Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystävän puolesta ei voi olla onnellinen? Case: seurustelusuhteen aloittaminen
21.05.2018 |
On ollut aikamoinen pettymys huomata, että ne ystävät joiden ajatteli olevan ystäviä, eivät sellaisia olekaan. Olen 35-vuotias, ja aloin seurustelemaan yli puoli vuotta sitten. Mulla on takana muutamia suhteita, joista lyhin vuoden ja pisin kolme vuotta. Toinen esim ystävistäni ei ole koskaan seurustellut ja toisella on ollut pitkä, 9v suhde, mutta sen päättymisestä aikaa jo n. 6 vuotta. Olen jotenkin halunnut uskoa, että he olisivat onnellisia puolestani, mutta ei, se on liikaa pyydetty ilmeisesti :(
Toista ärsyttää jos laittaa someen kuvia (on sanonut että hehkuttaminen ärsyttää). Toinen ei kysy koskaan mitä "meille" kuuluu, vaan puhuu omista randomtapailuistaan (hällä joitakin huonoja kokemuksia lähimenneessä), joita kuuntelen vaikka kuinka kauan, koska juttuahan riittää. Kaiken huippu oli, kun tässä taannoin hän sitten tapasi poikaystäväni. Olimme siis nelistään koolla, hänen ystävä oli mukana. Ei kysynyt tai puhunut erikseen sanaakaan poikaystävilleni vaan oman alansa jutuista, jotka saivat jopa minut haukottelemaan. Olin todella loukkaantunut asiasta ja häpesin ystäväni käytöstä.
Ilmeisesti ystävyytemme ei sitten ollutkaan niin hyvä kuin olin ajatellut. Koska minä en jaksa selvittää tätä asiaa hänen kanssaan, ja hän ei edes yritä teeskennellä olevansa onnellinen puolestani. Kertokaa, kun en tajua. Miksi se on toiselta pois, jos toisen elämään kuuluu hyvää? Pitäisikö sanonta "hädässä ystävä tunnetaan", vaihtaa sanontaan "hyvällä hetkellä ystävä tunnetaan"?
Kommentit (20)
Miksi pitäisi olla onnellinen, jos ei ole koskaan seurustellut tai oman suhteen jälkeen ei ole löytänyt uutta? En mä ainakaan kuvittelis muiden iloitsevan vaan ymmärtäisin, että heillä on huonosti. Eipä se omaa onneani himmentäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla onnellinen, jos ei ole koskaan seurustellut tai oman suhteen jälkeen ei ole löytänyt uutta? En mä ainakaan kuvittelis muiden iloitsevan vaan ymmärtäisin, että heillä on huonosti. Eipä se omaa onneani himmentäisi.
Tätä just en oikein tajua. Eli samalla periaatteella: ystäväni, joka saa upean työpaikan, ei olisi sitä ansainnut koska en itsekään ole kovin ihmeellisissä töissä ollut?
Tottakai ymmärrän että miltä tuntuu kun ei löydä ketään, olen ollut suuren osan elämästäni sinkku. Juuri siksi myös toivoin, että ystävä olisi aidosti iloinen, koska olen VIHDOIN tavannut miehen, jonka kanssa haluan syventää suhdetta. Ystävyyteen mun mielestä kuuluu se, että iloitaan ystävän onnesta, oli se syy mikä tahansa. Ja millä tavalla se vaikuttaa sen toisen elämään, jos toisella menee hyvin tai huonosti?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kateus? Kuvittelivat että olette yhdessä yksin lopun elämää. Vaikea ketään tuntematta sanoa muuta. Kysy heiltä, ota asia esille.
Yritin tätä jo toiselta kysellä, kuulemma ei ole vain reilua koska hän ei ole koskaan seurustellut. Toinen taas väittää olevansa onnellinen minun puolesta.
-ap
Normi settiä. Älä turhaan vaivaa päätäsi tai tunne syyllisyyttä, noin käy kaikille. Onnea muutenkin uudesta suhteesta, 10 kk kohdalla seksi on parasta, tuntee jo toisen eikä vielä ole päässyt kyllästymään. Been there, done that.
