Olen aina puolustanut suomalaisia kun meitä haukutaan junteiksi mutta nyt...

...olen kerrankin sanaton. Siis yleensähän suomalaiset itse haukkuu omaa kansaansa juntiksi, mikä minusta on juurikin moukkamaista. Ja aina perustelen miten meillä sentään ollaan kohtuullisen siivosti ja fiksusti verrattuna moniin muihin maihin joissa olen aikaani viettänyt.
Mutta nyt olen nähnyt suomalaista elämänmenoa ulkomaalaisen silmin. Kaverini (kotoisin keskieurooppalaisesta maasta) tuli luokseni Suomeen viikoksi. Heti ekana päivänä meille tuli kiinalaisessa ravintolassa joku keppanamies saarnaamaan miten Suomessa ei kuulu puhua ravintolassa. Olimme hänen lisäkseen ainoat asiakkaat ja keskustelumme kuulemma häiritsi häntä. Selitin kaverille että joku kylähullu, ei passaa välittää.
Samana iltana olimme koirani kanssa iltalenkillä kun perässä alkoi hiihtää eräs rouva joka kyttäsi että varmasti tulee kakat poimittua. Olen viimeiset kymmenen vuotta kävellyt kirkkaanvihreä koirankakkapussi kädessä ja aina kun koira näyttää menevän tarpeilleen heiluttelen sitä pussia kuin viiriä, juuri tästä syystä. Ei se innokkaimmille riitä. Rouva tuli ihan "juttusille" lopulta, eli totesi että ne paskat sitten poimitaan. Kaveria nauratti vielä tässä vaiheessa, mutta itselle tuli sellainen olo että rutiinisuomalaisuudesta tulee olemaan riesaa niin useasti että en voi pitkään selittää kylähulluudella.

Ja niin siinä sitten kävikin. Letkaan mahtui ihmisiä jotka sihauttelivat juomat päälle ja pahoittelun sijaan hihittelivät, työtapaaminen jossa toinen osapuoli selitti enklantiksi että on veri bisi eikä voi missään auttaa, bussikuski joka haistatti vitut, pyöräilijä joka sotki ensin päälle ja sitten vasta haistatti vitut, kahvilaseurue joka puhui meistä kovaan ääneen, baarin liimautuvin keppanamies (eikä ollut iskemässä, ollaan miehiä ja hän ehti jo "iskeä" kolmea naista viereisestä pöydästä) joka myös osasi enklantia, ainakin ai löv jyy ja veri sori, eräs ystäväksi luulemani joka ei voinut lainata polkupyöräänsä 20 minuutiksi koska "on siihen kiintynyt", toinen joka lakkasi puhumasta kun häneltä lainattiin kynää, tyyppi joka alkoi huutaa (!) kun kaverini laski rahojaan kassalla, baarit joissa tarjoilu on haistappa -tasoa ja naapurit jotka purjehtii ohi tervehtimättä. Tässä ei ollut kuin muutama, mutta reissun lopuksi kaveri sanoi ettei säistä huolimatta oikein osannut rentoutua. Oli luullut kotimaataan tiukkapipojen maaksi mutta sanoi löytäneensä kerrankin paikan jossa se lyödään laudalta.

Olen itsekin alkanut tajuta miksi minua ahdistaa niin usein. Ihmiset ahdistaa, vittumaisuus ja epäempaattisuus ahdistaa.