Lue keskustelun säännöt.
MILLAISEN PERHEEN HALUAISIT ITSELLESI
22.05.2018 |
Onko sinulla ollut nuorempana tai edelleen aikuisena joku visio mikä olisi sinun unelmaperheesi/ tai unelma elämäntapa?
Minun unelmani oli mies ja lapsi( toivoin poikaa suuresti),koira sekä kattohuoneisto keskustasta.
Elämä on kuitenkin mennyt miten mennyt ja nyt minulla on mies, kaksi poikaa ja uusi rivitaloasunto. Koira löytyy. Tuntuu että muut ihmiset näkevät meidät jotenkin olevan jossain vaiheessa. "Yritättekö vielä tyttöä??) Joo ei todellakaan ja siis miksi?? "Koska muutatte isompaan taloon?" Miksi muutettaisiin kun mahdumme nykyiseenkin taloon. Jotenkin tuntuu pahalta kun meidän elämä on joidenkin näkökulmasta vaillinainen.
Kommentit (9)
Serranon perheen. Ja suunnilleen sellainen se meillä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin kaikenlaista. Halusin kolme tyttöä, joille olin keksinyt nimetkin. Halusin muuttaa maalle ja sinne eläimiä.
Asiat kuitenkin mutkistui matkalla ja sain kyllä miehen mutta erosimme ennen lapsien tuloa kuvioihin. Nyt minulla on uusi mies joka haluaa asua pääkaupungissa töiden vuoksi. Meilläkin kaksi poikaa ja itseasiassa en tyttöä enää haluaisikaan! Ehkä tyttöhaaveet johtui siitä että olin lapsi ja leikin tyttönukeilla. Pojat on aivan upeita ja kun niitä on kaksi niin en voi parempaa toivoa. Mutta maalle edelleen kaipaan....
Itsellä kolme poikaa ja neljäskin menisi.
Haaveilin aina suurperheestä ja vanhassa maalaistalossa asumisesta.
Todellisuus taas on että 4 vuotta lasta yritetty (1,5 vuotta hoidoilla) eikä toistaiseksi yhtäkään edes alkanutta raskautta. Haaveet suurperheestä on saanut unohtaa ja todennäköisesti se yksikin lapsi on liian suuri haave.
Kouluaikoina sairastuin vakavasti homekoulussa, joten enää ei uskalla edes vanhoissa taloissa/ asunnoissa asua, asutaan siis upouudessa kerrostaloasunnossa Helsingissä.
Jossain välissä se on Kai vain pakko yrittää keksiä uusia unelmia, mutta mistä?
lapsettomuus_sattuu kirjoitti:
Haaveilin aina suurperheestä ja vanhassa maalaistalossa asumisesta.
Todellisuus taas on että 4 vuotta lasta yritetty (1,5 vuotta hoidoilla) eikä toistaiseksi yhtäkään edes alkanutta raskautta. Haaveet suurperheestä on saanut unohtaa ja todennäköisesti se yksikin lapsi on liian suuri haave.
Kouluaikoina sairastuin vakavasti homekoulussa, joten enää ei uskalla edes vanhoissa taloissa/ asunnoissa asua, asutaan siis upouudessa kerrostaloasunnossa Helsingissä.
Jossain välissä se on Kai vain pakko yrittää keksiä uusia unelmia, mutta mistä?
Toivon teille voimia tuon asian kanssa elämiseen. Omassa lähipiirissäni on tapahtunut ilahduttavia "ihmeitä" lapsettomille (tyyliin kuusi vuotta lapsen yrittämistä hoidoin, luovuttaminen ja sen jälkeen luomuraskaus), mutta ymmärrän, että nämä muiden kokemat "ihmetarinat" eivät aina jaksa lohduttaa.
Tämä menee vähän OT, mutta jos kärsit homeongelmista, ei kannata tuudittautua tuohon, että upouudessa talossa asuminen pelastaisi. Ellei sitten muuta parin vuoden välein upouuteen. Nuo nykymääräyksin rakennetut muovipussikerrostalot ovat potentiaalisia homepommeja ja paljon riskaabelimpi valinta kuin terve ja hyvin rakennettu vanhempi talo, joka on vuosikymmenien saatossa osoittanut olosuhteidensietokykynsä. Enää ei saa rakentaa edes hirsitalosta kunnollista ja hengittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua lapsia. En ole koskaan halunnut. Miehestä olen haaveillut yli puolet elämästäni mutten tuollaista ole koskaan saanut. Yksin siis mennään. N29
Haaveilen että minulla olisi kummatkin vanhemmat ja pari läheistä samanikäistä sisarusta. Sisarukseni olisivat pereellisiä ja olisin tosi läheinen heidän lastensa kanssa. Oman puolisoni kanssa emme hankkisi lapsia, mutta toimisimme mahdollisesti kummeina muutamalle lapselle ja mahdollisesti sijaisperheenä. Kokoontuisimme hauskoille perhepäivällisille ja viettäisimme välillä pyhiä yhdessä koko perheen voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli jonkinlainen epämääräinen ajatus, että perhe olisi hyvä olla. Tässä epämääräisessä visiossa olisi mukana mukava ja reipas vaimo sekä kolmisen lasta jotka juoksentelisivat ympäristössä ja leikkisivät itsenäisesti. Minä työhuoneessa käsittelemässä Tärkeitä Asioita. Asuinpaikka jonkinlainen riittävän tilava asunto, jossa olisi vieressä luontoa mutta samalla riittävästi kauppoja; ehkä oma piha. Ajatus myös oli, että töitä olisi molemmilla. Lopputulos: vaimo on, joskin kiukkuinen, kireä ja väsynyt. Lapsia on kaksi, isomman kohdalla käytösongelmia. Asutaan pienessä kerrostaloasunnossa, joka tosin sijainniltaan on kyllä ihan OK, jopa iso puistomainen, metsäinen alue löytyy vierestä. Pätkätöitä molemmilla. En tee Tärkeitä Asioita, kun kaikki aika menee perheestä huolehtimiseen tai sitten yksinkertaisesti oman jaksamisen ylläpitoon.
No, aika hyvin kuitenkin. Elämä on laiffia, ja tuskin tällainen (perhe)elämä pysyy tällaisenaan.
Halusin juuri tällaisen mikä mulla on: oma rauha ja vapaus. Ei puolisoa, ei lapsia. Asun suurkaupungin keskustassa. Lapsena kuvittelin, että kaikkien on jostain syystä hommattava mies ja lapsia, ja se ajatus ahdisti mua jo silloin. Oli suuri helpotus tajuta, ettei tosiaankaan ole pakko.