Vierailija kirjoitti:
Normi settiä. Älä turhaan vaivaa päätäsi tai tunne syyllisyyttä, noin käy kaikille. Onnea muutenkin uudesta suhteesta, 10 kk kohdalla seksi on parasta, tuntee jo toisen eikä vielä ole päässyt kyllästymään. Been there, done that.
Okei, karua kyllä :D Mutta kiitos tsempeistä! :)
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus? Kuvittelivat että olette yhdessä yksin lopun elämää. Vaikea ketään tuntematta sanoa muuta. Kysy heiltä, ota asia esille.
Yritin tätä jo toiselta kysellä, kuulemma ei ole vain reilua koska hän ei ole koskaan seurustellut. Toinen taas väittää olevansa onnellinen minun puolesta.
-ap
Anteeksi vain, mutta ei kuulosta kovin kummoiselta kaverilta jos ajattelee että muilla ei saa olla jotain jos hänelläkään ei ole koska ei ole reilua. Entä jos sinulle kävisi jotain huonoa tai kohtaisit vastoinkäymisen, olisiko hän silloin iloinen koska ei ainakaan itselle osunut kohdalle? Hänen katkeruutensa ei ole lainkaan sopiva maaperä ystävyydelle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla onnellinen, jos ei ole koskaan seurustellut tai oman suhteen jälkeen ei ole löytänyt uutta? En mä ainakaan kuvittelis muiden iloitsevan vaan ymmärtäisin, että heillä on huonosti. Eipä se omaa onneani himmentäisi.
Ei tietenkään tarvitse olla onnellinen, mutta voisi olla edes kohtelias. Ap:n ystävä oli suoranaisen epäkohtelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus? Kuvittelivat että olette yhdessä yksin lopun elämää. Vaikea ketään tuntematta sanoa muuta. Kysy heiltä, ota asia esille.
Yritin tätä jo toiselta kysellä, kuulemma ei ole vain reilua koska hän ei ole koskaan seurustellut. Toinen taas väittää olevansa onnellinen minun puolesta.
-ap
Anteeksi vain, mutta ei kuulosta kovin kummoiselta kaverilta jos ajattelee että muilla ei saa olla jotain jos hänelläkään ei ole koska ei ole reilua. Entä jos sinulle kävisi jotain huonoa tai kohtaisit vastoinkäymisen, olisiko hän silloin iloinen koska ei ainakaan itselle osunut kohdalle? Hänen katkeruutensa ei ole lainkaan sopiva maaperä ystävyydelle.
Niin :( Itse olen aina yrittänyt olla ystäville se kuuntelija, lohduttaja, iloitsija. Tuntuu että olen ollut joku ns korvikekaveri, kun sitten minulle tapahtuu jotain hyvää niin ei haluta kuulla mitään siihen viittaavaakaan.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Normi settiä. Älä turhaan vaivaa päätäsi tai tunne syyllisyyttä, noin käy kaikille. Onnea muutenkin uudesta suhteesta, 10 kk kohdalla seksi on parasta, tuntee jo toisen eikä vielä ole päässyt kyllästymään. Been there, done that.
No you haven’t. Siitä se seksi vasta paraneekin!
Ap:lle onnittelut suhteesta! Samaa ihmettelin itsekin kavereista, mutta ei sillä lopulta ole väliä. Se on sinun suhteesi ja on tärkeintä että olet itse onnellinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun pitäisi ymmärtää myös ystävän näkökulmaa. Tuntuu aika kohtuuttomalta vaatia olemaan iloinen puolestasi, jos esim. parisuhteen puuttuminen on yksi oman elämän kivuliaimmista asioista. Mitä toisen puolesta iloitseminen muutenkaan tarkoittaa? Se että sinä olet alkanut seurustelemaan, on varmasti mullistanut oman maailmasi. Kuvittelet varmasti myös, että ystäviäsi maailma on samalla mullistunut.
