Näin yläaste aikasen pojan joka ysin lopussakin ihan pennun näköinen ja kokoinen.
Oli minua lyhyempi ja olin silloin samat 165cm kuin nyt.
Nyt näin saman pojan kaupassa ja olemme nyt 22v.
Tää poika oli kasvanut ihan hirveästi ja oli liki 180cm arviolta. Oli lihaksikas ja komea.
Mutta ei enää vilkaisutkaan minuun saatikka morjestanut.
Kuolasi yläasteella perään mutta annoin packit.
Tuli jotenkin pahamieli :(.
Nyt kyllä kelpaisi.
Kommentit (10)
Sinä et taida kiinnostaa häntä enää.. siitäs sait. Ihan oikein sulle ap!
Vierailija kirjoitti:
Pojathan on aina tyttöjä jäljessä kehityksessä.
Väärin. Tuo aloittajahan on suorastaan jälkeenjäänyt.
Meidän naapurin poikakin aikoinaan kasvoi armeijassa ollessaan, mutta mitään kuolailua ei tuohon liittynyt koskaan.
Mä lakkasin ainakin olemasta kiinnostunut omanikäisistäni naisista siinä vaiheessa, kun tulin täysikäiseksi. 22-vuotiaana pidin 22-vuotiaita naisia makuuni liian vanhoina.
Paradoksaalista kyllä, naiset ovat kyllä alaikäisinä usein kiinnostuneempia itseään muutaman vuoden vanhemmista miehistä. Kyllä siinäkin tippa linssiin tuli, kun joku 19v jannu karautti autollaan koulumme pihaan noutaakseen luokkalaiseni kauniin tytön, johon olin salaa palavasti ihastunut. He kuulemma seurustelivat. Minä ja tämä tyttö olimme silloin 16-vuotiaita.
Pahamieli ei ole yhdyssana - diIIe....
Vierailija kirjoitti:
Pahamieli ei ole yhdyssana - diIIe....
Annoin "packit" -huutonaurua- dille....
Pojathan on aina tyttöjä jäljessä kehityksessä.