Mikä muuttaa ihmisen paremmaksi ihmiseksi?

Ihminen ei muutu paremmaksi. Ei mitenkään. Se on jo nähty, ihmiskunta toistaa samay virheet vuosisadasta toiseen.

Entäs yksilötasolla?

En tiedä. Tuntuu, että ihminen jolla jo on myötäelämisenkykyä voi kasvattaa sitä kun taas ihminen joka on paha ja typerä ei siihen pysty.

Toisaalta jokainen ihminen on pääsääntöisesti itsekäs, itserakas ja itsekeskeinen. Ihminen kykenee useimmiten ymmärtämään vain samantapaisia kokemuksia kokeneita.

Ihmisen täytyy löytää jokin oman elämän kokemus jotta saa motiivin auttaa toisia.

Hengellisyyskään ei pelasta ihmistä typerästä omahyväisyydestä, mutta aito hengellisyys kyllä on tuonut hyvää maailmaan.

Joskus se näyttäytyy niin, että jos todella sairas sekopää tulee uskoon johtaa Jumala asian niin, että hän jää kiinni.

Minä olen varmaankin parhaimmillani hyvin nukkuneena ja iloisena.

Veli

Hyvät käytöstavat kanssaihmisiä kohtaan. Ei räyhäämistä tai toisten tahallista loukkaamista.

Koettelemuksen ja vastoinkäymiset. 

Kokemukset ja niiden myötä karttunut viisaus. Tosin ei kaikkien kohdalla.

Ihminen ei varmasti muutu, mutta joissain tilanteissa voi tapahtuakin positiivista kehitystä.

Jos ihminen on sotkenut päätään päihteillä ja pääsee aineista irti, niin hän voi teoriassa alkaa käyttäytymään enemmän persoonansa mukaisesti ja lopettaa sekaisen örveltämisen.

Teoriassa tuollaista voisi tapahtua, oikeasti se on äärimmäisen harvinaista ja örvellys alkaa heti jos päihteet tulevat kuvioon.

Itse olen tyhmä idiootti ja usein tuntuu, etten yksinkertaisesti voi parantaa itseäni mitenkään. Idioottina pysyn vaikka miten päätän yrittää skarpata. Joissain asioissa toki auttaa itsensä altistaminen, esim. ennen olin hyvin ennakkoluuloinen ja jopa rasistinen kun en tuntenut muita kuin valkoisia suomalaisia. Mutta nyt tunnen sentään yhden tummaihoisen, on ihminen siinä missä muutkin ja se on jonkiverran avannut silmiä, ehkä siinä mielessä parannusta on tapahtunut.

Vai onko parempi että välittää muista kuin pyrkii olemaan Hyvä Ihminen?

Itsemyötätunnon opetteleminen

Anteeksianto itselle ja muille (vaikka he eivät sitä ansaitse tai pyydä. Tee se itsesi tähden.)

Keskity hyvään.

Rakasta paljon. Rakkaus kasvaa rakastamalla.

Pidä kehostasi ja mielestäsi hyvää huolta.

Maailman tärkein ihminen, se josta olet ensisijaisesti vastuussa, olet sinä. Kohtele itseäsi kuin rakkainta ystävää. Älä anna kenenkään vahingoittaa tai alistaa sinua.

Kun tarvitset apua, älä epäröi pyytää.

Auta muita, ole ystävällinen, rehellinen ja jalomielinen.

Elä elämäsi jokainen päivä.

Älä syyttele itseäsi menneistä.

Teit parhaasi niillä tiedoilla ja taidoilla joita sinulla silloin oli.

Tiedosta, että elämä on rajallinen.

Määritä tavoitteesi ja haaveesi.

Ala työskennellä niiden saavuttamiseksi nyt heti.

Ajattele joskus kuolemaa. Tue läheisen menettäneitä. Älä väistä surua. Suru opettaa arvostamaan elämää.879

Asioista oppiminen. Ottaa opiksi tekemistään virheistä. Tulee järkiin. Valaistuu.

