynnyrissä kasvanut. Kuka tahansa osaa sanoa haluavansa tulla lääkäriksi, mutta harvempi sanoo vaikka biologiksi tai tutkijaksi joissa tulee olla akateemista taustaa menestyäkseen.
Teknillistä korkeakoulua voi pitää vähän samanlaisena, sisään ja ulos pääsee laskemalla eli istumalihaksilla lopputuloksena tönkköjä insinöörejä ilman minkäänlaisia sosiaalisia taitoja joiden takia yritykset ovat aivan solmussa.
Monet yliopistoalat taas ovat sellaisia joissa kaikella muulla kuin itse puhtaalla opiskelulla on suurempi painoarvo, vaikka valtiotieteellinen joka on täysi tyhjä arpa ellet ole kasvanut kulttuurikodissa ja ole aina ollut aktiivinen yhteiskunnallisissa asioissa.
Onneksi en tiennyt tätä, olen kahden duunarin jälkeläinen ja nykyään akateeminen ja hyvässä virassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle nuorelle lukio opiskelu tekee ihan hyvää vaikka tähtäimessä ei edes olisi akateeminen ura.
Tämä vain osoittaa, että akateemistenkin töiden saamiseen vaikuttavat suhteet ja verkostot. On niin paljon helpompi saada se eka oman alan duuni opiskelujen aikana, kun isin golf- tai tenniskaveri on rekrytoimassa. Siitähän se ura sitten urkenee ja vanhempien ja sukulaisten tutut auttavat eteen päin, kun sukunimi on tunnettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Tärkeää on kodin asenne opiskelua kohtaan, ihan ekaluokasta alkaen.
Ja tämä kulkee tilastollisesti käsi kädessä akateemisen taustan kanssa.
Mutta onnistuu ihan millaisen perhetaustan omaavan lapsen kohdalla. Kyse on vanhempien asenteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Tärkeää on kodin asenne opiskelua kohtaan, ihan ekaluokasta alkaen.
Ja tämä kulkee tilastollisesti käsi kädessä akateemisen taustan kanssa.
Mutta onnistuu ihan millaisen perhetaustan omaavan lapsen kohdalla. Kyse on vanhempien asenteesta.
Mutta ne positiivisen asenteen omistavat ja tukevat vanhemmat ovat tilastollisesti niitä akateemisia eikä siitä päästä yli eikä ympäri. On mukava ajatella, että kaikilla on samat mahdollisuudet, mutta se ei näin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Tärkeää on kodin asenne opiskelua kohtaan, ihan ekaluokasta alkaen.
Ja tämä kulkee tilastollisesti käsi kädessä akateemisen taustan kanssa.
Mutta onnistuu ihan millaisen perhetaustan omaavan lapsen kohdalla. Kyse on vanhempien asenteesta.
Mutta ne positiivisen asenteen omistavat ja tukevat vanhemmat ovat tilastollisesti niitä akateemisia eikä siitä päästä yli eikä ympäri. On mukava ajatella, että kaikilla on samat mahdollisuudet, mutta se ei näin ole.
Niin, tilastollisesti. Tilastollinen todennäköisyys ei tee tyhjäksi sitä, että ainakin itse arvostan Suomea, jossa sosiaalinen liikkuvuus on ainakin aiemmin ollut mahdollista. Mikäli vanhemmat arvostavat lukeneisuutta ja lapsella on potentiaalia, mikään ei estä hakeutumasta yliopistoon.
Itseni lisäksi tunnen pari muutakin, jotka ovat työläistaustaisia ja lukeneet itsensä maistereiksi.
No en nyt sanoisi noinkaan. Tärkeää on kotoa saatu myönteinen asennoituminen opiskeluun ja koulunkäyntiin, jota voi olla myös duunarivanhemmilla. Erittäin tärkeänä näkisin myös koulun merkityksen ja sieltä lapselle tulevan myönteisen palautteen. Kolmas tärkeä seikka on lapsen ja nuoren itseohjautuvuus ja itsestä lähtevä halu menestyä opinnoissa ja uteliaisuus uuden oppimiseen.
Esim. minä itse olen hyvä esimerkki. Vanhempani ovat matalasti koulutettuja, äiti lähihoitaja vuosien kotiäitivuosien jälkeen ja isä itseoppinut raksamies yläastepohjalta. Minulla on kaksi ylempää korkeakoulututkintoa yliopistosta, hyväpalkkainen vakivirka ja yhtä lailla akateeminen mies hyvässä vakiduunissa. En silti koskaan saanut erityistä kannustusta kotoa, mutta uusi maailma aukesi kun menin kouluun. Minulla oli mahtavat, älykkäät opettajat ekaluokalta lähtien, jotka kannustivat ja takoivat myös vanhempieni päähän, että olen älykäs lapsi.
Olen kaikesta tuosta kiitollinen. Yliopistoon pääsin kahdelle vaikeapääsyiselle alalle. Nyt yritän kasvattaa omia lapsiani kovin eri tavalla kuin miten minut on kasvatettu ja sydämestäni kannustaa heitä löytämään vahvuutensa.
Olemme mieheni kanssa keskikoulun käyneitä duunareita ja kaikki kolme lastamme ovat akateemisissa hyvissä viroissa, 2 juristia sekä PhD.
Lasteni opiskelua kannustettiin, vaikka itsellä ei ollut mahdollisuutta alkkariperheessä kasvaneena, ja opiskelua väheksyvien vanhempien lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Olemme mieheni kanssa keskikoulun käyneitä duunareita ja kaikki kolme lastamme ovat akateemisissa hyvissä viroissa, 2 juristia sekä PhD.
Lasteni opiskelua kannustettiin, vaikka itsellä ei ollut mahdollisuutta alkkariperheessä kasvaneena, ja opiskelua väheksyvien vanhempien lapsena.
Miksi teistä ei sitten tullut korkeakoulutettuja jos kaikilla on samat mahdollisuudet? Olette varmasti duunariudestanne huolimatta tukevasti keskiluokkaisia joilla kesämökit ja omistusasunnot.
Onpa hölmö asenne. Minä käyn nyt yli kolmekymppisenä nettilukiota. Ammatti on ja niin hyvät paperit ammattikoulusta, etten sinänsä tule lukiopapereista hyötymään. Käyn sitä puhtaasti huvin vuoksi. Opiskelu kannattaa aina, joten ei minusta voi sanoa että lukio on turha.
Voi voi,ei pidä paikkaana.Olen 40-luvulla syntynyt pohjoisessa lähellä itärajaa.Meitä on sieltä paljon ,jotka olemme perheistä ,joiden vanhemmat olivat pienviljelijöitä.
Yliopistossa olemme opiskelleet ,on professoreja ,alojen tohtoreita, juristeja ,lääkäreitä ,korkeassa asemassa olevia ins, jne.
Ihan itse halusimme saada hyvän ammatin ja toimeentulon.
Oma kotini oli tavallinen hyvin toimeentuleva maalaistalo.
Toinen lapsistani on nyt tavallinen työläinen ja toinen tohtorisnainen.
Ylioppilaita on ihan liikaa.