Raivoavat ihmiset julkisella paikalla

Minä olisin antanut oman paikkani sille mummolle.

No niin minäkin, toinen ehti ensin. Siinä oli aika monta paikan tarjoajaa nousemassa ylös, mummo valitsi sen lähimmän. -Ap

Se on ollut joku moderni taiteilijahippi joka ei ole tehnyt elämässään mitään muuta kuin maalauksia. Mun, mun maalaukset. Niitä ei kukaan osta.

Se nainen oli varmaan äärimmäisen stressaantunut. Varmaan häpeää omaa toimintaansa jälkeenpäin.

Helsingissä näitä näki melko usein. Esim. aamubussissa huudeltiin että tappaa kaikki.

Ei muuten varmaan hävennyt. Jäätiin kaikki keskustassa pois ja tuhahteli erittäin v*ttuuntuneena vielä ulos lähtiessä. -ap

Hyvin tyypillistä käytöstä elämäntapatyöttömille tekotaiteilijoille.

Just tällä viikolla todistin, kun punatukkainen nainen raivosi puhelimessa matkalla lähijunalle. Rahaa oli ilmeisesti vailla, käsitin että puhui jonkun sukulaisen kanssa. Samaan syssyyn sai haukuttua miehensä ja lapsensa, molemmat olivat käyttäytyneet jotenkin väärin ja sekös tätä mammaa ärsytti. Ihmiset tuijotti, kun hän vaan huusi.

Jos tunnistit itsesi, niin viesti sinulle: olet ruma sisäisesti ja ulkoisesti.

Lapsena opin pelkäämään julkisia paikkoja sen jälkeen kun tällaiset aikuisvauvat karjuivat minulle naamat punaisina. He ilmeisesti aistivat, että olen herkkä ja kiltti ja vähän ujokin, ja mitä kiltimpi yritin olla, sen tiukemmin he kävivät kiinni. Aikuisena olen ymmärtänyt, ettei kenenkään kynnysmatoksi kannata ryhtyä. Olen kerran karjunut tällaiselle julkisilla paikoilla riehuvalle idiootille takaisin samalla mitalla, kun kyllästyin siihen jatkuvaan tuuppimiseen. Äijä säikähti kun 150-senttinen tappi ärähti eikä väistänyt kun yritti tulla nyrkit ojossa päälle. Todella tervettä suuttua noin paljon jostain aivan arkisesta ja uhkailla fyysisesti, mutta taisi oppia ettei pieni ole sama asia kuin avuton. 

Kyllä olen ja kaikki raivoajat on kohdattu silloin kun olen ollut autolla liikenteessä. On ajettu monesti takapuskurissa kiinni jos en itse ole älynnyt ajaa reipasta ylinopeutta, viidenkympin alueella vähintään 70 km /h.  En älyä koskaan. Lisäksi yksi neuvoi minua tietöiden aikaan, kun kaistat olivat miten olivat, käsimerkein siirtymään toiselle kaistalle jotta hän olisi mahtunut paremmin omalle kaistalle. Jos olisin pystynyt noudattamaan hänen neuvoaan iltapäivän pahimmassa ruuhkassa, minulla olisi pitänyt olla auto jolla olisi pitänyt pystyä ajamaan myös sivuttaisuunnassa, kylki edellä. Koska en päässyt eteen enkä taakse. Ja olisin lisäksi ajautunut kauemmaksi lopullista määränpäätäni. Siinä se vanha pappa tunkeutui väkisin ohitseni, pysähtyi kohdalleni ja tökki etusormellaan raivokkaasti ilmaa.  Rouva hänen vieressään imitoi ilmeestä päätellen kelopuuta. Varmaan pelkäsi että sormi osuu hänen ohimoonsa hetkenä minä hyvänsä.

Ps. anteeksi jos tässä oli kirjoitusvirheitä, en jaksa nyt panostaa

Vierailija kirjoitti:

Lapsena opin pelkäämään julkisia paikkoja sen jälkeen kun tällaiset aikuisvauvat karjuivat minulle naamat punaisina. He ilmeisesti aistivat, että olen herkkä ja kiltti ja vähän ujokin, ja mitä kiltimpi yritin olla, sen tiukemmin he kävivät kiinni. Aikuisena olen ymmärtänyt, ettei kenenkään kynnysmatoksi kannata ryhtyä. Olen kerran karjunut tällaiselle julkisilla paikoilla riehuvalle idiootille takaisin samalla mitalla, kun kyllästyin siihen jatkuvaan tuuppimiseen. Äijä säikähti kun 150-senttinen tappi ärähti eikä väistänyt kun yritti tulla nyrkit ojossa päälle. Todella tervettä suuttua noin paljon jostain aivan arkisesta ja uhkailla fyysisesti, mutta taisi oppia ettei pieni ole sama asia kuin avuton. 

Minä joskus kaupassa sanoin jollekin reuhovalle idiootille että helvettiäkö se sille hennolle ja hiljaisen oloiselle kassaneidille purkaa patoumiaan. Sen jälkeen se alkoi huutaa minulle suoraa huutoa. Huuto loppui kun tein sen edessä sormilla kaulankatkomisliikkeen. Joskus on selvästi hyötyä kun näyttää niuvanniemestä karanneelta.

