Kaveri haukkui minut lyttyyn kun selailin puhelinta vauvaa imettäessä

Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Tee miten tykkäät.

Paska ystävä. Ota etäisyyttä. Tuollainen seura lisää stressiä. Luota itseesi vanhempana. Osaat kyllä toimia fiksusti tilanteiden mukaan.

No sitten kun se vauva hakee katsekontaktia niin mistä sinä sen huomaat kun naama on naulittu älypuhelimeen? Kaverisi on ihan oikeassa. Näin saat vauvasta flegmaattisen joka ei sitten osaa myöhemminkään ottaa normaalia katsekontaktia.

Ei tarvii!

Koen että vauvalle riittää kyllä tunteja vuorokaudessa, vaikka välillä puuhaisin omia juttujani vauvan ollessa lähellä/sylissä.

Lähes kaikki äidit sortuvat tuohon. Kaikki äidit ovat ilmeisen paskoja.

Oliko se toinen äiti sun seurassa sillon ja halusi ehkä keskustella kanssasi?

Kuka imettää pari tuntia?! Vaiva saa ravintonsa 10- max 30 minuutissa. Lopun aikaa toimit siis tuttina!

En tiedä, olenko jotenkin poikkeuksellinen mutta jos olen jonkun luona kylässä niin oletan että tämä ihminen ei keskity silloin puhelimeensa (vauvaan keskittyminen nyt on tietty ymmärrettävää)

Vuorovaikutuksen ennustettavuus on kyllä tutkimustiedon valossa yllätävänkin tärkeä tekijä kiintymyssuhteen kehittymisen kannalta (eli se, että vauvan yritykseen hakea katsekontaktia vastataan aina samalla tavalla, eikä niin, että välillä vauva saa aikuisen huomion ja välillä ei), mutta toisaalta puhelimen käyttö tuo vanhemmalle kaivatun hengähdystauon ja rentouttaa. Eli älä tunne syyllisyyttä, kunhan välillä vauva saa täyden huomiosi pidemmäksi aikaa kerrallaan. Omasta jaksamisesta on myös tärkeä huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

No sitten kun se vauva hakee katsekontaktia niin mistä sinä sen huomaat kun naama on naulittu älypuhelimeen? Kaverisi on ihan oikeassa. Näin saat vauvasta flegmaattisen joka ei sitten osaa myöhemminkään ottaa normaalia katsekontaktia.

Esikoisen aikana keskityn vain siihen vauvaan. Toisen kohdalla luin yleensä esikoiselle kirjaa samalla. Toinen osaa katsekontaktin puhuessa ja jutellessa vallan mainiosti. Esikoinen taas välttelee sitä useinkin kun jutellaan. Eli eipä aina päde tuollainen. Ehkä siihen vaikuttaa muukin vuorovaikutus kun vain imetykset ja niitäkin on päivässä monia.

Vierailija kirjoitti:

Vuorovaikutuksen ennustettavuus on kyllä tutkimustiedon valossa yllätävänkin tärkeä tekijä kiintymyssuhteen kehittymisen kannalta (eli se, että vauvan yritykseen hakea katsekontaktia vastataan aina samalla tavalla, eikä niin, että välillä vauva saa aikuisen huomion ja välillä ei), mutta toisaalta puhelimen käyttö tuo vanhemmalle kaivatun hengähdystauon ja rentouttaa. Eli älä tunne syyllisyyttä, kunhan välillä vauva saa täyden huomiosi pidemmäksi aikaa kerrallaan. Omasta jaksamisesta on myös tärkeä huolehtia.

Tuo vuorovaikutuksen ennakoitavuus oli kyllä aika tarpeeton veto tähän yhteyteen, kun se nyt vaan menee niin että välillä aikuinen sattuu katsomaan ikkunasta tai kojdustaa katseensa puolisoin/sisarukseen/kaveriin juuri kun vauva avaa silmänsä. Tai jos vauva ei ole sylissä niin äiti voi olla vaikka vessassa tai hakemassa sukkia naapurihuoneesta juuri sillä sekunnilla kun vauva sattuu etsimään häntä katseellaan. Ei kellään esikoisen jälkeen ole aikaa istua tuijottamassa milloin vauva avaa silmät ja silti sen toisenkin vauvan viesteihin voi vastata turvallisesti ja ennustettavasti.

On eri asia jos puhelimesta ei irrota katsettaan kun vauva viestii (ne muuten osaa myös liikkua ja äänellä! ja imettäessähän sulla on yksi aistinanturi vauvan _sisällä_ ), mutta ei ole millään tapaa tarpeellista tuijottaa sitä vauvan naamaa herkeämättä voidakseen vastata vauvan kontaktiyrityksiin ennustettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan imetyssessiot saattavat kestää parikin tuntia ja 90% ajasta vauva on silmät kiinni. Pitäisikö minun herkeämättä tuijottaa vauvaa koko ajan? Kaveri alkoi paasata että vauva ei saa katsekontaktia ja kärsii siitä, tulee kaiken maailman sairaudet ja ei opi kiintymään äitiin ja bla bla bla. Hänellä kolme täysimetettyä lasta ja se oli aikaa kun älypuhelimia ei ollut. Pitäisikö tästä nyt tuntea jotain syyllisyyttä?