Mutta ehkä nyt huomaat, että vaikka sinä seurustelet niin maailma pysyy ennallaan. Niille ystäville sinä olet edelleen se sama ihminen kuin ennen suhdettakin. Mielestäni taas olisi aika ihmeellistä, jos sinulta kuulumisia kysyttäessä, pitäisi kysyä mitä "teille" kuuluu. Ikään kuin seurustelevana ei ole enää itsenäinen olento. Ystävät ovat kuitenkin sun ystäviä, ei teidän parisuhteenne ystäviä. Se että ystävä alkoi seurustelemaan niin ei tämä omaan elämään juurikaan vaikuttanut. Välillä mies on mukana menoissa mutta harvemmin. Tottakai myös kuuntelen, jos hän kertoo heidän yhteisistä tekemisstään. Ihan samalla tavalla kuin minä voin kertoa omasta parisuhteestani.
Mutta olen samaa mieltä siinä, että ystäviltäsi selkeästi puuttuu käytöstavat, jos miestä ei ole osattu ottaa kesksuteluissa lainkaan huomioon. Mutta voiko kyse olla vain parisuhteestasi vai olisiko hän samanlainen, jos paikalla olisi esim. joku sun ulkopuolinen ystävä.
Ehkä tästä voi mainita ystäville. Mutta toisaalta eihän heidän automaattisesti pidä tulla toimeen keskenään. Ehkä ei välttämättä sitten kannata vietää aikaa yhdessä. Mutta toki kohteliasta on olla kiinnostuneen oloinen ja herätellä keskustelua, jos toisen poikaystävä mukana keskustelussa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normi settiä. Älä turhaan vaivaa päätäsi tai tunne syyllisyyttä, noin käy kaikille. Onnea muutenkin uudesta suhteesta, 10 kk kohdalla seksi on parasta, tuntee jo toisen eikä vielä ole päässyt kyllästymään. Been there, done that.
No you haven’t. Siitä se seksi vasta paraneekin!
Ap:lle onnittelut suhteesta! Samaa ihmettelin itsekin kavereista, mutta ei sillä lopulta ole väliä. Se on sinun suhteesi ja on tärkeintä että olet itse onnellinen :)
Kiitos paljon :) - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun pitäisi ymmärtää myös ystävän näkökulmaa. Tuntuu aika kohtuuttomalta vaatia olemaan iloinen puolestasi, jos esim. parisuhteen puuttuminen on yksi oman elämän kivuliaimmista asioista. Mitä toisen puolesta iloitseminen muutenkaan tarkoittaa? Se että sinä olet alkanut seurustelemaan, on varmasti mullistanut oman maailmasi. Kuvittelet varmasti myös, että ystäviäsi maailma on samalla mullistunut.
Mutta ehkä nyt huomaat, että vaikka sinä seurustelet niin maailma pysyy ennallaan. Niille ystäville sinä olet edelleen se sama ihminen kuin ennen suhdettakin. Mielestäni taas olisi aika ihmeellistä, jos sinulta kuulumisia kysyttäessä, pitäisi kysyä mitä "teille" kuuluu. Ikään kuin seurustelevana ei ole enää itsenäinen olento. Ystävät ovat kuitenkin sun ystäviä, ei teidän parisuhteenne ystäviä. Se että ystävä alkoi seurustelemaan niin ei tämä omaan elämään juurikaan vaikuttanut. Välillä mies on mukana menoissa mutta harvemmin. Tottakai myös kuuntelen, jos hän kertoo heidän yhteisistä tekemisstään. Ihan samalla tavalla kuin minä voin kertoa omasta parisuhteestani.
Mutta olen samaa mieltä siinä, että ystäviltäsi selkeästi puuttuu käytöstavat, jos miestä ei ole osattu ottaa kesksuteluissa lainkaan huomioon. Mutta voiko kyse olla vain parisuhteestasi vai olisiko hän samanlainen, jos paikalla olisi esim. joku sun ulkopuolinen ystävä.