Vierailija kirjoitti:

Bussissa tapahtunutta kerran; aamubussi täpötäynnä, vanha mummo nousi kyytiin ja oli menossa istumaan n.30-vuotiaan naisen viereen , koska muualla ei ollut vapaita paikkoja.

Naisella oli iso muovipussi puoliksi siinä käytävän puoleisella penkillä ja puoliksi sylissä. Mummo istahti sitten niin reunalle kuin mahdollista, jolloin nainen karjaisi: "VARO MUN MAALAUKSIA!!!" Mummo nousi nopeasti ylös pelästyneenä ja sanoi jotain että lasketko ne vaikka lattialle tms että pääsen istumaan. Nainen:"NO EN H*LVETISSÄ LASKE MUN MAALAUKSIA LATTIALLE!" Mummo:"No yleensä nämä paikat on ihmisille tarkoitettu..." Nainen (karjui edelleen):"SINÄ ET S**TANA TULE MULLE SANOMAAN MIKÄ ON TARKOITETTU KENELLEKKIN." Mummolle tarjottiin onneksi sitten paikkaa muualta...

Vähän tuli p*ska fiilis, naurettava tiukkanutturainen eukko, olisi tehnyt mieli mennän repimään ne sen mahtavat maalaukset..

Onko muut todistaneet/kohdanneet vastaavia hulluja bussissa/kaupassa/julkisella paikalla.

Tämä tapahtui Kuopiossa.

Taas oikea mielensäpahoittaja liikenteessä, ap. Naisella oli varmaan hyvä syy käytökseensä, jos kaikista vastaavista pahoitat mielesi, saat olla kokoajan naama näkkärillä. Taiteilijoilla on usein jotain psyykkisiä solmuja tms. Turha niistä on alkaa itkeä.

Vierailija kirjoitti:

Just tällä viikolla todistin, kun punatukkainen nainen raivosi puhelimessa matkalla lähijunalle. Rahaa oli ilmeisesti vailla, käsitin että puhui jonkun sukulaisen kanssa. Samaan syssyyn sai haukuttua miehensä ja lapsensa, molemmat olivat käyttäytyneet jotenkin väärin ja sekös tätä mammaa ärsytti. Ihmiset tuijotti, kun hän vaan huusi.

Jos tunnistit itsesi, niin viesti sinulle: olet ruma sisäisesti ja ulkoisesti.

No sinä se vasta oletkin, kun jäät muiden pahaa oloa hautomaan. Itselläsi on parempi olla, niin kehtaatkin arvostella huonomminvoivia.

Olen raivonnut julkisella paikalla. Pian sen jälkeen olinkin sairauslomalla burn outin takia. Se ylipitkälle mennyt stressi saa ihmisen käyttäytymään omituisesti. Häpeän käytöstäni PALJON. En ole tuo bussimuija.

Kerran raivosin kaupan kassalla naiselle joka tuli taakseni survomaan ostoksia hihnalle vaikka omani olivat vielä puoliksi kärryssä.

Olkaa onnellisia jos ette ymmärrä moista sekoilua, ei sitä pidäkään hyväksyä, mutta itse ainakin nykyään suuresti säälin julkiraivoojaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bussissa tapahtunutta kerran; aamubussi täpötäynnä, vanha mummo nousi kyytiin ja oli menossa istumaan n.30-vuotiaan naisen viereen , koska muualla ei ollut vapaita paikkoja.

Naisella oli iso muovipussi puoliksi siinä käytävän puoleisella penkillä ja puoliksi sylissä. Mummo istahti sitten niin reunalle kuin mahdollista, jolloin nainen karjaisi: "VARO MUN MAALAUKSIA!!!" Mummo nousi nopeasti ylös pelästyneenä ja sanoi jotain että lasketko ne vaikka lattialle tms että pääsen istumaan. Nainen:"NO EN H*LVETISSÄ LASKE MUN MAALAUKSIA LATTIALLE!" Mummo:"No yleensä nämä paikat on ihmisille tarkoitettu..." Nainen (karjui edelleen):"SINÄ ET S**TANA TULE MULLE SANOMAAN MIKÄ ON TARKOITETTU KENELLEKKIN." Mummolle tarjottiin onneksi sitten paikkaa muualta...

Vähän tuli p*ska fiilis, naurettava tiukkanutturainen eukko, olisi tehnyt mieli mennän repimään ne sen mahtavat maalaukset..

Onko muut todistaneet/kohdanneet vastaavia hulluja bussissa/kaupassa/julkisella paikalla.

Tämä tapahtui Kuopiossa.

Taas oikea mielensäpahoittaja liikenteessä, ap. Naisella oli varmaan hyvä syy käytökseensä, jos kaikista vastaavista pahoitat mielesi, saat olla kokoajan naama näkkärillä. Taiteilijoilla on usein jotain psyykkisiä solmuja tms. Turha niistä on alkaa itkeä.

Menkööt pöpilään jos on psyykkisiä solmuja. Tuollaisten riehuvien "taiteilijoiden" töherrykset saisi repiä ja heittää johonkin kuralammikkoon.