Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikähän aiheuttaa moraalin totaalisen rappeutumisen?
21.05.2018 |
Olen aina ollut kunnollinen, tunnollinen ja järkevä ihminen. Pikkuvanha. Vaikka olenkin ollut terveysongelmien vuoksi käytännössä koko aikuiselämäni poissa työelämästä, olen pitänyt sitä kunnia-asiana että laskut on maksettu pienistä tuloista ajallaan, ja luottotiedot pysyneet puhtaina. Toki tämä asenne on vaikuttanut muihinkin osa-alueisiin elämässäni, mutta keskityn tässä postauksessa erityisesti nyt tuohon rahapuoleen.
Nyt viime kuukausina olen huomannut, että olen tuntenut itseni ensimmäistä kertaa jotenkin yhteiskunnan ulkopuoliseksi. En varsinaisesti koe että kukaan tai mikään tietty taho olisi minua syrjäyttänyt/syrjinyt, mutta jatkuva minimituilla kituuttaminen on tehnyt minut välinpitämättömäksi tiettyjen juttujen suhteen. Olen alkanut maksamaan osan laskuista myöhässä, hutiloinut rahojeni kanssa...kaikenlaista pientä. Ei ehkä kuulosta vakavalta mutta itselleni iso juttu, kun tietää aiemman tunnollisuuteni.
Nyt olen tosissani leikkinyt ajatuksella, että mitä jos jättäisi vaan maksamatta kaikki muut laskut paitsi aivan pakolliset kuten vuokra, sähkö yms. Ja siis nimenomaan sillä ajatuksella, ettei koskaan niitä maksaisi takaisin, päästäisi vaan ulosottoon kaiken. Voisi matkustaa pummilla, jättää lääkärikäynnit maksamatta, käyttörahaa jäisi selkeästi enemmän.
Olen kokeillut noita laskureita ja lukenut aiheesta, minut todettaisiin nykytilanteessa varattomaksi eli en joutuisi maksamaan euroakaan. Töihin en ole menossa terveydentilani takia, ja tuleva eläkkeeni on 0€. Asuntoa en saa hankittua muutenkaan eikä edes kiinnosta omistaminen, kun asun kaupungin vuokrakaksiossa hyvällä paikalla pilkkahintaan. Eli mitä tässä olisi hävittävää?
Havahduin näihin ajatuksiin eilen, ja rupesin miettimään että miksi moraalini on nyt laskenut näin? Ottaisin mielelläni vastaan kommentteja aiheesta. Kiitos kun luit.
Kommentit (21)
En tiedä mitä sanoa, mutta kiinnostava aloitus. Kuinka vanha olet? Siis kiinnostaisi siksi, että kuinka kauan olet elänyt ja ollut tunnollinen noilla pienillä tuloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että uupumus aiheuttaa tuollaisen olon. On vaikeaa kituuttaa vuosikaupalla, kun ainoa kiitos ja palkinto on puhdas omatunto ja jonkinlainen pärjäämisen ylpeys. Lopulta alkaa kyseenalaistaa, ovatko arvot todella niin arvokkaita että niistä kannattaa pitää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että uupumus aiheuttaa tuollaisen olon. On vaikeaa kituuttaa vuosikaupalla, kun ainoa kiitos ja palkinto on puhdas omatunto ja jonkinlainen pärjäämisen ylpeys. Lopulta alkaa kyseenalaistaa, ovatko arvot todella niin arvokkaita että niistä kannattaa pitää kiinni.
En ole ap mutta veikkaan tätä samaa. Oon alkanut itsekkin luistamaan kaikesta tänä aikana kun oon ollu kelan rahoilla.....
Mulla oli pitkään sairastelua ja jaksoin hyvin, mutta vasta kun sairastuin krooniseen sairauteen joka on progressiivinen, aloin vajota. Varsinaisia ja välillisiä terveys kuluja on ollut niin paljon ja loppua ei näy, niin olen antanut laskujen erääntyä ja ostanut silti kallista jauhelihaa, hiussävytteitä, konserttilipun... Parempaa tulevaisuutta ei ole, joten käy melkein järkeen nauttia nyt, vaikka tiedän kyllä, ettei siitä hyvää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän aiheuttaa moraalin totaalisen rappeutumisen?
Uskonnot ja varsinkin kirkkoon kuuluminen. Eroaminen on helppoa, käytte vain painamassa "Eroa kirkosta" kuvaketta https://www.eroakirkosta.fi/dynamic/index.php/ -sivustolla ja se on siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän aiheuttaa moraalin totaalisen rappeutumisen?