Ehkä tästä voi mainita ystäville. Mutta toisaalta eihän heidän automaattisesti pidä tulla toimeen keskenään. Ehkä ei välttämättä sitten kannata vietää aikaa yhdessä. Mutta toki kohteliasta on olla kiinnostuneen oloinen ja herätellä keskustelua, jos toisen poikaystävä mukana keskustelussa on.
Omasta mielestäni en olekaan muuta kuin ymmärtänyt, ymmärtänyt ja ymmärtänyt. Mielestäni kyllä ystävyyteen kuuluu se, että ymmärretään molempiin suuntiin. En odota että hän hehkuttelisi kanssani, mutta sanoisi edes olevansa onnellinen minun puolestani tai yrittäisi edes. Ollaan oltu erilaisilla kokoonpanoilla aiemminkin iltaa viettämässä, eikä ystäväni ole koskaan käyttäytynyt noin röyhkeästi kuin käyttäytyi. Ja ei, emme asu edes samassa kaupungissa joten ei hänen tarvitse sen enempää olla tekemisissä. Jotenkin vaan niin kornia, kun itse ihan ok mielellä kuuntelen toisen tapailuja yms, mutta hän ei koskaan kysy, miten omassa suhteessani menee.
Mutta eipä kai, pitää kai vain totutella ja ottaa jonkinlainen kohtelias etäisyys.
-Ap
Mulla oli hyvin samanlainen tilanne, tosin sillä erotuksella että ystäväni oli itsekin mieheni tapaamishetkellä parisuhteessa. Mutta ilmeisesti mun seura kelpasi vain, kun mua sai lytätä ja tuntea jotain paremmuutta tms.
Onhan tuossa toki totuttelemista varmaan koko kaveripiirille, jos olette kaikki olleet sinkkuja pitkään, ja yhtä aikaa. Sinuna kuulostelisin tilannetta jonkin aikaa, ja kyllä siitä kannattaa yrittää keskustella, jos haluat ystävyyssuhteet säilyttää. Ilmeisesti olet näin pyrkinytkin tekemään, mikä on hienoa. :)
Tsemppiä, toivottavasti ystäväsi ymmärtäisivät, että sinun ilosi ei tosiaan ole heiltä pois. Ei toki tarvitse olla mitenkään sekopäisen hurmioitunut, mutta kyllä nuo kateelliset/katkerat ajatukset & käyttäytymismallit pitäisi osata peittää niin, että toiselle ei nyt ainakaan paha mieli tule... Olen mä itsekin joskus tunnistanut olleeni kateellinen joillekin kavereilleni, mutta en mistään hinnasta olisi tätä heille osoittanut. Kyräilin sitten omassa päässäni ja prosessoin asian niin, että pystyin lopulta olemaan ihan aidosti onnellinen heidän puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla onnellinen, jos ei ole koskaan seurustellut tai oman suhteen jälkeen ei ole löytänyt uutta? En mä ainakaan kuvittelis muiden iloitsevan vaan ymmärtäisin, että heillä on huonosti. Eipä se omaa onneani himmentäisi.
Tätä just en oikein tajua. Eli samalla periaatteella: ystäväni, joka saa upean työpaikan, ei olisi sitä ansainnut koska en itsekään ole kovin ihmeellisissä töissä ollut?
Tottakai ymmärrän että miltä tuntuu kun ei löydä ketään, olen ollut suuren osan elämästäni sinkku. Juuri siksi myös toivoin, että ystävä olisi aidosti iloinen, koska olen VIHDOIN tavannut miehen, jonka kanssa haluan syventää suhdetta. Ystävyyteen mun mielestä kuuluu se, että iloitaan ystävän onnesta, oli se syy mikä tahansa. Ja millä tavalla se vaikuttaa sen toisen elämään, jos toisella menee hyvin tai huonosti?