Pitäisi ainakin siitä, että näpräät puhelinta kun kaveri on vieressä.

Jokainen tajuaa, tai pitäisi tajuta, että kännykkä tms. vie helposti huomion kaikesta muusta. On oikeasti pahaksi lapsille jo vauvasta lähtien, että vanhemmat jakavat huomionsa puhelimen ja lapsen välillä. Lapsi ei opi vuorovaikutustaitoja kuten pitäisi. Tai ainakaan kuten ennen nykyistä someaikaa. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, toiselle lapsi on tärkein, toiselle taas sometus.

Itse olen sitä mieltä, että ei vanhemmuus ole parhaimmalla tolalla, jos tarvii av:lta kysyä perusjuttuja. Tuskin jaksaa keskittyä lapseen riittävästi muutenkaan. Mitä siitä seuraa lapsen kehitykselle, kuka tietää. Mutta mielenterveysongelmat lisääntyvät jatkuvasti, se on varmaa.

Kunhan pidät sen puhelimen etäällä vauvasta. Pahimmillaan jotkut pitää suoraan vauvan pään vieressä. Ja kun tietää mitä vauhtia tuossa iässä solut jakautuu ja DNA kopiutuu...

Ap, olet vauvalle tutti. Ei imetys paria tuntia kestä.

Ei ollut älypuhelimia myöskään silloin, kun minun lapseni olivat vauvoja. Mutta oli kirjoja ja tietokoneita! Imettäessäni luin tai olin koneella paljon. Kun on koko päivän vauvan kanssa, on niin paljon vuorovaikutusta, jatkuvasti. Mun molemmat vauvat aina rauhoittuivat rinnalle, eivät siinä niin seurustelleet. Seurustelua oli sitten paljon muuten. Molemmat lapset olivat vauvana hyvin paljon sylissä, meillä ei ollut sitteriä lainkaan.

Hyvin vähä on tutkittu sitä, miten se kännykkä vauvan lähellä oikeasti ’säteilee’ siihen pieneen pehmoisen päähän. Eihän kännykkää saisi pitää aikuisenkaan pään lähellä tarpeettomasti. Sii koska Ei voida poissulkea sitä, että tuo elektroninen vempaim lähettäisi jotain haitallisia lyhytaaltoja.

Toinen asia on kyllä se, että vauva tutkimusten mukaan etsii toisen elävän kontaktia keskimäärin 30 krt tunnissa. Ehkä hän jopa tulisi sen tissin kanssa valmiiksi nopeammin jos olisit enemmän läsnä ja ’lukisit’ häntä, missä vaiheessa ruoan tarve korvautuu läheisyyden tunteen tarpeella, johon käy myös joku muu kuin tissi suussa 2h / imetys?

Kännykän jatkuva lärääminen toisten seurassa on raivostuttava tapa.

Eiväthän vauvat mitään katsekontaktia siinä hae.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tajuaa, tai pitäisi tajuta, että kännykkä tms. vie helposti huomion kaikesta muusta. On oikeasti pahaksi lapsille jo vauvasta lähtien, että vanhemmat jakavat huomionsa puhelimen ja lapsen välillä. Lapsi ei opi vuorovaikutustaitoja kuten pitäisi. Tai ainakaan kuten ennen nykyistä someaikaa. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, toiselle lapsi on tärkein, toiselle taas sometus.

Itse olen sitä mieltä, että ei vanhemmuus ole parhaimmalla tolalla, jos tarvii av:lta kysyä perusjuttuja. Tuskin jaksaa keskittyä lapseen riittävästi muutenkaan. Mitä siitä seuraa lapsen kehitykselle, kuka tietää. Mutta mielenterveysongelmat lisääntyvät jatkuvasti, se on varmaa.

Koska siis vanhaan hyvään aikaan aikuiset keskittyi vain lapsiin? Eikä töihin, lehtiin, kirjoihin, toisiin aikuisiin, kotihommiin... "Lapsi on keskittyminen" on tämän ajan ilmiö. Ei aiheeton, koska some on eri tavalla koukuttavaa kuin vaikka lehti, mutta ei automaattisesti paha.

Minulle some on ollut tärkeä väylä jakaa kokemuksia ja oppia vertaisilta. Olen käyttänyt, paljon, lievittämään pikkulapsiarjen yksinäisyyttä. Myöhemmin kerhossa/päivähoidosta lapsistani on molemmista tullut useammalta eri aikuiselta kommenttia että lapsista huomaa että heidän kanssaan puhutaan paljon ja että he ovat tottuneet vastavuoroisuuteen. Oleellista ei ole onko huomio usein muualla, vaan osaako irrottaa sen siitä muusta kun lapsi tekee aloitteen - ja toki olla itsekin aloitteentekijä.