Lukio turha jos vanhemmat eivät ole akateemisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme mieheni kanssa keskikoulun käyneitä duunareita ja kaikki kolme lastamme ovat akateemisissa hyvissä viroissa, 2 juristia sekä  PhD.

Lasteni opiskelua kannustettiin, vaikka itsellä ei ollut mahdollisuutta alkkariperheessä kasvaneena, ja opiskelua väheksyvien vanhempien lapsena.

Miksi teistä ei sitten tullut korkeakoulutettuja jos kaikilla on samat mahdollisuudet? Olette varmasti duunariudestanne huolimatta tukevasti keskiluokkaisia joilla kesämökit ja omistusasunnot.

Kaikkia nyt ei vain kiinnosta akateemiset opinnot vaikka kuinka olisi kannustusta ja älliä.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi,ei pidä paikkaana.Olen 40-luvulla syntynyt pohjoisessa lähellä itärajaa.Meitä on sieltä paljon ,jotka olemme perheistä ,joiden vanhemmat olivat pienviljelijöitä.

Yliopistossa olemme opiskelleet ,on professoreja ,alojen tohtoreita, juristeja ,lääkäreitä ,korkeassa asemassa olevia ins, jne.

Ihan itse halusimme saada hyvän ammatin ja toimeentulon.

Oma kotini oli tavallinen hyvin toimeentuleva maalaistalo.

Toinen lapsistani on nyt tavallinen työläinen ja toinen tohtorisnainen.

Suurten ikäluokkien mielipiteet voi ohittaa suoraan sillä sotien jälkeisellä jälleenrakennusyhteiskunnalla ei ole mitään tekemistä nykyajan kanssa. Toista on nykyaikana jolloin sosiaalinen liikkuvuus on olematonta.

Tuolloin elätti yhden kouluja käymättömän duunarin palkalla koko perheen sekä hankki talot ja kesämökit. Korkeakouluihinkin vain käveltiin sisään.

Monennenko polven alateeminen ap on?

Mistä takametsistä ap:n suvun ensimmäinen akateeminen esi-isä meni tietämättömyyttään yliopistoon? Olis kannattanu jättää moinen typeryys kun jälkipolviin ei ole sivistyspääomaa näköjään karttunut.

Jotenkin katkeruus kuultaa postauksesta, ei kai vaan joku ensimmäisen polven akateeminen pyrkyri ole napannut työpaikan, kenties ihan suvun perintöviran, ap:n nenän edestä?

No omat vanhempani eivät todellakaan ole akateemisia. Kävin silti lukion. Lukiossa oli ihan älyttömän hauskaa; sain uusia kavereita, tulin itsevarmemmaksi, opin uutta ja kypsyin. Siitä oli hyvä jatkaa jatko-opintoihin. Muistelen lämmöllä lukiovuosia, ei todellakaan mennyt hukkaan, vaikka olenkin vain insinööri.

Jotenkin kuulostaa, että ap yrittää pönkittää itseään vetoamalla asioihin, joita ei voi mitata tai testata.

Nepotismi ja muu epäreiluus on tietysti tosiasia, mutta kuulostaa siltä, että ap oikein ihannoi sitä ja halveksuu sitä, kun joku voi menestyä ilman sitäkin.

Tietysti jos tuosta on jotain näyttöä, että ei kannata yrittää ilman Privilegeströmin sukunimeä, niin varmasti moni opiskelija olisi ilahtunut päästessään lukemaan noita tutkimuksia ja osaisi vaihtaa ainevalintaa ja suuntaa ajoissa.

Luokkayhteiskunnan palautusyrityksesi ap. , taisi nyt kohdata sen koulutuksellisen todellisuuden. Koulussa kun ketään ei ole kielletty kokeissa menestymästä, eikä työmiehen poikaa ja professorin poikaa voi siellä kohdella eri tavalla. Kaikki koulussa kun riippuu ihan siitä heidän omasta menestymisestään siellä. Sitä ei tietenkään voi kieltää, etteivätkö akateemiset vanhemmat voisi todellakin auttaa paremmin omalla kokemuksellaan lastaan ja yleensä jälkikasvuaan akateemiselle polulle, mutta ei sitäkään etteikö se esim.  taksinkuljettajan ja tarjoilijan poika kykenisi menestymään (tietenkin vanhempiensa suureksi ylpeydenaiheeksi) itsekin opinnoissaan. Akateemisessa perheessä taas tuota ylpeyden  tuntoa ei niinkään kehity, vaan asiaa pidetään enemmänkin itsestäänselvyytenä. (Joskus ehkä liikaakin.) 

Oikeastaan pahimmat  esteet koulussa menestymiselle ovatkin jossain muussa, kuin siinä mitä vanhemmat tekevät työkseen.

Niitä ovat mm. päihdeongelmat kotona, välinpitämättömyys lapsia kohtaan , huonot sosiaaliset suhteet ja se että lapselta on jo varhain viety itsetunto, häneen on (ehkä jo varhain ) istutettu pelkoja jne.

Näitä tällaisia taas saattaa ilmetä aivan muusta perhetaustasta huolimatta.

Lapsen ja nuoren olisi saatava tunne kuulumisestaan johonkin, johonkin sosiaaliseen kudokseen, jossa hän on tärkeä ja jossa hänestä oikeasti välitetään,hänelle  annetaan kasvutilaa hänen persoonalleen jne. psyykkiset myönteiset kasvutekijät olisi siis oltava kunnossa. 

Psyykkisistä voimista kaikki lopulta kuitenkin riippuu.

