Mitä ajattelet ihmisestä, joka vihaa työtänsä aivan silmittömästi?
Itse tiedän yhden tällaisen ihmisen. On jo vuosien ajan joka ainoa kerta töihin lähtiessä kiroillut isoon ääneen isoja kirosanoja ja haukkunut työpaikkansa aivan lyttyyn. Olen itsekin tämän käytöksen häneltä muutaman kerran nähnyt. Vapaa-ajalla hänelle ei saa kuulemma sanallakaan missään yhteydessä mainita hänen työpaikkaansa tai mitään työhön viittaavaa asiaa, tai taas alkaa kiroileminen.
Itse olen jo ajatellut, että jos noin kovasti se työpaikka v**uttaa, niin miksi ei irtisanoudu tai vaihda työpaikkaa? Ilmeisesti siksi ei, koska on huolissaan siitä, miten työllistyisi sen jälkeen.
No, voi hyvinkin olla, että seuraavien YT-neuvotteluiden aikaan hänet "vapautetaan".
Kommentit (24)
Koen syvää sielunkumppanuutta sekä yhteenkuuluvuutta. Ymmärrän häntä täydellisesti. Olemme kuin yksi ja sama ihminen.
Yksinkertainen ja itsepetoksessa elävä, katkera ihminen.
Sitä viattomampi tosiaan ajattelisi, että miksi ei vaihda työpaikkaa. Mutta ei se näiden ihmisten kohdalla vaihtamalla parane. Kaikki niille on samaa p**kaa. Ja itse asiassa he tarvitsevat sitä. Jos p**ka heidän elämässään ei selvästi tulisi ulkopuolelta, he joutuisivat katsomaan peiliin ja kuka tietää, mitä kauhuja siitä seuraisi...
Vihaako työtänsä vai työpaikkaa? Vai molempia? On paljon sellaisiakin ihmisiä, jotka kyllä tekisivät mielellään työnsä, mutta työpaikan ilmapiiri kuluttaa voimia.
Kyllä jotenkin rajoittunut pitää olla, jos ei osaa vaihtaa asennetta tai työpaikkaa.
No että ei ole ihan kunnossa. Luultavasti tuo aiempi kommentoija on oikeassa: tällaisen ihmisen suurimmat ongelmat ovat ihan omassa itsessä. Tasapainoinen ihminen vaihtaa työpaikkaa tai sopeutuu, koska tuollainen elämä on järjetöntä.
Ei kaikilla ole mahdollista valita.
Ymmärrän jos on kyse esimerkiksi työpaikkakiusaamisesta tai surkeasta ilmapiiristä. Tästä ei selvinnyt syy miksi vihaa niin paljon työtä tai työpaikkaa. Työpaikkakiusaamista on tosi paljon, eikä uusia paikkoja saa aina helposti. Olen pahoillani hänen puolestaan ja toivon parempaa tulevaisuutta.
Vauhtia niiden bottien kehittelyyn että ihmiset pääsee irti työn teosta. Olen miettinyt pari ammattia mitä voisin tehdä työnä mutta niistä ei makseta. Yksi olisi suikkarin opettaja ja toinen kannabislaatujen virallinen tarkastaja.
Ymmärrän, jos kyse on jostain p*skatyöstä. Esim. töissä kaupassa, lähihoitajana, siivoojana, tehtaassa, varastolla.
Ihmettelen miksi hän ei hakeudu töihin muualle.
Ainahan on olemassa mahis joko hakea muualle töihih, kouluttautua toiselle alalle tai säästää ja sijoittaa niin että voi jossain vaiheessa elää sijoitusten tuotoilla.
Että työ on työ ja vapaa-aika vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ole mahdollista valita.
Kyllä on.
Ymmärrän.
Vihaan työpaikkani ilmapiiriä niin paljon kuin sanat riittävät kertomaan, vaikka itse työstäni tykkään.
Tykkään hyvin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ole mahdollista valita.
Kyllä on.
EI MUUTEN OLE!
Herkkupeppu siellä ilmoittaa asioista, joita ei ole kokenut ja joista ei tiedä!!!!!!!!!!!!!!!
Jos on esim.yli 50-vuotias niin on hyvinkin mahdollista, että jos irtisanoutuu, ei saa enää mitään työtä, koska työnantajat tunnetusti harvoin palkkaavat tuon ikäistä. Opiskelukaan ei siinä auta jos on liian vanha johtoportaan mielestä. Eli käytännössä on joko jatkettava siinä paskatyössä tai valmistauduttava pitkäaikaistyöttömyyteen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ole mahdollista valita.
Kyllä on.
EI MUUTEN OLE!
Herkkupeppu siellä ilmoittaa asioista, joita ei ole kokenut ja joista ei tiedä!!!!!!!!!!!!!!!
Kaikilla on aina mahis vaihtaa duunia. Ei ole sellaista tilannetta tai lakia mikä pakottaa olemaan töissä jossain missä ei halua olla töissä.Minä tiedän että on mahis koska olen itsekin vaihtanut sekä alaa että duunia joita kumpiakin vihasin.