Uskonnot ja varsinkin kirkkoon kuuluminen. Eroaminen on helppoa, käytte vain painamassa "Eroa kirkosta" kuvaketta https://www.eroakirkosta.fi/dynamic/index.php/ -sivustolla ja se on siinä.
Kunnon aivopieru! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen pohtinut näitä enemmänkin, ja on mulla tietty visio. Onnellisuuden kaipuu. Menin naimisiin, sain lapsen ja aina olen ollut ns. Äiti tyyppi. Laittanut ruuan, siivonnut ja tehnyt joka ikisen työvuoroni. Kunnes. Yhtäkkiä. Alkoi ahdistaa. En halunnut olla minä. Vihasin miestäni. Aloin ihailla jakorasioita. Minäkun olin ollut pelkästään mieheni kanssa. Tuntui ettei tämä minun elämä saa olla tässä näin helpolla. Minä joka ennen syljin pettäjä ihmisten päälle, aloitin suhteen pomoni kanssa heti kun palasin työelämään. Olin suunnitellut kaiken, pomoni viettely oli mun tavoite. Ja halusin vielä jäädä siitä kiinni. Draaman haku iski. Sitten olikin edessä elämäni vaikein vuosi. Ero. Yh. Uusi perhe. Muutto. Huoltajuuskiistat. Nyt olen ollut 4 vuotta onnellisesti nykyisen mieheni kanssa, mutta taas se tietty halu valtaa. Olen aina inhonnut lesboja mutta nyt.... tekisi mieli koittaa naista. Edes kerran elämässä. Kaikki muutkin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pohtinut näitä enemmänkin, ja on mulla tietty visio. Onnellisuuden kaipuu. Menin naimisiin, sain lapsen ja aina olen ollut ns. Äiti tyyppi. Laittanut ruuan, siivonnut ja tehnyt joka ikisen työvuoroni. Kunnes. Yhtäkkiä. Alkoi ahdistaa. En halunnut olla minä. Vihasin miestäni. Aloin ihailla jakorasioita. Minäkun olin ollut pelkästään mieheni kanssa. Tuntui ettei tämä minun elämä saa olla tässä näin helpolla. Minä joka ennen syljin pettäjä ihmisten päälle, aloitin suhteen pomoni kanssa heti kun palasin työelämään. Olin suunnitellut kaiken, pomoni viettely oli mun tavoite. Ja halusin vielä jäädä siitä kiinni. Draaman haku iski. Sitten olikin edessä elämäni vaikein vuosi. Ero. Yh. Uusi perhe. Muutto. Huoltajuuskiistat. Nyt olen ollut 4 vuotta onnellisesti nykyisen mieheni kanssa, mutta taas se tietty halu valtaa. Olen aina inhonnut lesboja mutta nyt.... tekisi mieli koittaa naista. Edes kerran elämässä. Kaikki muutkin ovat.
Tuota noin, suositan että hakeudut johonkin juttusille. Kuulostaa siltä että tulet vielä tuolla menolla aiheuttamaan enemmän emotionaalista tuskaa muillekin. Noiden pakonomaisten halujen takaa yleensä tuppaa löytymään kiinnostavia stooreja joita itse ei ole välttämättä aikaisemmin älynnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pohtinut näitä enemmänkin, ja on mulla tietty visio. Onnellisuuden kaipuu. Menin naimisiin, sain lapsen ja aina olen ollut ns. Äiti tyyppi. Laittanut ruuan, siivonnut ja tehnyt joka ikisen työvuoroni. Kunnes. Yhtäkkiä. Alkoi ahdistaa. En halunnut olla minä. Vihasin miestäni. Aloin ihailla jakorasioita. Minäkun olin ollut pelkästään mieheni kanssa. Tuntui ettei tämä minun elämä saa olla tässä näin helpolla. Minä joka ennen syljin pettäjä ihmisten päälle, aloitin suhteen pomoni kanssa heti kun palasin työelämään. Olin suunnitellut kaiken, pomoni viettely oli mun tavoite. Ja halusin vielä jäädä siitä kiinni. Draaman haku iski. Sitten olikin edessä elämäni vaikein vuosi. Ero. Yh. Uusi perhe. Muutto. Huoltajuuskiistat. Nyt olen ollut 4 vuotta onnellisesti nykyisen mieheni kanssa, mutta taas se tietty halu valtaa. Olen aina inhonnut lesboja mutta nyt.... tekisi mieli koittaa naista. Edes kerran elämässä. Kaikki muutkin ovat.
