Sh burnoutin partaalla. Alan vaihto edessä.

Mäki kuolen mun työhön rakennuksille, jossa teen kaikki raskaimmat ja p-askmmat hommat, kun en ole ammattimies. Aina ihan rättiväsynyt, että hyvä ku suuta jaksaa avata että sinne saisi ruokaa. Ja uni on 4 tuntia yössä, kun sitä vaan herää työn raskauden takia kolotuksiin ja lihaskipuihin. No kahelta yöllä on hyvä venytellä ja puoli kuusi lähden töihin

Teetkö sä osastolla kolmivuorotyötä? Itse siirryin poliklinikalle, tämä oli pelastus. Ma-pe 8-16 tyyppinen työ sopii mulle kuin nenä päähän. Ja se että asiakkaat viipyy siinä vain hetken, kaikki tulee ja menee ajanvarauksella, on tosi organisoitua ja helppoa. Asiantuntijahoitajana toimiminen on palkitsevaa, suosittelen siis täsmäkoulutusta mieluummin kuin koko alan vaihtoa. Ainakin näin ensiavuksi, voihan olla että jossain vaiheessa koko hoitotyö alkaa maistua puulta.

Vierailija kirjoitti:

Mäki kuolen mun työhön rakennuksille, jossa teen kaikki raskaimmat ja p-askmmat hommat, kun en ole ammattimies. Aina ihan rättiväsynyt, että hyvä ku suuta jaksaa avata että sinne saisi ruokaa. Ja uni on 4 tuntia yössä, kun sitä vaan herää työn raskauden takia kolotuksiin ja lihaskipuihin. No kahelta yöllä on hyvä venytellä ja puoli kuusi lähden töihin

Voi itku. ❤ -ap

Vierailija kirjoitti:

Teetkö sä osastolla kolmivuorotyötä? Itse siirryin poliklinikalle, tämä oli pelastus. Ma-pe 8-16 tyyppinen työ sopii mulle kuin nenä päähän. Ja se että asiakkaat viipyy siinä vain hetken, kaikki tulee ja menee ajanvarauksella, on tosi organisoitua ja helppoa. Asiantuntijahoitajana toimiminen on palkitsevaa, suosittelen siis täsmäkoulutusta mieluummin kuin koko alan vaihtoa. Ainakin näin ensiavuksi, voihan olla että jossain vaiheessa koko hoitotyö alkaa maistua puulta.

Teen. Olen miettinyt myös th-opintoja. Työllistymistä paikkakunnalle vain epäilen eikä muutto ole juuri nyt mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teetkö sä osastolla kolmivuorotyötä? Itse siirryin poliklinikalle, tämä oli pelastus. Ma-pe 8-16 tyyppinen työ sopii mulle kuin nenä päähän. Ja se että asiakkaat viipyy siinä vain hetken, kaikki tulee ja menee ajanvarauksella, on tosi organisoitua ja helppoa. Asiantuntijahoitajana toimiminen on palkitsevaa, suosittelen siis täsmäkoulutusta mieluummin kuin koko alan vaihtoa. Ainakin näin ensiavuksi, voihan olla että jossain vaiheessa koko hoitotyö alkaa maistua puulta.

Teen. Olen miettinyt myös th-opintoja. Työllistymistä paikkakunnalle vain epäilen eikä muutto ole juuri nyt mahdollista.

Itsekin mietin ensin th:n opintoja, mutta täälläkään työllistyminen ei olisi kovin todennäköistä. Lisäksi th:n työ on aika yksinäistä, itselleni työyhteisö on kuitenkin tärkeä.

Ota oh:n kanssa ihan suoraan puheeksi väsymyksesi. Oletko vakituisessa työsuhteessa? Vakituisella työntekijällä on sinänsä helppo tilanne, kun voi helpommin ilmaista tyytymättömyytensä nykytilanteeseen. Sijaiselle näytetään pian ovea, jos ei työt semmoisenaan kelpaa. Työ on kuitenkin niin suuri osa elämää, että mielestäni siellä pitäisi edes jollain tasolla viihtyä. Mielenterveyttään ja hyvinvointiaan ei sille tule uhrata. Ehdota jos pääsisit kouluttautumaan. Onko mitään aihetta mikä sinua kiinnostaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teetkö sä osastolla kolmivuorotyötä? Itse siirryin poliklinikalle, tämä oli pelastus. Ma-pe 8-16 tyyppinen työ sopii mulle kuin nenä päähän. Ja se että asiakkaat viipyy siinä vain hetken, kaikki tulee ja menee ajanvarauksella, on tosi organisoitua ja helppoa. Asiantuntijahoitajana toimiminen on palkitsevaa, suosittelen siis täsmäkoulutusta mieluummin kuin koko alan vaihtoa. Ainakin näin ensiavuksi, voihan olla että jossain vaiheessa koko hoitotyö alkaa maistua puulta.