Alun alkaen fiksu ja joka suhteessa  täysin kehittymiskelpoinen, herkkä ja älykäs lapsi on kyllä ympäristössään täysin  mahdollista pilata jo nuorena psyykkiseksi ongelmatapaukseksi .

En ole samaa mieltä. Lukioon riittää tasan se, että nuori jaksaa läksyt tehdä ja lukea kurssikirjat ainakin kerran läpi. Tällä ei ole mitään teke akateemisuuden vaan viitseliäisyyden kanssa. Yliopistoonkin pääsee kyllä ihan samalla idealla. Ei ole minulla ollut minkäänlaisisia ongelmia päästä lukiossa eteenpäin ja sitten yliopistoon ja akateemiselle uralle, vaikka suvusta ei löydy yhtäkään akateemista. Täysin itsestä kiinni.

Kyllähän tuo on tutkittu juttu, että akateemisissa töissä olevat vanhemmat pystyvät hyvin edesauttaa lastensa akateemista uraa. Minusta tämä on selvää. Suhteilla pääsee hyviin työpaikkoihin ensin kesätöihin ja sitten töihin.

Itse olen akateemisten vanhempien lapsi ja tiedän nämä kuviot. Jäin kuitenkin sairaseläkkeelle nuorena valitettavasti. En siis itse hyötynyt, mutta olen seurannut tilannetta.

Esim lääkäreiden erikoistumispaikat suosituimmilla erikoistumisaloilla menevät usein lääkärivanhempien suhteilla. Suosittu kirurgia esimerkiksi. Ne muut erikoistuvat korkeintaan ihotauteihin tai psykiatriaan.

Poikkeuksia on, kuten kaikessa.

Koulukiusatuksi joutuminen on kuitenkin lapselle  se koulunkäynnissä onnistumisen  pahin este ja syrjäytymisen varmin tae.

Höpö, höpö. Vanhempani valmistuneet opistotasolta, kummallakaan ei lukiotaustaa. Mieheni vanhemmilla maatila, ei mitään koulutusta.

Silti me molemmat olemme käyneet lukion ja valmistuneet yliopistosta sekä sijoittuneet mainiosti työelämään.

Huh huh, jollakin iltasatu jäänyt välistä...

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti oltaisiin rehellisiä niin valtaosalle lukio on aivan turha koska akateemisia edellytyksiä jatkaa korkeakouluun tai edes selviytyä lukiosta ei ole kotitaustan takia.

Lukiota pidetään jonain yläasteen jatkeena vaikka sen tulisi enemmänkin olla kolmen vuoden valmennus korkeakouluihin. Ei olekaan yllätys, että lukioiden opiskelijat ovat vielä monista taustoista, mutta korkeakouluissa harvemmin löytyy enää työväenluokkaisten perheiden nuoria sillä heillä ei ole akateemisia valmiuksia kuten heillä joilla vanhemmat ovat jo olleet toimihenkilöitä tai virkamiehiä.

Koulutusjärjestelmä kusee valtaosaa nuorista silmään ja kotitaustan merkitys on tabu.

Opiskelukavereistani löytyi siivoojan, maanviljelijän, insinöörin, DI:n, sairaanhoitajan, yrittäjän ja lääkärin lapsia. Kaikki olemme valmistuneet ja työelämässä.

Mistähän näitä typeryksiä tänne taapertaa?

Voiko tyhmempää teoriaa ollakaan 🤣 T: siivoojan kasvattama maisteri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Tärkeää on kodin asenne opiskelua kohtaan, ihan ekaluokasta alkaen.

Ja tämä kulkee tilastollisesti käsi kädessä akateemisen taustan kanssa.

Mutta onnistuu ihan millaisen perhetaustan omaavan lapsen kohdalla. Kyse on vanhempien asenteesta.

Mutta ne positiivisen asenteen omistavat ja tukevat vanhemmat ovat tilastollisesti niitä akateemisia eikä siitä päästä yli eikä ympäri. On mukava ajatella, että kaikilla on samat mahdollisuudet, mutta se ei näin ole.

Entäs ne akateemiset kiireiset vanhemmat, joilla oma ura vetää niin kiireiseksi, että tukeminen unohtuu... sitten ollaan ihmeissään huonon lukiotodustuksen kanssa.

Omat ei akateemiset vanhemmat arvostavat koulutusta ja tukivat/kannustivat opiskelussa.

Höh, olipa aloitus.

Ei olla mekään akateemisia mut kun lapsi pärjää niin mahtavasti koulussa niin miksei hän olis menny lukioon?

Yläasteen opokaan ei suostunut vaihtoehtoja harkitsemaan.

Itse olen suvun ensimmäinen yliopistossa opiskeleva: heittämällä kauppakorkeaan ja taskussa nyt kandin paperit 4 keskiarvolla. Mutta kyllä, todettu on: ei irtoa tällä tutkinnolla ikinä minulle töitä koska ei ole akateemista kermaperse sukua takana tarjoamassa iskän firmasta tai tädin pankista kivaa kesäduunia. Mulla on niin huijattu olo: miksi ne edes ottaa duunari perheen muksuja tähän kouluun (aaarghh). Joten komppaan Apta: en menis edes lukioon jos uudelleen saisi valita

No ei kai tästä nyt ole tarkoitus itsekehupalstaakaan tehdä ?

Vierailija kirjoitti:

Höh, olipa aloitus.

Ei olla mekään akateemisia mut kun lapsi pärjää niin mahtavasti koulussa niin miksei hän olis menny lukioon?

Yläasteen opokaan ei suostunut vaihtoehtoja harkitsemaan.

Koulumenestys on turhaa koska se on vain pelkkä lähtötaso, tulee olla myös muut asiat kunnossa.