Kaikki pitää saada, kaikki pitää kokea? Olet aika onnekas, että olet saanut lapsen ja ilmeisesti kahdesti vielä itseesi sitoutumaan miehen, joka rakastaa sinua. Jos haluat tuhota kaiken kaikilta kerta toisensa jälkeen niin siitä sitten. Jotkut ne eivät osaa arvostaa onneaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pohtinut näitä enemmänkin, ja on mulla tietty visio. Onnellisuuden kaipuu. Menin naimisiin, sain lapsen ja aina olen ollut ns. Äiti tyyppi. Laittanut ruuan, siivonnut ja tehnyt joka ikisen työvuoroni. Kunnes. Yhtäkkiä. Alkoi ahdistaa. En halunnut olla minä. Vihasin miestäni. Aloin ihailla jakorasioita. Minäkun olin ollut pelkästään mieheni kanssa. Tuntui ettei tämä minun elämä saa olla tässä näin helpolla. Minä joka ennen syljin pettäjä ihmisten päälle, aloitin suhteen pomoni kanssa heti kun palasin työelämään. Olin suunnitellut kaiken, pomoni viettely oli mun tavoite. Ja halusin vielä jäädä siitä kiinni. Draaman haku iski. Sitten olikin edessä elämäni vaikein vuosi. Ero. Yh. Uusi perhe. Muutto. Huoltajuuskiistat. Nyt olen ollut 4 vuotta onnellisesti nykyisen mieheni kanssa, mutta taas se tietty halu valtaa. Olen aina inhonnut lesboja mutta nyt.... tekisi mieli koittaa naista. Edes kerran elämässä. Kaikki muutkin ovat.
Kaikki pitää saada, kaikki pitää kokea? Olet aika onnekas, että olet saanut lapsen ja ilmeisesti kahdesti vielä itseesi sitoutumaan miehen, joka rakastaa sinua. Jos haluat tuhota kaiken kaikilta kerta toisensa jälkeen niin siitä sitten. Jotkut ne eivät osaa arvostaa onneaan.
Eikö tässä aloituksessakin ole periaatteessa kyse samasta asiasta? On saanut rahaa tekemättä töitä ja hyvä kämppä yms. Mutta silti haluaa kamppailla normeja vastaan? Ei halua maksaa laskuja niin haluaa laiminlyödä muita ihmisiä joille on velkaa. Velvollisuuden tunne tehdä oikein. Mutta itsekkäästi kadehtii rikkaita töitä tekeviä?luovuttaa ja on halu tehdä muiden mielestä oikeaa vastaan. Myös itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että tiettyyn pisteeseen saakka välinpitämättömyys on ainoa keino säilyttää järkensä.
Mihinkään instanssiin ei voi luottaa, esim. itsekin nyt odottelen tässä toista viikkoa lääkärin lupaamaa todistusta kuntoutustukea varten, ei vaan kuulu, joten en saa asiaa vireille ja nykyinen kuntsari loppuu jo ensi kuussa. Vituttaa kun itse on hoitanut asiansa ajoissa mutta sitten joku muu kusee ne- etkä voi itse tehdä asialle yhtikäs mitään!
Minä luulen, että sinulla on ap orastava tai keskisyvä masennus. Kannattaisi käydä lääkärissä. Myös esim. kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa sellaisen "aivosumun", ettei ihminen ajattele ihan täysillä vaan on hieman sekaisin tai ikään kuin "koomassa". Samoin voimakas väsymys ja anemia.
