Oletko parantunut mielenterveysongelmista ilman terapiaa ja lääkkeitä?

Päinvastoin. Ilman terapian ja lääkkeiden apua ei olisi päästy näin hyvään tulokseen. Nyt 13 vuoden jälkeen lääkitys ollaan lopettamassa.

Kerään voimia siihen, että saisin haettua lääkityksen ja terapiaa. Tästä suosta ei enää ilman nousta.

No varsinaisessa terapiassa en ole koskaan käynyt, mutta keskustelemassa kyllä sairaanhoitajan kanssa kerran kuussa. Tavallaan se oli terapeuttista, mutta ei suoranaista psykoterapiaa. Lääkkeitä söin vuosikaudet. Tasasivat kyllä vähän mieltä, mutta muut sivuvaikutukset olivat aivan järkyttävät. Keskustelut loppuivat ja lopetin itse vähitellen lääkityksen ja sivuvaikutukset katosivat. Joten nyt minulla on edelleen diagnoosi mutta vuoteen en ole syönyt lääkkeitä enkä pariin vuoteen käynyt enää missään 'hoidossa'. Masennus kyllä pukkaa ajottain vahvana mutta liikunta ja luonto auttavat. Samoin vain sellainen sisäinen taistelu että kyllä minä jaksan ja pärjään jne jne. Eli oma henkinen tsemppi jonka avulla vaan kävelee sen henkisen olon ylitse. Välillä on musertavia hetkiä mutta elää vaan jotenkin sen hetken ylitse eli ajattelen että on vain koettava ne tunteet kuin tunteet sellaisina kuin tulevat. Yrittäen huomioida kanssaeläjät ettei heihin pura varsinkaan huonoja mielialojaan kovin kovasti. Tosin voin sanoa kumppanille että 'nyt vituttaa', 'nyt ahdistaa tai masentaa' mutta ei kasaa sitä taakkaansa ja niitä tunteitaan kuitenkaan kumppanin niskaan vaan pyrkii käsittelemään ne itse. Usein kun lähtee esim. luontoon niin se 'oma itse' unohtuu ja ne omat tuntemukset kun ihmettelee kaikkea ulkopuolella olevaa ja näin ollen se tuskatila itseni kanssa helpottaa. Tämä vain oma mielipide ja kokemus. Ja on vaikea sanoa olenko parantunut koska diagnoosi on varmaan loppuelämän mutta lääkkeet pystyin lopettamaan enkä ala koskaan niitä enää syömään.