Lue keskustelun säännöt.
Vauvan saanut ystävä on rasittava
23.05.2018 |
Kauanko kestää että vauvamaailma alkaa karista ensimmäisen lapsensa saaneen aivoista?
Olen lapsen kummi. Tapaan mielelläni ystävääni ja vauvaa ja juttelen heidän elämäänsä liittyvistä asioista. Lapsi on kohta vuoden ja ystäväni ei ole _kertaakaan_ sinä aikana kysynyt miten minulle menee tai ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä, että nähtäisiinkö. Hän on aina ilahtunut kun otan yhteyttä. Kyselen yleensä tekemään jotain, mihin voi aina ottaa vauvan myös mukaan.
Ikävä häntä joka ystäväni oli ennen lastaan. Kauanko menee, että häntä alkaa kiinnostaa muutkin asiat kuin vain omaa lastaan koskevat?
Sori lapselliset. :/
Kommentit (15)
Minä elin vauva kuplassa ehkä noin vuoden, sitten kun sai taas nukkua yönsä ja palata töihin, jaksoi myös keskittyä muuhunkin kun lapseen ja alkoi tuntua siltä että se oma minä palasi kuolleista henkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lopu. Seuraavaksi tulee taaperojutut, päikkyjutut, eskarijutut, koululaisjutut.
Sä muutut kiinnostavaksi vain, jos liityt kerhoon. Eli saat lapsen.
Oletko puhunut asiasta ystävän kanssa? Et? Mikäköhän voisi sitten helpottaa tilannetta...
Pahaltahan se tuntuu, mutta kuulisin itse mielelläni jos hyvästä ystävästä tuntuisi tuolta.
Ai. Pidän yhteyttä ystäviin tietty nyt vuoden tarpeilla enemmän kuin vasta synnyttäneenä.
Yleensä kuuntelen kavereiden jutun kun omassa elämässä ei tapahdu mitään muuta kuin vauva juttuja. Kiva kuulla sinkkujen seikkailuista yms. :)
Vierailija kirjoitti:
Minä elin vauva kuplassa ehkä noin vuoden, sitten kun sai taas nukkua yönsä ja palata töihin, jaksoi myös keskittyä muuhunkin kun lapseen ja alkoi tuntua siltä että se oma minä palasi kuolleista henkiin.
Voi, mä odotan että pääsisin takaisin töihin täältä vauva"lomalta". Vauvakupla ei kaikille ole mitään vaaleanpunaista päiväunta vaan se voi olla päivästä toiseen selviytymistä, missä ei vain ole tilaa millekään muulle kuin vauvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun ne on teinejä. Silloin osaa jo irrottautua ja nyt mua kiinnostaa kaikki jutut.
Eli kauan saat odottaa.
Minä taas mielelläni menisin johonkin myös ilman lapsia. Ainut ongelma vain on, että kaikki kaverit olen saanut lasten kautta. Ja jos he johonkin lähtisivät ilman lapsia, niin vaihtoehtona on aina pelkästään baarit. Itse haluaisin käydä kävelyllä, shoppailemassa, kahvilla jne. Sitten jäikin tapaamiset muuten kuin lasten kanssa, sillä se oli ainaista baareissa juoksemista ja kaverini (sinkku) etsi miestä ja jäin kuin nalli kalliolle. Miksei enää muuta seuraa löydy? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JA VOISI TOSIAAN LOPETTAAA SEN PELKISTä vauvoista puhumisen kun tavataan, en halua puhua sakistakaan kun en osaa sITÄ PELATA
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun ne on teinejä. Silloin osaa jo irrottautua ja nyt mua kiinnostaa kaikki jutut.
Eli kauan saat odottaa.
Ei kaikilla lopu sittenkään. Alkavat naittaa lapsiaan ja odottaa lapsenlapsia. Ja juttu jatkuu. Toedän pari vanhempaa naista jotka eivät ihan oikeasti osaa puhua muusta luin jälkikasvustaan. Kaikki eivät ole tuollaisia onneksi vaan pysyvät suht samoina ihmisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se lopu koskaan. Kun ihminen saa lapsen, hän menee pilalle. Sitä ihmistä, joka hän oli ennen, ei enää ole. Ihmisistä tulee tylsiä ja tyhmiä. Kaikki pyörii lapsen ympärillä. Eivät he yleensä edes viitsi tavata ketään ystäviä, olet siinä mielessä onnekas. Mutta peli on tosiaan menetetty.
Tuota ilmiötä kutsutaan aikuistumiseksi ja vastuun ottamiseksi. Kirjoituksestasi päätellen et ole sellaiseen koskaan törmännyt.
Ai aikuistuminen on sitä, että ei osata puhua muusta kuin lapsista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi saimme ystävieni kanssa lapset aikalailla samaan aikaan, ollaan kaikki nämä vuodet oltu samalla aaltopituudella.
Aikuistukaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lopu koskaan. Kun ihminen saa lapsen, hän menee pilalle. Sitä ihmistä, joka hän oli ennen, ei enää ole. Ihmisistä tulee tylsiä ja tyhmiä. Kaikki pyörii lapsen ympärillä. Eivät he yleensä edes viitsi tavata ketään ystäviä, olet siinä mielessä onnekas. Mutta peli on tosiaan menetetty.
Tuota ilmiötä kutsutaan aikuistumiseksi ja vastuun ottamiseksi. Kirjoituksestasi päätellen et ole sellaiseen koskaan törmännyt.
Aikuistuminen = Lisääntyminen?
On sulla suppea näkökanta.
Älä vaan odota, että muut olisivat samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prismaperheilijältä kuulostaa tämä ap:n ystävä.
Ei se lopu koskaan. Kun ihminen saa lapsen, hän menee pilalle. Sitä ihmistä, joka hän oli ennen, ei enää ole. Ihmisistä tulee tylsiä ja tyhmiä. Kaikki pyörii lapsen ympärillä. Eivät he yleensä edes viitsi tavata ketään ystäviä, olet siinä mielessä onnekas. Mutta peli on tosiaan menetetty.