Lisäksi:

- hyväntekeväisyys

- tekee hyvää muiden eteen (lääkäri, sairaanhoitaja jne) ja tekee oikeasti kunnolla, pelkkä ammattinimike EI TOD riitä!!!!!

- auttaa eläimiä, esim. Hylättyjä eläimiä pelastaa yms

- kasvissyönti ja eläinten oikeuksien ajatteleminen

Ihmisen oma halu ja henkinen ponnistelu muuttua aiheuttaa muutoksen.

Mutta se vaatii ensin sen, että ihminen viettää aikaa yksiksensä ja hiljentyy miettimään kuka on ja minkälainen haluaisi olla. Siitä pääse eteenpäin sillä tavalla, että alkaa ponnistella päättämäänsä tavoitetta kohti muuttamalla omaa ajatteluaan, asenteitaan ja sitten käytöstään.

Muutos tapahtuu aina sisältä päin, omaehtoisesti. Se on vaikeaa, koska nykyelämä on kovin ulkokohtaista:. Kehoa muokataan, muttei sisintä. Muokataan pinnallisesti käytöstä sellaiseksi, että toivoo muiden sanovat että "voi kun olet kiva, ystävällinen, jne...", mutta muiden selän takana haukutaan heitä, ei olla aidosti sydämestä ystävällisiä. Oikean käytöksen pitää tulla luonnostaan pyyteettömästi ja sen pitää heijastaa todellisia asenteita ja ajatuksia, eikä vaatia palkitsemista. Namua palkkioksi odottava koirakin osaa muuttaa käytöstään, mutta ei se ole aitoa.

Jokaisella on resursseja muutokseen ja vaikka mihin, mutta harva antaa itselleen mahdollisuuden kehittyä. Kehittyminen on vaikeaa, koska se vaatii meiltä usein niitä asioita, joita pelkäämme eniten, kuten yksinoloa, epävarmuuden sietoa, omien mielenliikkeiden tiedostamista, ja elämän lyhyyden ja hetkellisyyden ymmärtämistä. Nuo asiat ovat kuitenkin ne, joita meidän pitää lähestyä ja tutkiskella. Mutta se edellyttää irtautumista edes muutamaksi tunniksi materiasta, läheisistä, joihin takerrumme, tai suorittavasta elämäntavasta, ja kaikesta muusta joka raamittaa elämäämme. Moni pelkää luopua noista asioista, jotka ovat eräänlaisia tukipilareita, joiden taakse piiloudumme.

Ihminen on kuin lasi mutaista vettä, elämäntyylimme loiskuttaa vettä koko ajan, emmekä näe mitä vesilasissa oikeastaan on – vasta kun poistamme kaikki häiriötekijät ja istumme hetken hiljaa ja tarkkailemme vesilasia, voimme havaita kuinka muta laskeutuu lasin pohjalle, näemme minkä väristä se on ja minkälaisen kuvion pohjalle se muodostaa. Kenties lasin pohjalla onkin helmi?

Kehityksen avain on oman tietoisuuden tarkkaileminen vähän kuin ulkopuolelta, neutraalisti. Silloin pystymme luomaan itsestämme hieman objektiivisemman kuvan. Löydämme itsestämme myös toiveita, että olisimme erilaisia, parempia, kiltimpiä, ystävällisempiä, tai mitä vaan. Itsetutkiskelun kautta voimme alkaa muuttaa käytöstämme ja ajatuksiamme.

Hankkimalla itselleen vakituisen työpaikan ja vakaan tulonlähteen. Varallisuus ja tavara lisää onnellisuutta. Kun kaikki on itsellä hyvin, on parempi ihminen.

Tiedän yhden daamin joka ainakin omasta mielestään on parempi! 3 kallista pientä rotukoiraa, harrastuksina tietenkin golf, tennis, sukellus ja pilates. Kaapit täynnä ruokaa jota heitetään pois sitä mukaa kun uutta ostetaan tilalle.