-ap
En mä mieti, että ansainnut tai ei, mutta ei se minua ilahduta, jos itseäni ei hyväksy kukaan. Miksi siinä sulle pitäisi hehkuttaa, miten sut hyväksyi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus? Kuvittelivat että olette yhdessä yksin lopun elämää. Vaikea ketään tuntematta sanoa muuta. Kysy heiltä, ota asia esille.
Yritin tätä jo toiselta kysellä, kuulemma ei ole vain reilua koska hän ei ole koskaan seurustellut. Toinen taas väittää olevansa onnellinen minun puolesta.
-ap
Anteeksi vain, mutta ei kuulosta kovin kummoiselta kaverilta jos ajattelee että muilla ei saa olla jotain jos hänelläkään ei ole koska ei ole reilua. Entä jos sinulle kävisi jotain huonoa tai kohtaisit vastoinkäymisen, olisiko hän silloin iloinen koska ei ainakaan itselle osunut kohdalle? Hänen katkeruutensa ei ole lainkaan sopiva maaperä ystävyydelle.
Niin :( Itse olen aina yrittänyt olla ystäville se kuuntelija, lohduttaja, iloitsija. Tuntuu että olen ollut joku ns korvikekaveri, kun sitten minulle tapahtuu jotain hyvää niin ei haluta kuulla mitään siihen viittaavaakaan.
-Ap
Ehkä et ole itsekään ollut niin aito ystävä, kuin mitä itsestäsi kuvittelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla onnellinen, jos ei ole koskaan seurustellut tai oman suhteen jälkeen ei ole löytänyt uutta? En mä ainakaan kuvittelis muiden iloitsevan vaan ymmärtäisin, että heillä on huonosti. Eipä se omaa onneani himmentäisi.
Tätä just en oikein tajua. Eli samalla periaatteella: ystäväni, joka saa upean työpaikan, ei olisi sitä ansainnut koska en itsekään ole kovin ihmeellisissä töissä ollut?
Tottakai ymmärrän että miltä tuntuu kun ei löydä ketään, olen ollut suuren osan elämästäni sinkku. Juuri siksi myös toivoin, että ystävä olisi aidosti iloinen, koska olen VIHDOIN tavannut miehen, jonka kanssa haluan syventää suhdetta. Ystävyyteen mun mielestä kuuluu se, että iloitaan ystävän onnesta, oli se syy mikä tahansa. Ja millä tavalla se vaikuttaa sen toisen elämään, jos toisella menee hyvin tai huonosti?
-ap
En mä mieti, että ansainnut tai ei, mutta ei se minua ilahduta, jos itseäni ei hyväksy kukaan. Miksi siinä sulle pitäisi hehkuttaa, miten sut hyväksyi?
Ootko kuullut sellaisesta, että ystävän unelmat ovat myös sinun unelmia? Sulle tuntuu käsite ystävyys olevan täysin tuntematon asia. Just tällaiset laukojat ovat niitä, joista tulee katkeria vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus? Kuvittelivat että olette yhdessä yksin lopun elämää. Vaikea ketään tuntematta sanoa muuta. Kysy heiltä, ota asia esille.
Yritin tätä jo toiselta kysellä, kuulemma ei ole vain reilua koska hän ei ole koskaan seurustellut. Toinen taas väittää olevansa onnellinen minun puolesta.
-ap
Anteeksi vain, mutta ei kuulosta kovin kummoiselta kaverilta jos ajattelee että muilla ei saa olla jotain jos hänelläkään ei ole koska ei ole reilua. Entä jos sinulle kävisi jotain huonoa tai kohtaisit vastoinkäymisen, olisiko hän silloin iloinen koska ei ainakaan itselle osunut kohdalle? Hänen katkeruutensa ei ole lainkaan sopiva maaperä ystävyydelle.