Siispä neuvoni on, että ennen kuin päästät laskut ulosottoon käyt lääkärillä ja selität tuntemuksia ja pyydät tarkistamaan, voisiko sinulla olla
- masennus
- kilpparivika
- anemia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Täällä se sanottiinkin eli väsymys. Omalla kohdallani on myös vaikuttanut se että minua kohtaan tehtyjä lupauksia ei ole pidetty tai ainakin olen itse aina ollut se miinus puolella oleva taho oli kyse sitten viranomaisista tai henkilökohtaisista suhteista. Hävettää ihan oikeasti kaikki vuosien aikana tehdyt omat mokat sekä rikotut lupaukset. Pohjimmiltani rehellisenä ihmisenä nuo asiat korventuvat pysyvästi muistiin. Tuntuu pahalta että ei pysty pitämään omista arvoista kiinni, koska silloinhan ei voi vaatia sitä muiltakaan ja se antaa aika turvatoman tunteen. Ja sitten lopulta alkaa itsekin turtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pohtinut näitä enemmänkin, ja on mulla tietty visio. Onnellisuuden kaipuu. Menin naimisiin, sain lapsen ja aina olen ollut ns. Äiti tyyppi. Laittanut ruuan, siivonnut ja tehnyt joka ikisen työvuoroni. Kunnes. Yhtäkkiä. Alkoi ahdistaa. En halunnut olla minä. Vihasin miestäni. Aloin ihailla jakorasioita. Minäkun olin ollut pelkästään mieheni kanssa. Tuntui ettei tämä minun elämä saa olla tässä näin helpolla. Minä joka ennen syljin pettäjä ihmisten päälle, aloitin suhteen pomoni kanssa heti kun palasin työelämään. Olin suunnitellut kaiken, pomoni viettely oli mun tavoite. Ja halusin vielä jäädä siitä kiinni. Draaman haku iski. Sitten olikin edessä elämäni vaikein vuosi. Ero. Yh. Uusi perhe. Muutto. Huoltajuuskiistat. Nyt olen ollut 4 vuotta onnellisesti nykyisen mieheni kanssa, mutta taas se tietty halu valtaa. Olen aina inhonnut lesboja mutta nyt.... tekisi mieli koittaa naista. Edes kerran elämässä. Kaikki muutkin ovat.
Kaikki pitää saada, kaikki pitää kokea? Olet aika onnekas, että olet saanut lapsen ja ilmeisesti kahdesti vielä itseesi sitoutumaan miehen, joka rakastaa sinua. Jos haluat tuhota kaiken kaikilta kerta toisensa jälkeen niin siitä sitten. Jotkut ne eivät osaa arvostaa onneaan.
Eikö tässä aloituksessakin ole periaatteessa kyse samasta asiasta? On saanut rahaa tekemättä töitä ja hyvä kämppä yms. Mutta silti haluaa kamppailla normeja vastaan? Ei halua maksaa laskuja niin haluaa laiminlyödä muita ihmisiä joille on velkaa. Velvollisuuden tunne tehdä oikein. Mutta itsekkäästi kadehtii rikkaita töitä tekeviä?luovuttaa ja on halu tehdä muiden mielestä oikeaa vastaan. Myös itsekästä.
Eihän teidän juttujanne voi suoraan verrata. Hän ei vahigoita läheisiä ihmisiään heilumalla väärissä paikoissa haarat auki.
Minä olen miettinyt ihan samaa kuin ap, mutta olen töissä ollut koko ikäni ja teen keikka luontoisesti toista pimeää työtä.
Töistä saadulla palkalla juuri elää, mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa , säästöön ei jää mitään, tuntuu niin turhalta lähteä joka aamu töihin.
En ole masentunut tai mitään muutakaan, ok-talossa eläminen on vaan muuttunut niin kalliiksi, pakollisiin autoihin menee rahaa ihan liikaa, paljon ajettuja ja vanhoja, uudempiin ei ole varaa, mitään rahoituksia ei voi kuvitellakaan.
Mikä sairaus aapeella on ettei ole ikinä voinut töitä tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Mikä sairaus aapeella on ettei ole ikinä voinut töitä tehdä?
Veikkaan että lorvikatarri, aika yleinen. Moni myös muuttaa jonnekkin korpeen töitä pakoon.
Alue: Aihe vapaa
Joo, tiedän tunteen -- tavallaan. Mutta sitten kun alkaa asia hiemankaan syvällisemmin pohtia niin ei siinä hirveästi ole järkeä jos haluaa vapauden säilyttää. Ensinnäkään maksuhäiriömerkinnän omaavana et saa hommattua mitään (asuntoa, liittymiä, lainaa, vakuutusta) ja se muutaman kympin lasku paisuu loputtomaksi suoksi ulosotossa josta et pääse helpolla eroon (jos ollenkaan) sitten kun oikeasti haluaisi.
Itselläkin maksut tapahtuu aina millon huvittaa maksaa, joskus ennen eräpäivää joskus eräpäivänä ja joskus sitten venähtää että tulee muistutus tai sitten perintään menee mutta sitä on harvemmin. Ulosottoon asti jos haluaa jättää niin saa oikeasti jo ignoorata ihan urakalla.