Teen. Olen miettinyt myös th-opintoja. Työllistymistä paikkakunnalle vain epäilen eikä muutto ole juuri nyt mahdollista.

Itsekin mietin ensin th:n opintoja, mutta täälläkään työllistyminen ei olisi kovin todennäköistä. Lisäksi th:n työ on aika yksinäistä, itselleni työyhteisö on kuitenkin tärkeä.

Ota oh:n kanssa ihan suoraan puheeksi väsymyksesi. Oletko vakituisessa työsuhteessa? Vakituisella työntekijällä on sinänsä helppo tilanne, kun voi helpommin ilmaista tyytymättömyytensä nykytilanteeseen. Sijaiselle näytetään pian ovea, jos ei työt semmoisenaan kelpaa. Työ on kuitenkin niin suuri osa elämää, että mielestäni siellä pitäisi edes jollain tasolla viihtyä. Mielenterveyttään ja hyvinvointiaan ei sille tule uhrata. Ehdota jos pääsisit kouluttautumaan. Onko mitään aihetta mikä sinua kiinnostaisi?

Sijainen olen.-ap

Noista vaihtoehdoista pidän hautausurakoitsijaa parhaimpana, koska olet kuitenkin saanut sairaanhoitajan työssäsi valmiutta kohdata ihmisiä tuollaisissakin tilanteissa. Kotisairaanhoito taas ei tule kyseeseen, jos koet nykyisessäkin työssäsi stressiä. 

Nykyään sitten taas on kaiken maailman enkeli- ja yksisarvisterapeutteja, jotka tienaavat humpuukilla, mutta vaikuttavat aidoilta. Ehkä osa heistä uskookin olevansa oikealla asialla. Ja heille maksetaan. Tällainen työkään tuskin stressiä aiheuttaisi. 

Älä vaan lähde kotihoidon yrittäjäksi, se se vasta helvettiä on. Ota joku helpohko päivätyö tai vuorotyö, jossa ei tartte olla konkreettisesti tekemisissä potilaiden kanssa. Kyllä siihen sitten ajan kanssa tottuu, että ottaa työn työnä. Onhan niitä muitakin paikkoja, esim. kela, terveyspalvelut yms. Nykyään on kaikkia töitä, joissa ei tarvitse tehdä perinteistä sh:n työtä. Kaikki Tapiolat yms, kaikilla on nykyään sh-neuvontapalvelut yms. Siistiä sisätyötä toimistoissa. Niihin myös haetaan koko ajan. Ei eritteitä, ei perushoitoa, ei lääkkeiden jakoa, ihan toimistotyötä vain.

T: toimistotyötä tekevä sh

Ja taas on mennyt naisen korkea ja kallis koulutus mennyt täysin hukkaan, eikä koskaan konkretisoidu yhteiskunnan eikä veronmaksajien hyväksi. Kerkesitkö montakin kuukautta tekemään töitä ikiopiskelujesi jälkeen?

Ja ymmärrän kyllä että ne potilaat on rasittavia ja häiritsevät kansliassa istumista. Jaksuja.

Vierailija kirjoitti:

Noista vaihtoehdoista pidän hautausurakoitsijaa parhaimpana, koska olet kuitenkin saanut sairaanhoitajan työssäsi valmiutta kohdata ihmisiä tuollaisissakin tilanteissa. Kotisairaanhoito taas ei tule kyseeseen, jos koet nykyisessäkin työssäsi stressiä. 

Nykyään sitten taas on kaiken maailman enkeli- ja yksisarvisterapeutteja, jotka tienaavat humpuukilla, mutta vaikuttavat aidoilta. Ehkä osa heistä uskookin olevansa oikealla asialla. Ja heille maksetaan. Tällainen työkään tuskin stressiä aiheuttaisi. 

Tätä olen mietiskellyt puoliksi tosissani, olen työskennellyt paljon kuolevien parissa. Kuolema ja ruumiin käsittely on luonnollista minulle. Lisäksi koen että omaisten (surun) kohtaaminen luonnistuu minulta.

Nykyisessä työssäni tykkään potilaistani ja olen vierellä mahdollisimman paljon. Kansliassakin täytyy välillä istua vaikka en siitä pidäkään.-ap