Mihin kaikkeen vanhat viiltelyjäljet vaikuttavat?
Minulla on siis vanhoja viiltelyjälkiä käsivarsissa, reisissä ja nilkoissa. Nilkkojen ja reisien jäljet ovat hyvin haaleat ja huomaamattomat, käsivarressa syvempiä ja pahempia viiltelyjälkiä. Tein jäljet teini-iässä, jolloin perheessäni oli väkivaltaa, jouduin joukkoraiskatuksi varhaisteininä (lisäksi paljon muuta seksuaalista hyväksikäyttöä) ja yritin itsemurhaa (käsivarret pahat koska itsemurhan yritysjäljet niissä).
Haluaisin nyt tietää, että vaikeuttavatko vanhat viiltelyjäljet työnsaantiin, kumppanin saamiseen yms?
Kommentit (22)
Vaikuttavat moniin asioihin mutta vielä enemmän vaikuttaa lapsuutesi traumat jos et ole niitä asianmukaisesti hoitanut. Ne vaikuttavat todella moniin asioihin aikuisiällä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttavat moniin asioihin mutta vielä enemmän vaikuttaa lapsuutesi traumat jos et ole niitä asianmukaisesti hoitanut. Ne vaikuttavat todella moniin asioihin aikuisiällä.
Olen käynyt jo kauan terapiassa ja mt-ongelmista on selvitty aika hyvin, vaikkakin yhä saan paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Takaumista kärsin joskus enemmän, nykyään en enää niin paljon. PTSD ei ole enää niin paha, kuin aiemmin.
Olen hyvin nuori aikuinen, ja ollut vain kesätöissä, joissa olen pärjännyt hyvin. Työhaastattelussa aina ollut pitkähihainen päällä.
Ap
Eipä ne juuri vaikuta, jos niiden ei anna vaikuttaa. Mä ainakin olen ihan normaalisti parisuhteessa, töissä ja mulla on lapsiakin. Joskus mies on kysynyt niistä arvista ja olen vain myöntänyt, että nuorena ja hölmönä meni murheissani ne tekemään. En käynyt niitä sen kummemmin selittelemään ja jos töissä niitä joku vilkuilee, niin olen kuin en huomaisikaan tuijotuksia. En ala niitä erityisemmin häpeilemään. Käytän lyhythihaisia paitojakin kesällä eli en edes piilottele niitä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne juuri vaikuta, jos niiden ei anna vaikuttaa. Mä ainakin olen ihan normaalisti parisuhteessa, töissä ja mulla on lapsiakin. Joskus mies on kysynyt niistä arvista ja olen vain myöntänyt, että nuorena ja hölmönä meni murheissani ne tekemään. En käynyt niitä sen kummemmin selittelemään ja jos töissä niitä joku vilkuilee, niin olen kuin en huomaisikaan tuijotuksia. En ala niitä erityisemmin häpeilemään. Käytän lyhythihaisia paitojakin kesällä eli en edes piilottele niitä.
Ovatko pahoja? Itselläni todella syvät, ja itsemurha-arvista näkee mihin tarkoitukseen ne tein.
Ap
Mulla ei vaikuttanut työnsaantiin eikä parisuhteeseen. Töissä en kylläkään kehtaa pitää lyhythihaista, yliopistossa ja ulkona taas kehtaan. Ainoa mikä harmittaa on se että mulla on lapsia enkä tiedä mitä muut ajattelee äidistä jolla on viiltoarpia.
Kyllä ne vaikuttaa. Kannattaa pitää sitä pitkähihaista. Itse pidän viiltelijöitä epävakaina ja epäluotettavina henkilöinä.
Eräällä entisellä opiskelukaverillani oli käsissä viiltelyarpia. En koskaan kysynyt niistä eikä hän kertonut. Oletin että teininä tehty. On normaalisti työelämässä ja ihan tasapainoisen oloinen. En usko että arvet ovat vaikuttaneet mihinkään. On tosin luovalla alalla jossa ei niin konservatiivista muutenkaan.
Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta jos joskus niitä saan niin kerronko heille jos kysyvät?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne vaikuttaa. Kannattaa pitää sitä pitkähihaista. Itse pidän viiltelijöitä epävakaina ja epäluotettavina henkilöinä.
No ehkä työhaastattelussa pitkähihainen voi olla hyvä. Ensivaikutelmaan voi vaikuttaa. Mutta tuskin kukaan töistä potkuja arpien takia saa, jos hoitaa muuten hommansa hyvin.
Mitä epävakauteen tulee niin itselläni on kädessä tupakalla poltettuja arpia. Syynä vedonlyönti kaverin kanssa teininä, kumpi pystyy pitämään palavaa tupakkaa kauemmin iholla. Eli kaikenlaista hölmöä voivat nuoret ihmiset tehdä vaikka ei olisi mitään traumaattistakaan taustalla.
