Antakaa mulle voimaa...

Huomenna tulee meille kylään/hoitoon miehen sukulaislapsia (mikä sinänsä on ihan kiva asia) mutta ahdistaa jo valmiiksi se tuleva hullunmylly.



Toinen näistä lapsista (isoja kouluikäisiä molemmat jo) on aivan käsittämättömän huonotapainen höselö, joka ei kertakaikkiaan usko mitään ja hajottaa kaiken jo ihan pelkällä olemassaolollaan, kun ei pysy hetken vertaa paikoillaan, tonkii kaapit ja laatikot, kiusaa meidän pieniä lapsia, syö kuin hevonen. Äitinsä ei pidä minkäänlaista kuria = ei saa kieltää, ei saa torua, ei hyväksy, että kukaan muukaan toruu " herkkää poikaa" .

Tänään sitten ilmoitusluontoisena asiana (miehelle, ei toki minulle...) äitinsä ilmoitti, että lapset on meillä sitten torstaihin asti, vaikka alunperin piti olla vain huomisen illan. Mieskin on huomisen illan kokoustamassa ja päivät tietty töissä, eli minun niskaan tämä nyt sitten kaatuu.



Miten minä jaksan?? Taidan joutua olemaan paha, enkä ala taas kerran sietämään kaikkea sitä kaaosta omassa kodissani. Tulkoon sitten tälle " herkälle" ja ennenkaikkea äidilleen paha mieli.