Ei kai siinä, ettei ole iloinen ystävän puolesta ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö ap saa olla kenen kanssa haluaa? Eihän se sitä vielä tarkoita. Varmasti saa olla, ihan vapaasti. Ystävän seuran omiminen ei ole hyvää käytöstä, jos siis alkaisi syyttely, ettei enää kuuntele ystävän huolia. Jos mä oisin ap, olisin salaa tyytyväinen, että mä sain jonkun, eikä hän, jos ystävä ei onnittelisi. Tai sitten surisin sitä, ettei hänellä ole ketään. Mun elämää ei muiden iloitseminen tai sen puute muuttaisi mihinkään suuntaan.
Ovat kateellisia sinulle luulisin.
Minulla oli hyvä ystävä. Voisin sanoa paras ystävä, jonka kanssa oltiin todella paljon tekemisissä, matkusteltiin yhdessä lähes kaikki lomamme, vietimme viikonloppuja toistemme luona, asuimme toisen luona puolin ja toin, kun toisella oli kotona remonttia ja puhuimme kaikesta. Minulla oli muutamia miessuhteita, joista yksi muutaman vuoden, joista mistään ei tullut mitään. Alunperinkään suhteet eivät olleet loppuelämän suhteita. Olin pitkään yksinkin lasten kanssa. Sitten tapasin miehen, jonka tiesin heti olevan se oikea ja oli molemmin puolinen tunne.
Ystäväni lopetti ystävyyden tähän vähitellen. Oli tyly. Ei koskaan ehtinyt tapaamaan, kun ehdotin. Ei ollut aikaa jne. Siihen kuivui paras ystävyyssuhteeni. En varmaksi tiedä miksi, mutta muut ystäväni sanovat, että olisi kateus syynä. Tosi kurja juttu, kun oltiin parhaita ystäviä 15 vuotta ja tunnettu paljon kauemmin. Ystävyyssuhde oli minulle ja myös hänelle tärkeä tai ainakin näin kuvittelin. Ehkä sitten hänelle ei ollut kuitenkaan.
Nyt olen naimisissa (minulle) maailman rakkaimman miehen kanssa. Välillä matkustelen yksinäni ja usein toki matkailen mieheni kanssa. Minulla ei ole hyvää samanhenkistä naisystävää matkaseuraksi ja vain siksi luulisin, että tapasin elämäni miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla onnellinen, jos ei ole koskaan seurustellut tai oman suhteen jälkeen ei ole löytänyt uutta? En mä ainakaan kuvittelis muiden iloitsevan vaan ymmärtäisin, että heillä on huonosti. Eipä se omaa onneani himmentäisi.
Tätä just en oikein tajua. Eli samalla periaatteella: ystäväni, joka saa upean työpaikan, ei olisi sitä ansainnut koska en itsekään ole kovin ihmeellisissä töissä ollut?
Tottakai ymmärrän että miltä tuntuu kun ei löydä ketään, olen ollut suuren osan elämästäni sinkku. Juuri siksi myös toivoin, että ystävä olisi aidosti iloinen, koska olen VIHDOIN tavannut miehen, jonka kanssa haluan syventää suhdetta. Ystävyyteen mun mielestä kuuluu se, että iloitaan ystävän onnesta, oli se syy mikä tahansa. Ja millä tavalla se vaikuttaa sen toisen elämään, jos toisella menee hyvin tai huonosti?
-ap
En mä mieti, että ansainnut tai ei, mutta ei se minua ilahduta, jos itseäni ei hyväksy kukaan. Miksi siinä sulle pitäisi hehkuttaa, miten sut hyväksyi?
Ootko kuullut sellaisesta, että ystävän unelmat ovat myös sinun unelmia? Sulle tuntuu käsite ystävyys olevan täysin tuntematon asia. Just tällaiset laukojat ovat niitä, joista tulee katkeria vanhuksia.
En ole, ja miksi ne olisivat? Eihän sellaista voi pakottaa. Tuo siis tarkoittaisi, ettei voisi elää miten haluaa, jos se ei sopisi ystävän unelmaan.
Kateus? Kuvittelivat että olette yhdessä yksin lopun elämää. Vaikea ketään tuntematta sanoa muuta. Kysy heiltä, ota asia esille.