Älä sinäkään valehtele itsellesi.Mahdollisuus on aina, on ihan eri asia uskaltaako hypätä.
Pelkurit eivät uskalla ja tulevat sitten tänne selittelemään ettei ole mahdollista. He valehtelevat.
Btw, olen mies ja hetero. Sori siitä.
Työ on vain pakko! Minulle vain rahantulon lähde, ei muuta. Piste!
Poistetaan karenssi niin huonot työpaikat jää nopeasti ilman työntekijöitä.
Rehellisesti? Pidän pelkurina. Yhtään kukaan ei pakota uhraamaan elämäänsä asialle jota vihaa SILMITTÖMÄSTI, vaan tuollaiseen tilanteeseen jääminen on aina itsestä pohjimmiltaan kiinni. Jos ei edes aktiivisesti tee asialle mitään, eli hae uutta työpaikkaa tai etsi muita vaihtoehtoja kuten uuden alan opiskelu tai ihan mikä tahansa muu (työttömyyskin on imo parempi valinta kuin oman arkensa silmitön vihaaminen, ja sitä voi olla varsin tyytyväinen ja positiivinen ihminen työttömänä kun aikaa ja energiaa vapautuu oikeasti tärkeille asioille kuten itseensä tutustumiselle, perheelle ja harrastuksille) ja valitsee uhriutua ja myrkyttää ympäristöään negatiivisella energialla niin on kyseessä sellainen ihmistyyppi jonka seuraa välttelen kuin ruttoa. Välillä elämässä tulee tottakai kausia, jolloin on pakko jaksaa jonkun aikaa ikäviä elämäntilanteita tai suorittaa loppuun lupaamiaan asioita ja kantaa myös vastuuta, mutta jos puhutaan esim. jo vuosia kestäneestä tilanteesta ja jatkuvasta valituksesta, voi marmattaja katsoa vain ja ainoastaan peiliin. Itselläni on kokemusta kaikista näistä vaihtoehdoista; sekä hyvistä että huonoista työpaikoista ja työtilanteista, että onnellisesti että onnettomana työttömänä olemisesta. Oma tyytyväisyys on kaikkein tärkeintä, ja onnellinen voi olla sekä työttömänä että mukavassa työssä. Tuollainen oman elämän vihaaminen taas on aina omista valinnoista ja asenteesta kiinni, mihin olen siis syyllistynyt menneisyydessä itsekin. En enää ikinä aio vajota samaan, sillä ymmärrän että vastuu onnestani on itselläni. Muiden hyväksynnästä tai ymmärryksestä viis, eläkää elämäänne niin että se tuntuu arkenakin edes kohtuullisen mukavalta. Mitä järkeä elää vain lomia ja viikonloppuja varten, kun silloinkin vain todennäköisesti vituttaa se tuleva maanantai? Missä välissä sitä ehtii silloin olla elossa tai oikeasti nauttia mistään? Miten tuollainen uhriutuminen hyödyttää pidemmän päälle yhtään ketään, vai mittaako tuollainen marttyyri "kunnon kansalainen" ihmisarvonsa ihan oikeasti vain ja ainoastaan työntekijänä ja yhteiskunnan veronmaksajana, ei ihmisenä, elävänä sieluna jolla on oikeus elää elämäänsä ja toteuttaa itseään? Minusta tuollainen tilanne kuulostaa aina myös kovin surulliselta siksi, ettei nämä valittajat välttämättä edes oikeasti tunne itseään tai tiedä mitä muutakaan he haluaisivat tehdä. He valittavat, kun eivät tiedä mistään muustakaan. Töihin raahaudutaan vaikka sitä vihataan, koska ei osata edes kuvitella itseä missään muussa roolissa. Kysyykö tällainen ihminen itseltään koskaan "Missä minä olen hyvä, mistä minä nautin ja pidän? Mitä minä teen tekemisen ilosta?". Samat tyypit todennäköisesti tehtailevat myös tänne niitä työttömien ja mielenterveysongelmaisten tuomitsemis- ja syyllistämiskeskusteluja. Kun itsellä on paha olla, ei kukaan muukaan saa olla vapaalla tai hakea edes apua ongelmiinsa. Kukaan ei ansaitse mitään diagnooseja, kun itse painaa p skaduunia päivästä toiseen. Muilla täytyy olla ihan yhtä kurjaa ja kaikki masentuneet vois vaan ottaa itseään niskasta kiinni. Jne.
En haluaisi olla tekemisissä. En itsekään ole missään unelmieni alalla, mutta koen silti tärkeäksi kyetä elättämään itseni omalla työllä. Aluksi stressasin työasioista paljon, mutta sittemmin olen joutunut ihan oikeastikin haasteellisiin tilanteisiin, ja huomannut että aina kaikesta selviää. Enää en mieti töitä vapaa-ajalla, enkä vapaa-aikaa töissä.