No itse työhaastattelussa ja töissä pidän aina kun mahdollista pitkähihaista, niin ei ole vaikuttanut. Opiskelen lääkiksessä ja tänä vuonna ekaa kertaa kesäkandina, onneksi pitkähihainen valkotakki kuuluu työasuun. Kuitenkaan aina sitä ei voi käyttää, esim ollessani amanuenssina kirurgialla ja anestesiologialla, tai toimenpiteitä tehdessä. Ne tilanteet koen tosi kiusallisiksi.
Pitkässä ja tasapainoisessa parisuhteessa olen tälläkin hetkellä. :)
Ei oo vaikuttanut mulla mihinkään varsinaisesti, ei töissä eikä siviilissä. Paitsi jos joku ne ottaa puheeksi niin tuntuu kuin iskettäisiin nyrkillä palleaan. Toivoisin ehkä vähän tahdikkuutta erittäin arkaan aiheeseen. On ollut todella suuri työ pystyä pitämään lyhyitä hihoja ja lahkeita. Pahiten näkyvät olen tatuoinut niin piiloon kun ne nyt vaan saa, mutta sekin on aika häpeällinen ja henkisesti raskas kokemus olla arpinensa tuntikaupalla tatuoijan pällisteltävänä. Siitä kiitos ammattimaiselle tatuoijalle, että suhtautui asiaan äärimmäisen neurtaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne vaikuttaa. Kannattaa pitää sitä pitkähihaista. Itse pidän viiltelijöitä epävakaina ja epäluotettavina henkilöinä.
Mä taas pidän sua hyvin kapeakatseisena ja tuomitsevana ihmisenä. Ainakaan tuollaisten takia ei kannata arpiaan häpeillä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta jos joskus niitä saan niin kerronko heille jos kysyvät?
Ap
Itse kertoisin jos lapset kysyvät, mutta en kovin yksityiskohtaisesti. Sanoisin vaikka että minulla oli niin paha mieli nuorena että tein niin, koska en tiennyt mikä muu auttaisi pahaan oloon. Ja sitten voisi jutella siitä että kannattaa kertoa vanhemmille jos on surullinen tai on ongelmia ja jutella mitkä keinot olisivat parempia pahaan oloon kuin viiltely.
Pidän tavallisessa elämässä usein lyhythihaisia, sillä kukaan tuntematon ei ole koskaan kysynyt niistä. Silti en uskaltaisi mennä esim. työhaastatteluun tai treffeille lyhythihainen päällä.
Ap
En nyt työhaastattelussa niitä ensimmäisenä esittelisi, mutta lopulta yllättävän monelta löytyy viiltelyarpia. En minä ainakaan välitä toisten vanhoista arvista.
Myönnän että minua on yököttänyt tuoreet, esillä olevat ja runsaasti mätää pursuavat viiltelyhaavat jotka on olleet esillä julkisella paikalla. Tosin sellaiset haavat tuntuisi inhottavan näköisiltä alkuperästä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
En nyt työhaastattelussa niitä ensimmäisenä esittelisi, mutta lopulta yllättävän monelta löytyy viiltelyarpia. En minä ainakaan välitä toisten vanhoista arvista.
Myönnän että minua on yököttänyt tuoreet, esillä olevat ja runsaasti mätää pursuavat viiltelyhaavat jotka on olleet esillä julkisella paikalla. Tosin sellaiset haavat tuntuisi inhottavan näköisiltä alkuperästä riippumatta.
Itsellä arvet olivat juuri tuollaisia kun olivat tuoreita, nykyään ovat jo umpeutuneet mutta osa käsien ihosta näyttää ns pelkältä arpikudokselta.
Ap
Itse en pahemmin ole peitellyt viiltelyarpia viimeiseen kymmeneen vuoteen(toinen käsi kuin silppurin jäljiltä). Töissä tosin on itselle mukavampaa pitää pitkähihaisia, koska en jaksa ihmisten kiusaantuneisuutta, uteliaisuutta tai vitsejä kissan omistamisesta. Töiden saamiseen ja etenemiseen arvet ei ole vaikuttaneet.
Parisuhteisiin arvet ei ole vaikuttaneet. Toki niihin johtaneet syyt on keskusteltu. Miehen sukulaisia nähdessä pidän aina käsivarret piilossa(eivät ole kovin avarakatseisia)
Tein saman kun 13.
Itsemurhayrityksen jälkeen 5 v sen jälkeen tatuoin ne piiloon.
Mielummin ihmiset järkyttyvät sitten tatuoinneista kuin niistä arvista.
Omalla kohdalla tatuoija ei kyllä todellakaan ollut hienovarainen vaan kyseli useita kysymyksiä mikä shokeerasi jopa jossain määrin kun ventovieras lähtee utelemaan.
up