Onko ujoudessa jotain hävettävää?

Nykymaailmassa tuntuu olevan :( T. Itsekin ujo

Ei ole. Moni tuntuu kokevan ujoutensa kauhean negatiivisena asiana, mutta se on ihan turhaa. Toki jos on todella ujo ja se aiheuttaa itselle oikeasti paljon kärsimystä esim. ahdistuksen muodossa tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa, silloin kannattaa koittaa muuttaa asiaa. Mutta jos on "ihan tavallisesti" ujompi, hiljaisempi ja pidättyväisempi persoona, siinä ei ole mitään vikaa. En ymmärrä miksi nykyään esitetään asiat aina niin, että olisi jotenkin ihanne olla supersosiaalinen, avoin, äänekäs, ulospäinsuuntautunut yms. Itse olen sellainen mutten koe olevani sen takia mitenkään parempi kuin vaikka hyvä ystäväni kuka on ujo persoona. (Ja molemmat silti on menestytty elämässä, töissä yms ihan hyvin :))

Ei, mutta ujot usein häpeävät, jotain.

Minulla on aikuinen lapsi joka on hirveän ujo, toisaalta hän on hirveän rohkea, se joka tekee, jos kukaan muu ei tee, nekin ihan paskemmat hommat, istuu esim kuolevan isoisän vieressä, ei siksi että haluaisi vaan niin on hänen mielestään tehtävä.

Ei ystävysty helposti, mutta on pitänyt samat ystävät päiväkodista asti.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi nykyään esitetään asiat aina niin, että olisi jotenkin ihanne olla supersosiaalinen, avoin, äänekäs, ulospäinsuuntautunut yms.

Koska mieluummin esim. lounaalla juttelen ihmisen kanssa, joka juttelee minulle takaisin, kuin yritän hetken aikaa yksipuolisesti keskustella jostain ja saada aina vastaukseksi kyllä/ei eikä mitään muuta.

En minä halua viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on sama kuin juttelisi seinälle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Moni tuntuu kokevan ujoutensa kauhean negatiivisena asiana, mutta se on ihan turhaa. Toki jos on todella ujo ja se aiheuttaa itselle oikeasti paljon kärsimystä esim. ahdistuksen muodossa tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa, silloin kannattaa koittaa muuttaa asiaa. Mutta jos on "ihan tavallisesti" ujompi, hiljaisempi ja pidättyväisempi persoona, siinä ei ole mitään vikaa. En ymmärrä miksi nykyään esitetään asiat aina niin, että olisi jotenkin ihanne olla supersosiaalinen, avoin, äänekäs, ulospäinsuuntautunut yms. Itse olen sellainen mutten koe olevani sen takia mitenkään parempi kuin vaikka hyvä ystäväni kuka on ujo persoona. (Ja molemmat silti on menestytty elämässä, töissä yms ihan hyvin :))

Koska esim. työelämässä sosiaalisella pätemisellä pääsee mihin vaan. Aina palkataan sen ja sen kaveri, tai haastattelusta eteenpäin  menee se, joka jarisarasvuona käveli sisälle ja sanoi MINÄ MINÄ MINÄ OLEN PARAS. Pahinta on olla ujo nainen, ujot miehetkin osaa minä minä minää paremmin, koska naisena sinut on kasvatettu olemaan nöyrä ja kuuntelemaan muita.

Juttelen kyllä kovasti ja mielelläni vaikka jotkut sanovatkin minua ujoksi, oikeasti en ymmärrä miksi.

Nämä sanojat eivät oikeastaan tunne minua kovin hyvin. Ovat vaan jostain johtopäätöksensä vetäneet.

Ujot ovat monesti syvällisempiä, kun havainnoivat ympäristöä, ihmisiä enemmän. Oikea helmi löytyy monesti ujon kuoren alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi nykyään esitetään asiat aina niin, että olisi jotenkin ihanne olla supersosiaalinen, avoin, äänekäs, ulospäinsuuntautunut yms.

Koska mieluummin esim. lounaalla juttelen ihmisen kanssa, joka juttelee minulle takaisin, kuin yritän hetken aikaa yksipuolisesti keskustella jostain ja saada aina vastaukseksi kyllä/ei eikä mitään muuta.

En minä halua viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on sama kuin juttelisi seinälle.

Ei se, jos joku on ujo tarkoita sitä, että hän ei osaisi jutella/kesksutella. Harvoin perusujo ihminen, jolla ei siis ole esim. voimakasta sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai muuta vastaavaa, vastailee vain kyllä ja ei-tyyliin edes tuntemattomalle ihmiselle saati sitten tutummalle. Itselläni on ujoja kavereita ja ovat itseasiassa osa hyvinkin puheliaita pälpättäjiä seurassani. Eivätkä esimerkiksi ujot työkaveritkaan ruokatauolla todellakaan ole "kuin seinälle juttelisi", vaikka eivät ihan taukoamatta höpöttelekään - ainakaan ennen kuin tutustutaan vähän paremmin.

Ei ujoudessa ole mitään hävettävää. Joskus kuitenkin ujojen kohdalla käy niin, että heidän ujoutensa tulkitaan epäsosiaalisuutena. Että he haluavat olla yksin ja omassa rauhassaan. He eivät myöskään aina osaa ilmaista, mitä esimerkiksi työelämässä haluavat. Jos ei kerro toivomistaan muutoksista, silloin oletetaan, että on tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ujot ovat monesti syvällisempiä, kun havainnoivat ympäristöä, ihmisiä enemmän. Oikea helmi löytyy monesti ujon kuoren alta.

    Kiitos! T,ap.

Vierailija kirjoitti:

Ei ujoudessa ole mitään hävettävää. Joskus kuitenkin ujojen kohdalla käy niin, että heidän ujoutensa tulkitaan epäsosiaalisuutena. Että he haluavat olla yksin ja omassa rauhassaan. He eivät myöskään aina osaa ilmaista, mitä esimerkiksi työelämässä haluavat. Jos ei kerro toivomistaan muutoksista, silloin oletetaan, että on tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen.

Tai epäsosiaalisuus tulkitaan ujoudeksi. Voihan se olla ettei joku halua lounastunnilla jutella kenenkään kanssa, mutta ei se tee ihmisestä ujoa.

Ei ole. Eikä hiljainen ole aina ujo ja päinvastoin.